Heinolan paikallisravit 29.8.2014

Vitsi mua jännitti enemmän kuin koskaan ikinä missään raveissa. Ensinnäkin syyssä oli edellisten ravien floppi, toisekseen se, että olin vielä lämmössä (en ollut torstaina enkä perjantaina koulussa) ja olo oli vähän sumuinen, eikä järki ihan leikannut yhtä hyvin kuin normaalisti. Lisäksi rata ei ollut tuttu ja pelkäsin sössiväni jotain ihan täydellisesti. Kaikki kamat oli jo pakattu - äiti kävi eilen hakemassa kaikki kamat tallilta, iskä vain haki Romeon tallilta ja sitten ajeltiin Heinolaan.
Romppu on nyt kasvattanut ihan järettömän (ilmastoon nähden) talvikarvan ja oli siellä kaikkien niiden raviponien seassa vähän pihan perältä tuodun näköinen. : D
Herra oli rauhallinen, suorastaan flegmaattinen varustaessa. Tiedän, että Romeo on yleensä parhaimmillaan kärryjen edessä juuri silloin, kun se varustaessa näyttää nukkuvan, mutta en antanut itselleni turhia toiveita. Lämmittelin hetken kävellen ja ravissa kokoontumisympyrässä ja käänsin sitten erään suokin perään (anteeksi, väärältä kaistalta) radalle. Heti, kun ponin kaviot koskettivat radan pintaan se kimmotti suokin perään reippaasa ravissa ja väänti sitten laukalle (minulla oli hauskaa kärryillä. Oikeasti : D). Pyysin takaisin raville ja vähän päästä usutin takaisin laukkaan. Kierros meni hujauksessa, olin vauhtiin niin tyytyväinen, että olisin voinut jo siinä kohtaa lähteä tyytyväisenä kotiin. : D Käytiin seisoskelemassa kopin luona (Romppu nukahti) ja varttia vaille otettiin kevyet lämmöt varikkoalueella ja mentiin kokoontumiskehään. Pyöriskeltiin siellä niin kauan, että muita alkoi ilmaantumaan, Romeo oli hitusen nihkeän oloinen, kunnes meidän edellämme menevä (numero kuusi) kaarsi eteemme. Siinä vaiheessa poni luimisti korvansa, siirtyi pitkälle raville ja työnsi turpaansa kutosen ohjastajan kainaloon.

Huomaa tyylikäs turvaliivi-ajotakin-alla-look

 

Kun kuulutus esittelyyn tuli, herrahenkilö syöksähti radalle muiden perässä ja minulla oli täysi työ pitää se jonossa. : D Kerrankin ei tarvinnut pakottaa esittelyssä pysymään muiden kannoilla. : 3 Kyllä hämmästyin, kun kenenkään päät eivät nyökänneet tuomariston kohdalla. Täh. Siis onko tuomariston tervehtiminen lopetettu? Onko tää taas niitä vanhan maailman juttuja, joita vaan minä tiedän? : D "Ohjastajat tervehtivät päätä kääntämällä." No en minä ainakaan nähnyt kääntyviä päitä, mutta paha mun on tietty kilpailusääntöjä alleviivata kenellekään. : D

Volttaaminen lähti käyntiin tosi kivasti minun näkökulmastani. Rompulla oli hyvä vauhti päällä, selkeästi valjakkoajotreenistä on ollut hyötyä. : D "Valmis"-komento tuli nopeasti, mutta kun käännyttiin "yksi"-komennolle, olikin ensimmäinen ruutu oikaissut ja saanut jonkun verran etumatkaa. Tuli kiire oikaista poni, mutta hyvin se siitä lähti. Romppu ravasi kivasti koko matkan, innolla suorastaan. Ekassa kaarteessa tuli rikko laukalle, siinä itse vähän sössin, mutta mitään vahinkoa ei käynyt. Poni paikoi kokoajan ohjalle, jos vähän olisi löysännyt, niin se olisi painanut hullun lailla, mutta pelkäsin laukkoja. Parempi kuski olisi saanut ajettua ponin paremmille sijoille - jää nähtäväksi sitten, että miten tulevaisuudessa käy. Oli kyllä nopein kilometrin matka ikinä, raippaakaan en käyttänyt kuin ihan vähän alussa ja loppusuoralla. Ihanteellista.
Loppusuoralla annoin löysät ohjat ja olin niin iloinen hyvästä juoksusta, että kehuin herraa kovasti (saatiin kanssakilpailijoilta murhaavia katseita). Sitten juosta hölkyteltiin varikkoalueelle. Olin kyllä suorituksesta hyvilläni, sijoitus nyt oli mikä oli 9/10, Romppu ei itse kyllä vaikuttanut vakuuttuneelta. : D Hieno ukko <3 class="separator" p="" style="clear: both; text-align: center;">

Nolla jalkaa maassa!

Oonko sanonut, että vihaan käsilenkkejä? : D

Suulooiiineeen <3 class="separator" p="" style="clear: both; text-align: center;">

"HYYVÄÄ PONII!"  (Ja taas nolla jalkaa maassa, tyylikäs poni.)

Romppu ihan oikeesti taisi tykätä tästä raviradasta (se esim. inhoaa Jokimaata). Tuonne mennään uudelleenkin. : )

Kaikki kuvat © Tiia Töyrälä

Paras kolme päivää

Sain Hannalta lahjaksi Roomeon. Romeo tykkäsi. : D

Maanantaina Suttumunsuttumunsuttu ja Hannuleena saapuivat meille. Haettiin Hanna asemalta ja matkattiin satamaan jäätelölle (kaksi bana splittiä ja Hannan kaksipallon tuutti <3illalla :="" aivopestiin="" br="" doctor="" ihmisi="" sitten="" whoolla=""> Sunnuntaina lähdettiin aamuvarhain kohti Porvoota, jonka lähellä käytiin ratsastamassa issikoilla. Näin ollen saatte

Torpin talli

Talliarvostelu

 

 

Paikkakunta: Pukkila

Hevosmäärä: 18

Palvelu ja henkilökunta: Olimme tallilla hitusen etuajassa, joten odottelimme ulkona. Kuten tiesimme ennalta sivujen perusteella, mikä on tietysti yrittäjän kannalta turvallista, kun jokainen säätäjä ei laita hevosilleen varusteita miten sattuu. Olisin kuitenkin halunnut itse varustaa hevosen, se kun kuuluu siihen tutustumiseen. Kuitenkin meillä oli hyvin aikaa valita sopivat hevoset ja tutustella. Ohjaaja oli mukava, ei liian puhelias, mutta mitäs se haittaa. : D

Tilat: Tallissa karsinat olivat mahdottoman pienet, (varmaan rekisteröity pilttuiksi?) mutta ne olivat ilmeisesti käytössä vain varustamisen ajan. Vanha tali oli muuten aika symppis, rakennukset miun mieleen ja isot pellot ja laitumet olivat hienot. Myös kenttä (pieni, mutta hyvä pohja) ja oliivirata olivat hienot.

 

Hevoset: Alkumatkasta menin Kapteenilla. Herra on aivan mahtava tyyppi, vähän myrtsi, kun oltiin lähdössä, mutta hänellä oli mukava töltti (vaikka minulla meni taas hengitystä hakiessa aikaa) ja hän on todella vauhdikas hemmo. Tultiin ensin ravia ja tölttiä parin kilometrin tien pätkällä ja laukattiin se sitten täydessä kiitolaukassa takaisin. Hannalla ja minulla oli joutuisat hevoset (Hannalla Primadonna) ja pisteltiin tulemaan aika vauhtia. Kapteenilta irtosi kenkä puolimatkan jälkeen ja ohjaaja lähti sitä hakemaan (niin, Suttu tuli hitaammin perässä Thydurilla), me saatiin laukata loppuun asti. Kapteeni ei aristanut yhtän jalkaansa, sen jalat olivat jo vähän liiankin pitkäksi kasvaneet näin kengättömän tädin mieleen. Kuitenkin ohjaaja halusi vaihtaa hevosia kanssani ja sain alleni pikkuisen Darrin. Se oli hitusen verkkaisempi, mutta silti tosi kiva hevonen, erittäin sympaattinen otus.

. . .

 

Sisältö: Kiertelimme muutaman pienen metsälenkin ja niiden välissä otimme vauhdikkaita laukka- ja tölttipätkiä pelloilla. Vaellus oli monipuolinen ja hauska, tosin pelkäsin sen olevan vähän liikaa Darrille, se puuskutti jatkuvasti (mutta se on ilmeisesti sille tyypillistä?). Ohjaaja kertoi avut joka siirtymän ohessa, ehkä turhankin usein, info meni kyllä perille. : D

 

 

Ratsastuksen jälkeen menimme Porvooseen syömään ja hengailemaan vanhaan Porvooseen. Sieltä sitten EK:n kautta kotiin. Mukaan tarttui Clara-kangas ja vähän mustaa huopaa. Loppupäivä taas Doctor Whota ja keskiviikko keppihevossäätöä ja DW:tä. Ihan parasta oli. : )

 



Lahjakas Roomeo

Viimeiset lomapäivät. Huoh.

Romeo on ollut mahtava. Sillä on hulluus-vaihteen jälkeen mahtavuus-vaihde silmässä. Pinja kävi ratsastamassa ja tehtiin vähän puomeja (minä painostin ponia tuijottamalla sitä kentän laidalta) ja sitten he hyppelivät pieniä kavaletteja. Vain yksi pukki tuli, sekin oli sellainen tuskaisen oloinen (Pinja sanoi, että silloin oli lehähtänyt joku kärpäsparvi ponin kimppuun). Rompullahan on tunnetusti jäätävät pomput, ensimmäisellä kunnon hypyllä Pinja sai vähän maistella kentän pohjaa, kun ei päässyt hyppyyn mukaan, mutta muuten meni loistavasti ja sekä poni, että ratsastaja olivat iloisia.
Orimattilan paikkareiden ilmo meni sivu suun, joten valmistaudumme Heinolan paikallisraveihin. Ollaan ajelu kilpakärryillä ja se on mennyt hyvin. Eipä tässä muuta. Hyvää syntymäpäivää minä. : )