Kolmas kerta Lontoossa ja taas oli yhtä upeaa. Tällä kerralla uskaltauduttiin myös Walesin maaperälle, poikettiin Cardiffissa parin tunnin junamatkan päässä citystä.
Täytyy sanoa, että olikin jo ikävä Lontoon metroa. Jokin siinä tunnelien verkostossa, ihmistungoksessa ja metelissä on kiehtovaa ja onhan se nyt hemmetin kätevä tapa matkustaa.
Ensimmäiseen päivään kuului perinteinen hortoilu ympäri Lontoon shoppailuhelvettejä. DW- ja nörtti-ihmisille suosittelen lämpimästi Forbidden Planetin megastorea Shaftesbury Avenuella (sieltä ei pääse koskaan ulos tyhjin käsin, vaikka nyt DW-tuotteiden määrä oli paljon vähäisempi kuin aiemmin) ja tietysti Who Shopia, vaikka onkin vähän kauempana. Samalla pääsee näkemään Lontoon monikulttuurista puolta, eikä vain ydinkeskustan vilskettä.
Palace Theatre aivan FP:n kulmilla.
Toisena päivänä noustiin Cardiffin junaan Paddingtonilla. Etukäteen meitä neuvottiin ostamaan mieluiten liput ennakkoon netistä, mutta ei sitten uskallettu, jos jotain olisi sattunut, eikä oltaisi päästy lähtemään. Hinnat olivat vain pari kymppiä kalliimmat ostettuna lippukioskista kuin jos ne olisi ostanut kuukausi aiemmin netistä (paria päivää aiemmin nettiliput olivat itseasiassa melkein viisikymppiä kalliimmat!) ja lipunosto oli todella helppoa. Junaa odottaessa kannattaa malttaa, sillä lähtevien junien raiteet ilmoitetaan aika viime tipassa, kun on tottunut Suomessa siihen, että raide saattaa olla tiedossa jo tunteja aikaisemmin.
Matka kesti parisen tuntia, siinä ehti näkemään niin maaseutua (tinkereitä, hirveä määrä tinkereitä), pikkukyliä kuin teollisuusaluettakin. Cardiff itsessään on kaikkea muuta, kuin mitä Lontoo tarjoilee. Itseasiassa se on aika skandinaavisen oloinen ja vaikka onkin Walesin pääkaupunki, ei se ole koolla pilattu edes suomalaisen näkökulmasta.
Hyppäsimme harhailun jälkeen oikeaan bussiin ja matka kestikin vain muutaman minuutin ja pysäkki sijaitsi ihan Doctor Who Experiencen ovenpielessä.
Cardiff bay.
Tuttuja paikkoja. ; )
DWE oli kyllä koko kuudentoista punnan arvoinen elämys. Pelkästään aulatilan propit olivat upeita. (Mulla on isompi käsi kuin McCoyllä, wtf?) Yritän olla spoilaamatta liikaa, mutta jos olette menossa vielä ennen sulkemista, ettekä halua tietää mitään, skipatkaa tämä kohta.
Kierros koostuu tosiaan kahdesta osiosta: seikkailusta ja museosta. Seikkailu koostui aina vain uusista huoneista, joissa sekoittui new ja classic who. Kokonaisuutena siihen oli käytetty selkeästi aikaa, vaivaa sekä sarjan tuntemusta. Ajanherrojen museoon eksyneet heitetään tardiksen kyydissä paikkoihin, josta et välttämättä haluaisi itseäsi löytää. Matkalla kohdataan kaikki ikonisimmat alienit ja lennetään itse Tardiksella. Välillä lavasteet olivat ehkä vähän kömpelöitä, mutta kyllä kylmät väreet menivät läpi useampaan kertaan ihan aikuisillakin. Suosittelen, kierros oli todellakin paketti, joka avautuu uusille Whovianeille, mutta antaa todella paljon vanhoillekin faneille.
Valitettavasti kävelykierrokselle emme osallistuneet jäätävän sateen takia, mutta ehtihän siinä bussimatkallakin nähdä jo vaikka mitä.
Seikkailun jälkeen seurasi museo. Otin satoja kuvia, kirjaimellisesti kaikesta, joten tässä vähän kohokohtia. En oikeastaan pysty sanomaan muuta kuin, että upeaa, menkää itse katsomaan ja kokemaan, jos millään voitte. Classicia oli melko vähän, mutta jotenkin odotin sitä olevan vielä vähemmän, joten olin positiivisesti yllättynyt.
Ace <3 p="">
Doctor Who Experiencen jälkeen palasimme keskustaan ja harhailimme siellä kaupasta toiseen. Cardiff on kaunis ja monipuolinen kaupunki, suosittelen visiittiä sielläkin.
Suomi mainittu, torilla tavataan. : P
Viieisinä päivinä kävimme vielä TATEssa (modernin taiteen museossa), mutta oli hieno kokemus. Kuinka usein sitä saa nähdä maailmankuulujen taiteilijoiden upeita teoksia parin sentin päästä? Suosittelen!
Käväisimme myös Sherlock museossa Baker Streetillä. Täytyy sanoa, että se oli vähän pettymys. Sisäänpääsymaksu oli 15 puntaa aikuiselta ja museo oli periaatteessa kolmessa kerroksessa oleva asunto, joka on sisutettu upeasti viktoriaaniseen tyyliin. Kuitenkin Sherlock Holmesista oli aika vähän tietoa museossa ja aiheeseen liittyvät tavaratkin olivat melko vähissä. En tiedä, ehkä olin vielä niin innoissani DWE:stä ja TATEsta, että kaikki tuntui vähän laiealta. Kannatta kuitenkin käydä kaupan puolella ja sen upeassa WC:ssä (joo, se oli oikeasti hieno)! : D
Se olikin sitten siinä. Mukava matka oli kaikin puolin. Ehkä joskus vielä tulee käytyä Warner brosin studiolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti