Vähän tekstiä aiheesta X.

Joo ajattelin nyt kirjoittaa vähän Rompun kengättömyydestä ja jostain hevosharrastuksen arvoista. : D

Kengättömyys ~
Itse en kuulu niihin, jotka olisivat henkeen ja vereen raudattomia ihmisiä (ei hevoselle jalkoihin tai suuhun rautaa), vaan minusta kaikki varusteita ylipäätään kengistä satulaan pitäisiä käyttää niin kuin jokainen hevonen "vaatii" ja mikä sille sopii. En ole perehtynyt hevosen käyttäytymiseen, rakenteeseen tai raudattomuuteen sen enempää, en voi sanoa kuin omat sivistymättömät mielipiteeni. : D Oli miten oli, olemme tulleet siihen tulokseen, että Romeolle vaan eivät kengät sovi. Bootseja aloimme käyttämään kolme vuotta sitten, kun ponilla vaan ei pysynyt kengät enää jalassa ja kavioikuumeilua ilmeni. Sen jälkeen sen kaviot ovat ruvenneet kasvamaan normaalimman muotoisiksi eikä "räpylämäisesti" kuten ennen.
Viime talvena jouduimme kengittämään Romeon liukkaan kelin ja Liinun poniravikorttikurssin takia (ilman bootseja ei meinattu pysyä pystyssä, kun tarhassa ei kuitenkaan voinut pitää, sillä kaverit olisivat auttaneet niiden tuhoamisessa). Kengät otettiin pois kesällä, muistaakseni yksi niistä irtosi inhottavasti lohkeamalla. Nyt tänä keväänä, itseasiassa lopputalvesta Romeon kaviot alkoivat lohkeilla ja kavioaines oli siinä kohtaa huonoa ja heikkoa. Tästä päättelimme, että kengillä oloaikana kavion kasvu häiriöityi kun kenkä esti kavion luonnollista "pumppaus" mekanismia toimimasta ja nyt se sitten heikompana aineksena lohkeili pois. Nyt kaviot ovat taas täysin normaalit. Mitään muuta uutta ei silloin talvella käynyt, eikä muutoksia esim. ruuassa ollut.
Eli bootsit sopivat Romeolle, vaikka onhan niissä aina oma pukemisensa, mutta ei tarvitse hoitaa haavoja ja poljettuja ruununrajoja tai naputella tilsoja ja bootsit ovat edullisetkin - kerran vuodessa voimme käyttää oikealla kengittäjällä ja lopun aikaa viilaamme itse vähä kerrallaan. Bootsit taas ovat kestäneet nyt jo kolme vuotta. : )

Kuolaimettomuus ~
Minusta monilla kuolaimettomilla ihmisillä on hienoja aatteita ja kuolaimet voivat kyllä tehdä hevosen suuhun vaurioita - väärän kokoisena ja väärin käytettynä. Itse käytän kuolaimia koska Romeo on tottunut niihin, ne eivät vaikuta (niin, enhän minä voi sitä tietää muuta kuin käytöksestä ja ulkoisista merkeistä) haittaavan sitä. Hyvä asia on, ettei minun tarvitse juurikaan pistää painetta ohjille, vaan poni herrani tottelee ihan pieniäkin apuja. Olen varma, että Romppukin oppisi kuolaimettomille helpostikin, mutta en ole nähnyt suurempaa syytä (ja shettiksille on vaikeaa & kallista hankkia kunnollisia kuolaimettomia suitsia) siirtyä pois kuolaimista, koska ne toimivat tosi hyvin enkä enää juurikaan ratsastele.

Lisäsin tämän vielä lopuksi: Olen nähnyt kauheita kuvia kuolainten vaikutuksesta ja lukenut paljon aiheeseen liittyvää tekstiä ja ymmärrän tietysti, että kuolaimet voivat vahingoittaa pehmeälläkin kädellä hevosen herkkää suuta ja siksi kuolainten kanssa on oltava erityisen valppaana, kun niitä hankkii, että kuinka terävän ja pitkän kuolaimet hevoselleen laittaa.

Kuitenkin kuolaimettomuudessa on joitain varjopuolia, joita ehkä vain minä näen. Melkein-ravipuolen ihmisenä ohjat ovat olleet aina ainut kunnollinen tapa ohjata hevosta, siksi ehkä turvaudunkin niihin niin paljon. Tietysti ratsastaessa paino ja pohkeet ovat pääosassa. Osa kuolaimettomista suitsista toimii hyvin ja koulutettu hevonen oppii ymmärtämään sen merkityksen ja homma toimii yhtä hyvin tai jopa paljon paremmin kuin kuolainten kanssa (esim. ex-ravureille kuolaimettomat voivat olla paras mahdollinen ratkaisu), mutta kannattaa olla tarkkana millaisia vehkeitä käyttää ja vahtia omaa voiman käyttöään esim. hackamoren kanssa, sillä niilläkin on tuhottu hevosen herkkiä päänalueen luita (joka on mielestäni vielä pahempi asia, kuin vahinko, mitä voidaan suuhun saada aikaan kuolaimilla samalla voimamäärällä). Tavallinen riimu taas ei anna oman näkemykseni mukaan oikeanlaista painetta tai voi valua, jos riimulla haluaa mennä niin omasta mielestäni parempi olisi tarkoitukseen tehty naruriimu. Tietyt suitset taas hirttävät kuulemani mukaan kiinni. (Erilaisia kuolaimettomia malleja ovat mm. LG-bridle, BB-suitset, hackamore, sidepull [orbitless] jne.)

Mitä teet valuvalla riimuun viritetyllä ohjasrakennelmalla, jos hevonen villiintyy? Kuunteleeko pakokauhun valtaama hevonen painoapuja? Eli siis älkää menkö kokeilemaan riimun kanssa kuolaimettomuutta siihen kouluttamattomalla hevosella, jos et tiedä mitä teet, siinä voi tosissaan sattua.

Tiivisteltä: Kuolaimettomuus on hyvähyvähyvä, jos hevonen osaa avut ja ratsastaja osaa käyttää välineitä. : )

Satulattomuus ~
Satulat ei oikein herätä mussa mitään einakaan negatiivisia tuntemuksi. Hyvin sovitetun satulan pitäisi olla kivuton hevoselle. Erilaisia runguttomiakin vaihtoehtoja on, mutta miten ne eroavat rungollisista käytön ja hevosen tuntemusten peruteella, siihen en ole perehtynyt (ilmeisesti jousto on parempi ja ratsastajalle on kivempi olla lähempänä hevosta?). Olen kyllä katsellut ratsastussatulahuopia, joiden toiminta on pikkaisen erilaista, mutta läheltä liippaa. Kai. Täysin satulatta meno taas on juttu erikseen, ihan kivaa ratsastajalle, mutta mitä se tekee hevosen selälle? Joillain hevosilla nikamat saattavat kipeytyä, tai siltä se ainakin vaikuttaa. Satula on kuitenkin tehty suojaamaan hevosen selkää ja jakamaan ratsastajan paino tasaisemmin, minusta se on hyväksi hevoselle.

Kannukset, raipat ja avut ~
Näiden kanssa pitää olla herkkänä, mutta näistä nyt vaahdotaan muutenkin eniten. Iljettää silti nähdä ihan vaikka seuratason kisoissa rajua raipan ja kannusten käyttöä, mutta sitäkin onneksi harvemmin.
Kyllähän minä itsekin saatan näpäyttää raipalla aika huolella, jos poni jukuroi (työntää päänsä kesken kaiken puskaan yms.), mutta en sentään läiski sitä ihan kokoaikaa. ; ) Itse suhtaudun pikkaisen negatiivisesti liian kireisiin apuohjiin, tuntuu tyhmältä, että hevosen päätä väännetään haluttuun asentoon. (Jos hevonen ei mene muotoon, pitääkö se vääntää siihen vai etsiä muita ratkaisuja?)

Maastatyöskentely ~
Harrastamme Rompun kanssa maastakäsitelyä eli kentällä pysähdyksiä, siirtymisiä, temppuja, seuraamista ja vaikka agilityä ihan ponin mielen virkistykseksi. Tehdään harjoituksia liinassa, narussa ja irtona tarkoituksella antaa Rompulle muuta tekemistä kuin ainainen kehän kiertäminen ja aisojen välissä juoksu. Olen käsittänyt, että se on Romeosta mielekästä puuhaa, kun saa välillä vähän pukitella ja oikoa jalkojaankin. : )
Tämä osio siksi, että ei ihmettele, kun juostaan peräkanaa kentällä päättömästi edes takaisin. : D

Pahoittelen kirjoitusvirheita ja mahdollisia asiavirheitä. Jos olen jossain asiassa oikein pahasti väärässä, niin kiinnostaa kuulla asiallisia mielipiteitä.
Ainiin ja vielä, hyvä Suomi ja Brad de Veluwe ja kaikki suomalaiset kouluratsastajat! : )