Pieni lumikorva

Romeo oli päättänyt sitten kasvattaa itselleen hianot tee-se-iste hiippalakit koviinsa ja onnistukin siinä lahjakkaasti. Korvien päälle oli koko päivän satanut lunta, niin, että tuloksena oli 2-3 cm paksu lumi kerros korvien päällä. Varsin taitavaa, voin sanoa!

Kentällä oli hyvä keli, vaikka vähän pyryttikin, hienosti (vaikkakin vähän kankeasti) nousi laukat, meni muotoonkin varissa ja taipui hyvin. Olen tyytyväinen. ; )

Ajalutusta...

Juu, oltiin sitten ajeletuttamassa lapsia Toyotan parkkipaikalla. Ihan hyvin meni, vaikkakin Tapilla oli pieneä ongelmia lastauksien ja kopissa olon kanssa (oonneksi puomit ovat lujaa tekoa). Huomaa kuinka lauhkea Romppu-mies on, vaikka Tappi panikoi vieressä koko matkan, se vain veti heinää tyynen rauhallisesti, jolloin Tappikin rentoutui. Lastaukset sujuivat Rompun kohdalla hyvin ja kyllä se sitten Tappikin meni koppiin, kun vähän aikaa piti miettiä ; ) Hyvin kuitenkin molemmat käyttäytyivät paikan päällä, Romppu luonteelleen omaisesti nukkui kaikki välit ja sitten taas paahtoi täysiä. ; )

Ridailua

Tulin juuri tallilta. Romppu oli taas romppumaisella tuulellaan. Valkun alussa herra ei meinannut suostua ravaamaan ei-niin-takkuisesti. (Hänellä on joku "Heeee-ei, mä kakkaan, älä häiritse muaaa"-leikki, jolloin se jumittuu paikoilleen ja nostelee häntäänsä kuin olisi kakkaamassa. Tietysti se ei myöskään voi kakata vauhdissa, vaan ehdottomasti paikallaa. Mikäli rupeat kovistelemaan, että nyt-poni-hei-mennään hän rupeaakin kakkailemaan ikionnellisena.) Noh, kun kakat oli saatu kakattua meno jatkui yhtä epämääräisenä. (Johtuen siitä, että pohkeeni kolkkaavat mahan alla yhteen ja voitte arvata kuinka helppoa pohkeen antaminen silloin on) Mutta kun viimein tuli laukkaharjoitus Romppu, rakas ponini otti "En tasan laukkaa ja jos laukkaankin en ainakaan jätä pukittamatta"- linjan, joten siinä sitten pyörittiin vähän aikaa, ennen kuin saatiin laukat (ja n. 8 pukkia) nousemaan. Tosin hieno asia oli se, että aina kun ne nousi, tuli oikeat laukat molempiin suuntiin, kun oikea kierros on aina ollut sille hankalampi.
Täytyy sanoa, että uudesta satulasta on kyllä apua, en ole lentänyt selästä kertaakaan (koputetaan puuta) sen oston jälkeen.

Kengät ja muuta...

Vihdoinkin! Puolentoista vuoden odotuksen, aherruksen, hikoilun, vääntämisen, kääntämisen, tehoruokinnan, kuurien ja buutsien vääntelyn jälkeen Romeo sai vihdoin kengät. Vaikka buutsit ovat mukavat pitää, ne antoivat kavioiden kasvaa hyvin ja sopivat hyvin hevoselle kuin hevoselle, siinä on aina oma säätämisensä ja jalat täytyy aina pestä erikseen, että ne menevät jalkaan. Eikun vaan antaa tulla, pakkaset ja tilsakelit!
Ilmeisesti kengät toimivat hyvin, sillä eilen poika juoksi kuin viimeistä päivää kärryillä (voi kun juoksisi noin radallakin) ja ravi on muutenkin parantunut. Nyt se on muutamaa radalla juostua hiittilenkkiä vaille valmis radalle. ; ) Nyt Romeolla on jalat paremmassa kunnossa kuin koskaan ja se on kyllä hyvän huollon ja kengättömyyden ansiota.