Tulin juuri tallilta. Romppu oli taas romppumaisella tuulellaan. Valkun alussa herra ei meinannut suostua ravaamaan ei-niin-takkuisesti. (Hänellä on joku "Heeee-ei, mä kakkaan, älä häiritse muaaa"-leikki, jolloin se jumittuu paikoilleen ja nostelee häntäänsä kuin olisi kakkaamassa. Tietysti se ei myöskään voi kakata vauhdissa, vaan ehdottomasti paikallaa. Mikäli rupeat kovistelemaan, että nyt-poni-hei-mennään hän rupeaakin kakkailemaan ikionnellisena.) Noh, kun kakat oli saatu kakattua meno jatkui yhtä epämääräisenä. (Johtuen siitä, että pohkeeni kolkkaavat mahan alla yhteen ja voitte arvata kuinka helppoa pohkeen antaminen silloin on) Mutta kun viimein tuli laukkaharjoitus Romppu, rakas ponini otti "En tasan laukkaa ja jos laukkaankin en ainakaan jätä pukittamatta"- linjan, joten siinä sitten pyörittiin vähän aikaa, ennen kuin saatiin laukat (ja n. 8 pukkia) nousemaan. Tosin hieno asia oli se, että aina kun ne nousi, tuli oikeat laukat molempiin suuntiin, kun oikea kierros on aina ollut sille hankalampi.
Täytyy sanoa, että uudesta satulasta on kyllä apua, en ole lentänyt selästä kertaakaan (koputetaan puuta) sen oston jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti