Out of Order: Heinolan paikallisravit 29.8.2014

Vitsi mua jännitti enemmän kuin koskaan ikinä missään raveissa. Ensinnäkin syyssä oli edellisten ravien floppi, toisekseen se, että olin vielä lämmössä (en ollut torstaina enkä perjantaina koulussa) ja olo oli vähän sumuinen, eikä järki ihan leikannut yhtä hyvin kuin normaalisti. Lisäksi rata ei ollut tuttu ja pelkäsin sössiväni jotain ihan täydellisesti. Kaikki kamat oli jo pakattu - äiti kävi eilen hakemassa kaikki kamat tallilta, iskä vain haki Romeon tallilta ja sitten ajeltiin Heinolaan.
Romppu on nyt kasvattanut ihan järettömän (ilmastoon nähden) talvikarvan ja oli siellä kaikkien niiden raviponien seassa vähän pihan perältä tuodun näköinen. : D
Herra oli rauhallinen, suorastaan flegmaattinen varustaessa. Tiedän, että Romeo on yleensä parhaimmillaan kärryjen edessä juuri silloin, kun se varustaessa näyttää nukkuvan, mutta en antanut itselleni turhia toiveita. Lämmittelin hetken kävellen ja ravissa kokoontumisympyrässä ja käänsin sitten erään suokin perään (anteeksi, väärältä kaistalta) radalle. Heti, kun ponin kaviot koskettivat radan pintaan se kimmotti suokin perään reippaasa ravissa ja väänti sitten laukalle (minulla oli hauskaa kärryillä. Oikeasti : D). Pyysin takaisin raville ja vähän päästä usutin takaisin laukkaan. Kierros meni hujauksessa, olin vauhtiin niin tyytyväinen, että olisin voinut jo siinä kohtaa lähteä tyytyväisenä kotiin. : D Käytiin seisoskelemassa kopin luona (Romppu nukahti) ja varttia vaille otettiin kevyet lämmöt varikkoalueella ja mentiin kokoontumiskehään. Pyöriskeltiin siellä niin kauan, että muita alkoi ilmaantumaan, Romeo oli hitusen nihkeän oloinen, kunnes meidän edellämme menevä (numero kuusi) kaarsi eteemme. Siinä vaiheessa poni luimisti korvansa, siirtyi pitkälle raville ja työnsi turpaansa kutosen ohjastajan kainaloon.

Huomaa tyylikäs turvaliivi-ajotakin-alla-look

Kun kuulutus esittelyyn tuli, herrahenkilö syöksähti radalle muiden perässä ja minulla oli täysi työ pitää se jonossa. : D Kerrankin ei tarvinnut pakottaa esittelyssä pysymään muiden kannoilla. : 3 Kyllä hämmästyin, kun kenenkään päät eivät nyökänneet tuomariston kohdalla. Täh. Siis onko tuomariston tervehtiminen lopetettu? Onko tää taas niitä vanhan maailman juttuja, joita vaan minä tiedän? : D "Ohjastajat tervehtivät päätä kääntämällä." No en minä ainakaan nähnyt kääntyviä päitä, mutta paha mun on tietty kilpailusääntöjä alleviivata kenellekään. : D

Volttaaminen lähti käyntiin tosi kivasti minun näkökulmastani. Rompulla oli hyvä vauhti päällä, selkeästi valjakkoajotreenistä on ollut hyötyä. : D "Valmis"-komento tuli nopeasti, mutta kun käännyttiin "yksi"-komennolle, olikin ensimmäinen ruutu oikaissut ja saanut jonkun verran etumatkaa. Tuli kiire oikaista poni, mutta hyvin se siitä lähti. Romppu ravasi kivasti koko matkan, innolla suorastaan. Ekassa kaarteessa tuli rikko laukalle, siinä itse vähän sössin, mutta mitään vahinkoa ei käynyt. Poni paikoi kokoajan ohjalle, jos vähän olisi löysännyt, niin se olisi painanut hullun lailla, mutta pelkäsin laukkoja. Parempi kuski olisi saanut ajettua ponin paremmille sijoille - jää nähtäväksi sitten, että miten tulevaisuudessa käy. Oli kyllä nopein kilometrin matka ikinä, raippaakaan en käyttänyt kuin ihan vähän alussa ja loppusuoralla. Ihanteellista.
Loppusuoralla annoin löysät ohjat ja olin niin iloinen hyvästä juoksusta, että kehuin herraa kovasti (saatiin kanssakilpailijoilta murhaavia katseita). Sitten juosta hölkyteltiin varikkoalueelle. Olin kyllä suorituksesta hyvilläni, sijoitus nyt oli mikä oli 9/10, Romppu ei itse kyllä vaikuttanut vakuuttuneelta. : D Hieno ukko <3 class="separator" p="" style="clear: both; text-align: center;">