Lammenpään Romeo
Nimi: Lammenpään Romeo
Lempinimi: Romeo, Romppu, Rompsu, Rompsukka
Syntynyt: 30.5.2000 (synttärit unohdetaan joka vuosi)
Omistajat: Venla-Maria ja Linnea Uutela
Rotu: Shetlanninponi
Sukupuoli: Ruuna
Säkä: Virallisessa 6-vuotis mittauksessa oli 99cm, mutta todennäköisesti muutaman sentin korkeampi
Väri: Punarautias, liinahtavat jouhet, piirto, kaksi luomea toisessa lautasessa
Koulutustasot: Ye: 60 cm Re: n. 60 cm (Parhaimpina päivinä ja oikealla ratsastajalla) Ko: HeB (Ja avoit, sulut [näissä vähän ongelmaa ohjasajaen] ja väistöt käynnissä ja ravissa, laukanvaihdot myötälaukasta myötälaukkaan sekä pujotellen ja etu- ja takaosakäännökset...) Irto: n. 70 cm Lisäksi temput "kumarrus", "kuovi", "venytä", "tule", "laskeminen" ja "seiso" tulevat helposti, peruutusta käden liikkeestä, piehtarointia (ja sitä mukaa maahan käyntiä) ja jalan antoa harjoitellaan.
Sukutaulu:
Isä: Hefaistos
II: Ivrig
IE: Kärlingehults Klarinette
Emä: Victoria v. Driel
EI: Koos v. Raayershof
EE: Ostara v. Valburg
Historia:
Romeo tuli meille 2006, kun tulimme siihen tulokseen, että vanha lämminverisemme Tuffe ei sopinut lasten käyttöön. Niimpä pitkien etsintöjen jälkeen vastaus löytyikin yllättävän läheltä. Romeo oli meillä muutaman kuukauden ylläpidossa, kunnes ostimme sen itsellemme. Ennen meille tuloaan se oli ollut ensin raviharrastajilla ja sen jälkeen pikku pojan ratsuna.
Luonne:
Shetlanninponien lailla Romeo on pieneen kehoon ahdottu iso egoinen poni; se kuvittelee olevansa suurempi ja mahtavampi kuin on, ailahtelee laidasta laitaan luonteeltaan ja mahtailee isommilleen. Joinain päiviänä Romeon selässä ei pysy parempikaan fagiiri, mutta toisaalta se kuljettaa pikku lapsia ja vammaisia selässään kuin kananmuna sään päällä. Vauhtia tältä ponilta löytyy, se juoksee kotona komeasti, mutta valitettavasti sillä on niin kova aika montéssa, niin se ei viitsi lähteä aina hänniltä kirimään. Silti se on maailman söpöin ja sievin poni, joka tietää kyllä mistä naruista kuuluu vetää, jos haluaa vähän herkkusia. ; ) Täytyy muistaa, että herra on hyvin koulutettu, taipuu Heb:n asioihin helposti ja avot, sulut ja väistöt tulevat sekä ravissa, että käynnissä leikiten. Ongelma on ollut laukka, jota se ei jaksanut nostaa. "Pääsen tarpeeksi kovaa ravillakin, miksi pitäisi laukata?" Hurjan harjoittelun jälkeen Rompusta on kuoriutunut oikea laukkapeto, myös laukanvaihdot tulevat myötälaukasta myötälaukkaan!
Lisää:
Lisää Romeosta sukupostissa. (Kuvia Venlan facessa)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
