perjantai 21. kesäkuuta 2013
Hurja VALJAKKOAJOPONIko
Romppu on taas saanut intoa juoksemiseen, painaa menemään kuin ohjus ja taidan tietää syyn. Olen antanut Rompun laukata muutaman kerran, kun se on aina ollut ei ei kärryt perässä - kisalaukkojen pelossa. Nyt se sitten ravaakin paremmin. Eilen se juoksi hullun lailla viikon loman jälkeen ja sekosi lopulta mopoista, jotka tööttäsivät ja rynnivät ohi. Voin sanoo, että Romppu pysyy AINA käsissä, mutta nyt mentiin siinä rajoilla, sen verran hemmo hermostui, että lähti vetämään häntä tötteröllä kaksipyöräisten perään. Jaksoi silti vielä painaa, että huh huh. Huolestuttaa vain yskiminen, se on nyt neljänä kertana yskähtä nyt samassa kohdassa...
Ålandiassa
Uaa pääsin Lyseoon jee!
Eli oltiin siis Hansun kanssa Ahvenanmaalla kun Linnealla oli viikon turnaus siellä. Ohjelmaan kuului tikkuelukoiden uittoa meressä, skörgöjen (meriheinien) kasvattamista, kivien ja näkinkenkien keräämistä, ähkösyömistä laivalla, syöksymistä vesiliukumäessä (Hannan aika 14.3 ja mun 12.5) ja tietysti tunti paikallisessa tallissa, josta arvostelu myöhemmin tässä viestissä. Bongailtiin miljoonia eri koiria ja asuttiin meidän kasariasuntoautossa 60 cm korkeassa nukkumasköngötilassa. : D Ei sovi unohtaa myöskään Hannan siiliä Sinttua, uuttavanhaa teipattua raippaa Yrjöä ja vilkutus-koetta johon osallistui jopa 100 suomalaista autoilijaa. Lyhyesti vilkutus-tsydeemi oli siis koe, jonka aikana vilkutimme sadalle autoilijalle välillä Koski-Åland ja Åland-Koski. Takaisin vilkuttaneita oli sadasta viisi, loput välttelivät katsetta, kaivoivat nenää tai korvaa tai kehittivät muuta sijaistoimintaa. Ainiin, yksi keskisormen näyttäjäkin oli. Lisää matkasta videolla, kun saan ladattua : )
Eli seuraa arvostelu.
Hevosmäärä: Arviolta 30
Sijainti: Lyhyen matkan päässä Maarianhaminasta, kivalla melko tasaisella paikalla, tarpeeksi kaukana vesistöstä, mutta ranta lähellä, leiriläiset pääsevät varmaan uittamaan. : ) Ympärillä männikköä, ei näkynyt ötökän ötökkää, kuten ei muualla Ahvenanmaallakaan, joka on iso plussa hevosille.
Palvelu ja henkilökunta: Vaikka tallin opetus on pääsääntöisesti Ruotsiksi, saimme tosi hyvää palvelua suomeksikin, ihanaa oli, että opettaja viitsi yrittää mahdollisimman hyvin. Ja olihan meillä tulkkini, äiti. : D Meidät otettiin vähän kuin siivellä sinne, periaatteessa talli ei pidä tunteja kesällä leirien aikana, mutta opettaja päätti pitää kesken ruuanlaiton. : ) Kiitokset sinne siitä.
Tilat: Aivan mahtavat, kaksi maneesia, josta toinen jossa olimme oli valtavan kokoinen ja aivan uusi. tallit olivat siistit, vaikka siellä oli sellaisia ratkaisuja, joihin harvemmin törmää. Ulkotalleja oli paljon, joka varmaan sopii paikalliseen ilmastoon. Lisäksi sisätiloissa törmäsin johonkin, mitä en ole nähnyt pitkiin aikoihin - pilttuisiin. Ei siinä mitään, ihan toimivat varmasti ja vievät vähemmän tilaa, mutta hevosten täytyy olla tottuneita niihin. Mitään potkijaa avoimeen pilttuuseenhan ei voi laittaa, mutta rauhallisiltahan ne ponit vaikuttivat. Ulkotilat olivat siisti, niin iso kenttä kuin tarhatkin.
Hevoset: Äärimmäisen hyvin koulutettuja, fiksuja ja ennen kaikkea iloisia ja innokkaita hevosia, vaikka minunkin ratsuni Arrie 15-vuotta oli jo ollut samana päivänä tunnilla, se oli eteenpäin pyrkivä ja varmaan herkin ja kuuliaisin tuntihevonen, jolla olen koskaan ratsastanut. Varusteet olivat sopivia, ehkä romaani satuman alla olisi voinut olla vähän isompi, mutta pikki vikoja. Arrie oli vissiin laitumella ottanut yhteen toisen hevosen kanssa, kun lautasilla oli rupia, eivät vaikuttaneet ihmisen tekemiltä. Hannan hevonen Pleksus oli valtava ruuna, joka vaikutti tosi kivalta, ilmeisesti yritti hieman punkea uralta sisään, mutta muita ongelmia en havainnut. Kova poika nukkumaan se ainakin on. : )
Tunnin sisältö ja opetus: Todella perustuntia, pysähdyksiä, kayntiä, ravia ja vähän laukkaa. Toivottiin, että oltaisiin päästy hyppäämään edes kavaletteja, mutta kielimuuri ei vissiin antanut periksi minkään haastavamman harjoittamiseen. Lopputunnista meiltä kysyttiin, että mennäänkö rantaan vai mennäänkö lppuun asti koulua, josta tulkitsimme, että pääsisimme ihan rannalle ratsastamaa, joten valitsimme vaihtoehdon a. Se osoittautuikin sitten vain pieneksi lenkiksi metsäsää, josta meri näkyi pilkahduksena. Arrie veti menomatkasta herneet nenäänsä - ilmeisesti säikkyi metsäneläimen hajua, eikä meinannut pysyä pöksyissään, joten mentiin tosi rauhallisesti. Siinä oli pieni pettymys, kun meren rannalla ratsastus jäi haaveeksi. : )
Oma ratsastus: Huh, ratsastin viimeksi hevosella viime kesänä ja se kyllä näkyi - vanha vaiva, väärä kevennys tuli taas ja jalat heiluivat hillittömästi, kun pohje ei pysynyt tarpeeksi pitkänä. Ja ohjat karkasivat, mutta hevosen totteli hyvin, eikö se ole pääasia? : D
Yleisvaikutelma: Tosi kiva talli, hyvä henki ja kivoja hevosia. Mahtavat puitteet, maastojakin varmasti löytyy kivasti. Suosittelen ruotsinkielen taitoisille! Kuvia yritän saada videoon.
// Nyt se video olisi sitten tehty, niin hämärää materiaalia, että huhuh. : P No kattokaa nyt, jos kinostaa.
Eli oltiin siis Hansun kanssa Ahvenanmaalla kun Linnealla oli viikon turnaus siellä. Ohjelmaan kuului tikkuelukoiden uittoa meressä, skörgöjen (meriheinien) kasvattamista, kivien ja näkinkenkien keräämistä, ähkösyömistä laivalla, syöksymistä vesiliukumäessä (Hannan aika 14.3 ja mun 12.5) ja tietysti tunti paikallisessa tallissa, josta arvostelu myöhemmin tässä viestissä. Bongailtiin miljoonia eri koiria ja asuttiin meidän kasariasuntoautossa 60 cm korkeassa nukkumasköngötilassa. : D Ei sovi unohtaa myöskään Hannan siiliä Sinttua, uuttavanhaa teipattua raippaa Yrjöä ja vilkutus-koetta johon osallistui jopa 100 suomalaista autoilijaa. Lyhyesti vilkutus-tsydeemi oli siis koe, jonka aikana vilkutimme sadalle autoilijalle välillä Koski-Åland ja Åland-Koski. Takaisin vilkuttaneita oli sadasta viisi, loput välttelivät katsetta, kaivoivat nenää tai korvaa tai kehittivät muuta sijaistoimintaa. Ainiin, yksi keskisormen näyttäjäkin oli. Lisää matkasta videolla, kun saan ladattua : )
Eli seuraa arvostelu.
Stall Aftonsol
Paikkakunta: Hammarland, AhvenanmaaHevosmäärä: Arviolta 30
Sijainti: Lyhyen matkan päässä Maarianhaminasta, kivalla melko tasaisella paikalla, tarpeeksi kaukana vesistöstä, mutta ranta lähellä, leiriläiset pääsevät varmaan uittamaan. : ) Ympärillä männikköä, ei näkynyt ötökän ötökkää, kuten ei muualla Ahvenanmaallakaan, joka on iso plussa hevosille.
Palvelu ja henkilökunta: Vaikka tallin opetus on pääsääntöisesti Ruotsiksi, saimme tosi hyvää palvelua suomeksikin, ihanaa oli, että opettaja viitsi yrittää mahdollisimman hyvin. Ja olihan meillä tulkkini, äiti. : D Meidät otettiin vähän kuin siivellä sinne, periaatteessa talli ei pidä tunteja kesällä leirien aikana, mutta opettaja päätti pitää kesken ruuanlaiton. : ) Kiitokset sinne siitä.
Tilat: Aivan mahtavat, kaksi maneesia, josta toinen jossa olimme oli valtavan kokoinen ja aivan uusi. tallit olivat siistit, vaikka siellä oli sellaisia ratkaisuja, joihin harvemmin törmää. Ulkotalleja oli paljon, joka varmaan sopii paikalliseen ilmastoon. Lisäksi sisätiloissa törmäsin johonkin, mitä en ole nähnyt pitkiin aikoihin - pilttuisiin. Ei siinä mitään, ihan toimivat varmasti ja vievät vähemmän tilaa, mutta hevosten täytyy olla tottuneita niihin. Mitään potkijaa avoimeen pilttuuseenhan ei voi laittaa, mutta rauhallisiltahan ne ponit vaikuttivat. Ulkotilat olivat siisti, niin iso kenttä kuin tarhatkin.
Hevoset: Äärimmäisen hyvin koulutettuja, fiksuja ja ennen kaikkea iloisia ja innokkaita hevosia, vaikka minunkin ratsuni Arrie 15-vuotta oli jo ollut samana päivänä tunnilla, se oli eteenpäin pyrkivä ja varmaan herkin ja kuuliaisin tuntihevonen, jolla olen koskaan ratsastanut. Varusteet olivat sopivia, ehkä romaani satuman alla olisi voinut olla vähän isompi, mutta pikki vikoja. Arrie oli vissiin laitumella ottanut yhteen toisen hevosen kanssa, kun lautasilla oli rupia, eivät vaikuttaneet ihmisen tekemiltä. Hannan hevonen Pleksus oli valtava ruuna, joka vaikutti tosi kivalta, ilmeisesti yritti hieman punkea uralta sisään, mutta muita ongelmia en havainnut. Kova poika nukkumaan se ainakin on. : )
Tunnin sisältö ja opetus: Todella perustuntia, pysähdyksiä, kayntiä, ravia ja vähän laukkaa. Toivottiin, että oltaisiin päästy hyppäämään edes kavaletteja, mutta kielimuuri ei vissiin antanut periksi minkään haastavamman harjoittamiseen. Lopputunnista meiltä kysyttiin, että mennäänkö rantaan vai mennäänkö lppuun asti koulua, josta tulkitsimme, että pääsisimme ihan rannalle ratsastamaa, joten valitsimme vaihtoehdon a. Se osoittautuikin sitten vain pieneksi lenkiksi metsäsää, josta meri näkyi pilkahduksena. Arrie veti menomatkasta herneet nenäänsä - ilmeisesti säikkyi metsäneläimen hajua, eikä meinannut pysyä pöksyissään, joten mentiin tosi rauhallisesti. Siinä oli pieni pettymys, kun meren rannalla ratsastus jäi haaveeksi. : )
Oma ratsastus: Huh, ratsastin viimeksi hevosella viime kesänä ja se kyllä näkyi - vanha vaiva, väärä kevennys tuli taas ja jalat heiluivat hillittömästi, kun pohje ei pysynyt tarpeeksi pitkänä. Ja ohjat karkasivat, mutta hevosen totteli hyvin, eikö se ole pääasia? : D
Yleisvaikutelma: Tosi kiva talli, hyvä henki ja kivoja hevosia. Mahtavat puitteet, maastojakin varmasti löytyy kivasti. Suosittelen ruotsinkielen taitoisille! Kuvia yritän saada videoon.
// Nyt se video olisi sitten tehty, niin hämärää materiaalia, että huhuh. : P No kattokaa nyt, jos kinostaa.
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Snape, snape, Severus snape
... tuli puskasta Ilmakan tiellä (etsiskeli kenties kuollutta poikastaan, kuka tietää) juuri kun me ajeltiin Rompuskan kanssa siitä ohi. Sitten rouva/herra käärme sihahti, yritti purra Romppui jalasta (joka ei huomannut mitään) ja lirahti takaisin puskaan. Käärmeet on ok niin kauan kun ne pysyy puskissaan mutta mun ponia ei purra! Yrm.
Ja Orimattilalaiset uskaltaa vaan ajaa ponin ohi, ei siis tarvitse pysähtyä sadan metrin päähän odottamaan tai sammmuttaa moottoria, se on hevonen eikä villieläin! (No hyvähän se on olla varovainen menneiden tapahtumien varjossa, mutta ei sitä kaikkien tarvitse jäädä odottelemaan, kyllä se ohjastaja varmasti saa hevosen pidettyä kasassa, jos tulee normaalia vauhtia ohi.)
Käytiin kattomassa Tiian maastotaitokisoja, mutta nähtiin vaan toisen luokan alku. Kuvia löytyy facessa, mutta en saa ladattua tänne. D :
Ja Orimattilalaiset uskaltaa vaan ajaa ponin ohi, ei siis tarvitse pysähtyä sadan metrin päähän odottamaan tai sammmuttaa moottoria, se on hevonen eikä villieläin! (No hyvähän se on olla varovainen menneiden tapahtumien varjossa, mutta ei sitä kaikkien tarvitse jäädä odottelemaan, kyllä se ohjastaja varmasti saa hevosen pidettyä kasassa, jos tulee normaalia vauhtia ohi.)
Käytiin kattomassa Tiian maastotaitokisoja, mutta nähtiin vaan toisen luokan alku. Kuvia löytyy facessa, mutta en saa ladattua tänne. D :
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Aina sattuu, skentele.
Tota noin. Maanantaina oltiin tuttuun tapaan tallilla ja juoksutettiin Romppua. Tai siis yritettiin juoksuttaa. Herra nimittäis sekosi aidan toisella puoöella olevasta vihreästä ja kyykki pylly pystyssä yrittäen saada heinää, eikä suostunut liikkumaan metriäkään. Otin sitä sitten kulmassa riimusta kiinni ja maiskautin, niin poni räjähti. Se hyökkäsi pukitellen eteen ja potkaisi samalla mua reiteen. Voin kertoa, että tuntui. Taas sama peli jatkui ja kinkkasin hätyyttämään sitä pois ja hyvä kun ehdin ottamaan sitä riimusta kiinni kun se pyörähti taas ja täräytti suoraan polveen. Sitten se sekosi ja laukkasi kiitolaukkaa ympäri kenttää kuin hullu. Ainut tapa saada se pois kentältä ilman paareja (taluttajalle) oli niin, että talutin sitä kentän ulkopuolelta. On tämäkin hevosurheilua, mutta ei tolle mitään voi kun se kerran sekoaa. loppuviikosta ollaan ajettu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)