Lontoo 2016 & Doctor Who Experience

Kolmas kerta Lontoossa ja taas oli yhtä upeaa. Tällä kerralla uskaltauduttiin myös Walesin maaperälle, poikettiin Cardiffissa parin tunnin junamatkan päässä citystä.

Täytyy sanoa, että olikin jo ikävä Lontoon metroa. Jokin siinä tunnelien verkostossa, ihmistungoksessa ja metelissä on kiehtovaa ja onhan se nyt hemmetin kätevä tapa matkustaa.

 

 

Ensimmäiseen päivään kuului perinteinen hortoilu ympäri Lontoon shoppailuhelvettejä. DW- ja nörtti-ihmisille suosittelen lämpimästi Forbidden Planetin megastorea Shaftesbury Avenuella (sieltä ei pääse koskaan ulos tyhjin käsin, vaikka nyt DW-tuotteiden määrä oli paljon vähäisempi kuin aiemmin) ja tietysti Who Shopia, vaikka onkin vähän kauempana. Samalla pääsee näkemään Lontoon monikulttuurista puolta, eikä vain ydinkeskustan vilskettä.

Palace Theatre aivan FP:n kulmilla.

Toisena päivänä noustiin Cardiffin junaan Paddingtonilla. Etukäteen meitä neuvottiin ostamaan mieluiten liput ennakkoon netistä, mutta ei sitten uskallettu, jos jotain olisi sattunut, eikä oltaisi päästy lähtemään. Hinnat olivat vain pari kymppiä kalliimmat ostettuna lippukioskista kuin jos ne olisi ostanut kuukausi aiemmin netistä (paria päivää aiemmin nettiliput olivat itseasiassa melkein viisikymppiä kalliimmat!) ja lipunosto oli todella helppoa. Junaa odottaessa kannattaa malttaa, sillä lähtevien junien raiteet ilmoitetaan aika viime tipassa, kun on tottunut Suomessa siihen, että raide saattaa olla tiedossa jo tunteja aikaisemmin.

Matka kesti parisen tuntia, siinä ehti näkemään niin maaseutua (tinkereitä, hirveä määrä tinkereitä), pikkukyliä kuin teollisuusaluettakin. Cardiff itsessään on kaikkea muuta, kuin mitä Lontoo tarjoilee. Itseasiassa se on aika skandinaavisen oloinen ja vaikka onkin Walesin pääkaupunki, ei se ole koolla pilattu edes suomalaisen näkökulmasta.

Hyppäsimme harhailun jälkeen oikeaan bussiin ja matka kestikin vain muutaman minuutin ja pysäkki sijaitsi ihan Doctor Who Experiencen ovenpielessä.

Cardiff bay.

Tuttuja paikkoja. ; )

 

DWE oli kyllä koko kuudentoista punnan arvoinen elämys. Pelkästään aulatilan propit olivat upeita. (Mulla on isompi käsi kuin McCoyllä, wtf?) Yritän olla spoilaamatta liikaa, mutta jos olette menossa vielä ennen sulkemista, ettekä halua tietää mitään, skipatkaa tämä kohta.

 

Kierros koostuu tosiaan kahdesta osiosta: seikkailusta ja museosta. Seikkailu koostui aina vain uusista huoneista, joissa sekoittui new ja classic who. Kokonaisuutena siihen oli käytetty selkeästi aikaa, vaivaa sekä sarjan tuntemusta. Ajanherrojen museoon eksyneet heitetään tardiksen kyydissä paikkoihin, josta et välttämättä haluaisi itseäsi löytää. Matkalla kohdataan kaikki ikonisimmat alienit ja lennetään itse Tardiksella. Välillä lavasteet olivat ehkä vähän kömpelöitä, mutta kyllä kylmät väreet menivät läpi useampaan kertaan ihan aikuisillakin. Suosittelen, kierros oli todellakin paketti, joka avautuu uusille Whovianeille, mutta antaa todella paljon vanhoillekin faneille.

 

 Valitettavasti kävelykierrokselle emme osallistuneet jäätävän sateen takia, mutta ehtihän siinä bussimatkallakin nähdä jo vaikka mitä.

 

 

 

Seikkailun jälkeen seurasi museo. Otin satoja kuvia, kirjaimellisesti kaikesta, joten tässä vähän kohokohtia. En oikeastaan pysty sanomaan muuta kuin, että upeaa, menkää itse katsomaan ja kokemaan, jos millään voitte. Classicia oli melko vähän, mutta jotenkin odotin sitä olevan vielä vähemmän, joten olin positiivisesti yllättynyt.

Ace <3 p="">

Doctor Who Experiencen jälkeen palasimme keskustaan ja harhailimme siellä kaupasta toiseen. Cardiff on kaunis ja monipuolinen kaupunki, suosittelen visiittiä sielläkin.

Suomi mainittu, torilla tavataan. : P

Viieisinä päivinä kävimme vielä TATEssa (modernin taiteen museossa), mutta oli hieno kokemus. Kuinka usein sitä saa nähdä maailmankuulujen taiteilijoiden upeita teoksia parin sentin päästä? Suosittelen!

Käväisimme myös Sherlock museossa Baker Streetillä. Täytyy sanoa, että se oli vähän pettymys. Sisäänpääsymaksu oli 15 puntaa aikuiselta ja museo oli periaatteessa kolmessa kerroksessa oleva asunto, joka on sisutettu upeasti viktoriaaniseen tyyliin. Kuitenkin Sherlock Holmesista oli aika vähän tietoa museossa ja aiheeseen liittyvät tavaratkin olivat melko vähissä. En tiedä, ehkä olin vielä niin innoissani DWE:stä ja TATEsta, että kaikki tuntui vähän laiealta. Kannatta kuitenkin käydä kaupan puolella ja sen upeassa WC:ssä (joo, se oli oikeasti hieno)! : D

Se olikin sitten siinä. Mukava matka oli kaikin puolin. Ehkä joskus vielä tulee käytyä Warner brosin studiolla.

Kahdella pyörällä, neljällä jalalla

E tiedä miten aloittaisin tämän... Viime viikonloppu oli paraspaskin viikonloppu ikinä. En saanut opiskelupaikkaa (olen varasijalla), joka tietty oli täysin kuraa. Mutta eilinen päivä oli kyllä hieno. Oltiin siis Romeon ja Liisan kanssa valjakkovalmennuksessa Friisillä, Liisa ekaa kertaa oudommassa paikassa (= muualla kuin kotona) groomina. Ajattiin kolme tuntia, kaksi Romeolla ja yhden Annen kilpahevosella, Paletilla.

Jos sitä joskus luulee osaavansa ajaa, niin kyllä sitä aina muistaa erehtyneensä kun valmennuksiin ollaan menossa. Toisaalta jos sitä luulee, että poni on laista ylikypsä spagetti, jota joutuu käskemään joka askeleella eteenpäin, niin kyllä sitä joskus saattaa erehtyäkin. Nimittäin Romeo on kyllä niin. Hyvä. Siis tarkennan, NIIN hyvä, että aivot sulaa. Johtuiko siitä, että on ollut kevyempi viikko?
 Siitä, että hän selkeästi tykkää paikasta? Siitä, että on uusi/mielenkiintoinen ympäristö? Siitä, että kenttä on hyväpohjainen ja siinä on helppo vetää? On sopivasti massaa kyydissä? Tai olisiko mahdollisesti mahdollista että kuski on tiukempi/tarkempi/säästeleväisempi apujen kanssa, kun on jonkun silmien alla? *Nak - ravi* ja *voou, käynti*. Siinä ne avut, ei itään piiskan kanssa suhomista, ei kulmia lapa edellä, kun ei tahdo nostaa.

Kuski. Mustahan ei mitään huippukuskia saa tekemälläkään. Mutta aina voi jotain korjata:
- Ulko-ohja kunnolla tuntumalla, määrää hevosen suunnan
- Sisäohja asettaa
- Napakka, napakka, napakka
- Ohja ja ääni, sitten piiska
- Lisää keiloja harjoitteluun
- Asetukset joka kaarteessa
- Ravin valmistelu paremmaksi, jotta tulee parempia siirtymisiä

Ensimmäisen tunnin aloitin jatkuvalla kämmimisellä - kyllä, en muista tehtäviä kunnolla, tarvitsen groomilta tukea. Heikko kuski. Teimme seuraavia tehtäviä ja niiden eri versioita. Suurimpana ongelmana oli, että vasemman yläkulman tolpilla en meinannut saada tehtyä kunnon suoraan linjaa, vaan tolpat lätisivät oikein kunnolla. Ei muuta auta, kuin pitää poni paremmin jo edellisestä kulmasta alkaen ulko-ohjalla ja asettaa sisäohjalla. Tehtiin paljon asetuksia ja kaarevia linjoja, joka oli aika tehokasta, kun poni oli siirtymisissä ja askellajeissaan todella hyvä ja tasainen. Siirtymiset alas päin ovat aina hyviä, mutta ylöspäin eivät lähes koskaan noin tarkkoja.

Loivat kiemurat. Itse kaarilla kaikki sujui suht hyvin, kun vain keskittyi: keiloille suoraan, poni suorana - ulkokäsi pitää, sisäkäsi asettaa (kaareen nähden) - suoritus - ulkokäden vaihto - suoristus. Keilojen välissä siirtymät (niinhän se meni?) ja lyhyen sivun keskellä pysähdys. Lyhyen sivutkin pidettiin kaarina, joten asetus oli koko ajan sisäänpäin.

Kolmikaariset. Siirtymät keskihalkaisijalla. Aina välillä linja heittelin, mutta se oli minusta, ei ponista kiinni. Pitää uskaltaa ajaa suorana pidemmälle, muistaa asettaa oikein ja valmistella siirtymät. Vaikeaa? Ei kai sitten.

Lisäystehtävä. Halkaisijalla ennen tolppia pieni temmonlisäys, tolppien välissä kokoaminen ja sitten taas seuraavilla lisääminen, halkaisijalta vasemmalle tai oikealle (kääntö hartioilla), jossa tarkkuusnopeudessa loiva kaarre.

Tunnin jälkeen Romeo pääsi levolle ja päästiin kokeilemaan Palettia. Ensin Annea ajoi vähän niin, että me kytättiin groomin paikalla ja sitten pääsin vähän ajamaan "itsekin". Hän on kyllä niin herkkä, voimakas ja kaikin puolin hieno hevonen, että huh huh. minun taidoilla se ei ollut kyllä ajamista, vaan säälittävää räpellystä. Sitten vähän groomattiin maratonesteillä (minä "4-ja-1"-tehtävää laukassa ja Liisa "X-tehtävää"). Joo-o, oli vauhtia ja lentäviä lähtöjä, suhteellisen hurjaa. : D Liisa sai opastusta groomin tehtävissä, mikä oli ihan paikallaan, minä kun en ole mitään osannut opettaa.

Sitten käytiin kahvilla ja laitettiin poni takaisin vaunujen eteen ja ajattelin, että herra olisi vähintään ihan väsynyt ja nuutunut. Mutta vielä mitä, kuopi korskeasti, kun ei ollut varustusvauhti yhtä ripeää kuin hän olisi toivonut, puski ravia jäätävään ylämäkeen ja tahtoi iloisesti ravata kentälle (ja hirnui, se vasta outoa olikin).

X-tehtävä. Tehtiin samaa tehtävää kuin Paletin kanssa maratonesteillä, ensin isoilla kaarilla ja yhä pienentäen. Lisättiin myös lisäykset suorille esteen väliin. Poni toimi tosi hyvin, ei valitellut, eikä tehnyt tarkemmin ajatellen yhtä ainutta rikkoa. Päätään hän vispasi välillä (ei tee sitä kotona?), mikä lie juttu sekin nyt oli.

4-ja-1-tehtävä. Eli keilat, loiva kaarre, tiukka kaarre ja suoralle hanaa. Tiukassa kaarteessa en meinannut saada annettua (etenkin toiseen suuntaan) ponille tarpeeksi tilaa, vaan se joutui "kaatumaan lavalleen", joka hidasti kääntymistä. Näitä harjoitellaan kotona.

Liisa toimi minun mielestäni groomina juuri oikein, vaikka saikin välillä noottia - lähinnä suulaudestaan. : D Raukka joutui toimimaan jarruina alamäessä, tulipahan kuntoiltuakin.

Anjalan käyttöluokat 28.5.2016

Aiemmin keväällä... Ei kovin motivoituneen näköistä. Mahakin möllöttää, siellä on ilmaa.

"Smile".

Romeo oli NIIN hieno. Siis NIIN hieno.
Vaikka pistettiin valjaisiin liian aikaisin, se malttoi odotella. Käppäiltiin ympäriinsä, vähän lämmiteltiin ja herra käyttäytyi loistavasti - kuten tavallista. Normaalistikin ainut ongelmakohta on lähinnä motivaation puute.

Vielä maha möllöttää ennen starttia.

    No luokka viimein alkoi ja yhteisosuudella startattiin. Hetken ehdin ajatella, että Romeo on ehtinyt tylsistyä ja joudun koko matkan käskemään, mutta kun lähdettiin liikkeelle herra sinkosikin jonossa edeltävän perään hyvällä vauhdilla. : D Ilmeisesti hän päätti, että "Volttilähtö, Volttilähtö" ja sain tehdä töitä, että sain sen pysymään poissa edellä ajavan selästä.

*Laah-laah joko se loppui?*

   Sitten se tylsävaihe, eli oman vuoron odottelu. Totta kai oltiin viimeisenä, joka ei tietysti ole ikinä kauhean kiva lähtötilanne, kun joutuu odottelemaan. Noh, siinä vähän seisoskeltiin ja ravailtiin ja otettiin vähän motivaatiolaukkaa, kunnes tuli meidän vuoro. Meidät kutsutaan sisään, Romeo nostaa kiltisti ravin ja PLÄTS. Jotain lentään mun silmään. Silmä vuotaa ihan järkyttävästi ja kun yritän avata sitä, niin tuntuu kuin olisi happoa silmässä. Tuomari antaa jonkun ohjeen, mutta se menee ihan ohi, mutta oletan, että sanoi saman kuin muillekin. Ajoin sitten koko ohjelman toinen silmä kiinni, sillä heti, kun avasin toisen, myös toinen alkoi vuotamaan. Tiedetään, tiedetään: huono kuski syyttää suorituksestaan ulkopuolisia tekijöitä, mutta oli se kyllä kamalaa. : D Olin suunnitellut hymyileväni koko radan ajan, niin kuin minulla on ollut tapana, mutta lempo soikoon se meni lähinnä irvistelyksi.

Kädet kauhean edessä ja hartiat jännittyneinä... Ja keskellä kenttää?

Mitä mun niskalle on käynyt? Näytän vähintään kakskymmentä kiloa isommalta... : D Vähän lisää rentoutta kiitos. Poni sen sijaan näyttää suht hyvältä ja kuuliaiselta.

Käyntiä puolipitkin ohjin.

    Saatiin kuitenkin koko rata suoritettua kohtuudella, mutta siitä saa kyllä kiittää ennemmin Romeota kuin minua. Herra osasi koko radan ulkoa, minun tarvitsi vain pyytää lisää vauhtia ja ohjata ympyröiden muotoa. Kulmat jäivät turhan pyöreiksi, jotkin linjat eivät olleet täydellisen suoria ja siirtymisetkin olisivat voineet olla parempia, mutta mitäs pienistä, Romeo oli innokas ja fiksu!

    

    Palkintojenjaossa minut sijoitettiin ja kuulutettiin viimeisenä, lopullisissa tuloksissa olin neljäs (yksi edelläni ollut hylättiin väärän radan takia ja jostain syystä palkintojenjaossa olimme eri järjestyksessä, ei se mitään). Olin kyllä tositosi tosi tyytyväinen Romeon suoritukseen, omaani en niinkään. Palautteessa seuraavaa:
"Ryhmässä nätisti esiintyvä poni. Ravi alitempoista, ei selkeää eroa lisäyksessä. Rauhallinen hyvä pysähdys. Poni voisi esiintyä pirteämmin yksilösuorituksessa. Rauhallinen ajaja, joka kehuu ponia : ). Tyylikäs kokonaisuus!"
Lausunnossa ihan asiaa, tosin tuota enempää pirteyttä ei Romeosta valitettavasti irti saa. Toinen lisäys olisi kieltämättä voinut olla parempi, se oli ihan minusta kiinni, olisi vain pitänyt pyytää paremmin. Olen huomannut, että Romeo ei toimi pelkällä kepillä, se tarvitsee myös porkkanaa, mieluusti enemmän kuin keppiä. Siksi kehuin sitä kovasti sekä yhteis- että yksilöosuuksien aikana. En tiedä, miten oikeat valjakkotuomarit suhtautuisivat siihen, mutta kai se on parempi, kuin paukuttaa piiskaa. : D Sain kyllä kanssakilpailijoilta pahoja katseita, ilmeisesti häiritsin heitä suunnattomasti. Mutta täytyy sanoa, että voittaja ansaitsi voittonsa, he olivat todella hienoja. Onnea sinne vielä.

Ja sitten seuraa valitusta shettisten käyttöluokista. Aikataulut pitävät - ja pitivät eilenkin hyvin, mutta olisi kiva, jos etukäteen saisi paremmin tietoa aikatauluista. Osaisi paremmin valmistautua ja ajoittaa lämmittelyä etc. Tiedetään, tiedetään, tottuneiden näyttelyjen kävijöiden pitäisi osata arvioida luokkien kesto, mutta niin. Toinen asia, josta haluaisin valittaa on arvostelu. Viimeksi ohjasajon kohdalla valitin siitä, että ponin rakenteella oli enemmän painoarvoa kuin ohjelmalla - jota muuten pidän yhä naurettavana, kun kyseessä on kuitenkin käyttöluokka, ei rakennearvostelu. Tällä kertaa ei ollut pisteytyksiä, eikä mitään arvostelukohtia, vaan handler-luokan tapaan avoin arvostelu. Ja minusta huomiotta jäi monet keskeiset asiat. Olisi kiva, jos arvostelumenetelmät olisivat eri luokissa mahdollisimman yhtenäiset. Jokin ohjasajossa käytetyn arvostelutaulukon tapainen voisi olla tosi kiva, jolloin karsittaisiin mahdollista subjektiivisuutta pois. Näissä kisoissa sitä ei varmaan ollut, mutta ei ole mitenkään harvinaista, että tuomarit ovat hyviä tuttuja joidenkin kisaajien kanssa ja se saattaa vaikuttaa tuloksiin, etenkin, jos arvostellaan vain avoimella suullisella kaavakkeella. Toisaalta tuntuu, että itse en ainakaan saa juuri mitään uutta irti tästä. Minulla ei ole mitään uutta parantamisen aihetta tänään kuin oli viime viikolla ennen kisoja. Itse menen kisoihin saamaan palautetta tehdystä työstä ja kilpailemaan itseäni vastaan, mutta kun palaute jää noin pintapuoliseksi... Noh, minusta se tuntuu aika turhalta. Toisaalta en todellakaan uskalla mennä ihan oikeisiin valjakkokisoihin, kun kerran näissä menestyy niin huonosti.

Mutta onhan tämä selkeästi enemmän meidän laji kuin ohjasajo, silloin kun ponilla on motivaatio kohdallaan. Jos olisi saanut yhdistettyä Romeon suorituksen tästä radasta ja oman suoritukseni edellisestä ohjasajosta, olisi ohjelma ollut tosi hieno. Vähän ketuttaa, mutta samalla olen niin kiitollinen tuosta poniinista. : )

Ja totta kai huomasin ontumisen käynnissä vasta videolta... Eihän se tee sitä kuin pätkissä, mutta ilmeisesti en sitä huomannut kehässä. No kiva. U__U Toivottavasti sillä oli vain kivi kaviossa tai jotain, tätä aiemmin ei ole mitenkään oireillut koko keväänä.
Muita poimittuja virheitä videolta:
- Poni ei alkukäynnissä kunnolla tuntumalla, yrittää hakea sitä itse
- Ympyrät epäsäännölliset
- Ensimmäinen lisäys hiipuu pois, toinen on hädintuskin havaittava (markka sille, joka videolta arvaa, missä kohtaa se tulee)
- Linjat huonoja
- Kuskin outo asento
- Poni ei asetu tai taivu käytännössä koko ohjelman aikana
- Lopetetaan tähän, niin ei tule itselle vielä lisää pahaa mieltä

Huomaatteko, miten mun mieliala laskee tän postauksen myötä? Now I'm just sad.