Nälkäpeli Vihan liekit

Käytiin Helmi Tyytyväisen (sori : DD) ja Inkan kanssa katsomassa Nälkäpeli. Oli hyvä ja aika kirjoja mukaileva. Voittajien kylä oli päässäni erilainen, mutta ihmekö tuo. Siisti oli! : D Sitten odottelen joulua ja nälkäpelikorua! Ja slushi oli pahaa. : D
Ps. Katsokaa keppielukkablogi!

Just juu

Vanha lehtijuttu. : D

Äiti löysi tuon vanhan jutun arkistoista, piti julkaista, vaikka ei liity aiheeseen. : D
Tänään piti yhden tytön tulla ratsastamaan Rompulla (uhkarohkeaa), mutta hänpä ei ilmaantunut eikä ilmoittanut siitä. Palellutin näppini turhaan. : P Ärsyttää, että sovitaan asioita, mutta ei vaivauduta sitten edes perumaan.
Mentiin sitten ajelemaan. Menomatkalla Rompou vähän varoi askeleitaan, joten käännyttiin aikaisemmin takaisin. Kotiin tultiin sitten hyytävää laukka, poika oikein innostui. : D Selkeästi herra piristyi, kun ei joutunutkaan ratsastukseen. : P

Eläinlääkäri Pol

Oletteko katsoneet tätä sarjaa? Tulee Foxilta.
Miksi minusta touhu vaikuttaa vähän epäammattimaiselta? : D Vai johtuuko vainkulttuurierosta? Hevosia pidetään arvaamattomina, mutta silti huonosti kohdellun hermostuneen tamman karsinaan mennään tekemään tiineystarkastusta? Jaa-a.
Ei mulla tässä muuta. : D

Viikonloppu

Daa. Rompulla on tänään vapaapäivä hirvittävän myrskyn takia. (Kukaan ei halua kavionjälkiä naamaansa.) Perjantaina ohjasajoin Rompun läpi, toimi ihan kivasti, nosteltiin laukkoja käynnistä. Yhden kerran vei pukit, kun Vili sai hulluilukohtauksen.
Eilen käytiin Tampereen käsityömessuilla, jotka oli aivan mahtavat. Päätin, etten ostaisi lankoja tai kankaita, mutta kuinkas sitten kävikään...

Ostin kaksi kerää ihanaa turkislankaa ja koivupuiset puikot (jotka myyjä käytännössä pakkomyi minulle, kun kuvitteli, että kaikki ikäiseni ovat tumpeloita kutomisen kanssa) sekä ihanan kangaskasiin.

Tästä näkyy vähän, millaista kudoksesta tulee. Näyttää ihan karvakankaalta! (Ja toisin kuin monissa muissa saman tyyppisissä langoissa, karvasta tulee aika realistisen ja tasaisen näköinen.)

Tänään sitten oltiin tuulessa ja tuiskussa kisoissa Orimattilassa. Lisää siitä Kepukkarallissa.

Hevosta ja koiraa karussa

Toissapäivänä oltiin lähdössä ajamaan, kun Jaana kertoi, että läheiseltä tallilta on hevonen karannut. Lähdettiin sitten ajamaan normaalisti ja Virenojantiellä tuli auto vastaan ja kyselivät, onko hevosta näkynyt. Ilmeisesti jotkut (siis tuntemattomat, varastusaikeissa) olivat katkoneet langat aitauksesta ja tammaa oltiin yritetty lastata hevoskoppiin, mutta huonosti kopitettava tammma oli päässyt heiltä käsistä. Luvattiin sitten pitää silmät auki ja jatketiin matkaa. Tuli siinä Tarja ja Lurppakin vastaan ja vähän sen jälkeen Romppu pärskähti. Hetken päästä siitä kuului takaa metsän läpi hirnahdus, joka ei voinut tulla tallilta tai Lurpan suunnalta. Otettiin omistaja autoineen kiinni ja kerrotiin, mistä ääni oli kuulunut. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Onnelantieltä meidän perään kuitenkin lähti iso koira - Romppu parka - joka seuraili meitä tallille asti. Kevarillaan etsintöjä tehnyt Neea kävi ilmoittamassa koiran olinpaikan sen omistajille ja he tulivat hakemaan sitä, juuri kun päästiin tallinpihaan. Myöhemmin Tarja soitti, että puolikuoliaaksi pelästytetty tamma oli löytynyt läheltä omaa tallia. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka vauhtia oli! : D

Romeon paikkoheitto

Ei ollut sitten muuta vaihtoehtoa eilisiltana kuin kivuta itse Rompun selkään, kun se ei saanut ansaitsemaansa kurinpalautusta sunnuntaina. Jo varustaessa herra oli mielialalla "joomäoontässävaanpieniponiäläkiusaakatonynostankivastijalkaakinkiitos". Ei mitään viittaustakaan pullisteluun tai pään viskomiseen (aika normaalia).
Kentällä oli ruuhkaa, mutta sinne syihkittiin vain sekaan. Romppu tuntui joustavalta ja taipuisalta jopa melko eteenpäinpyrkivältä. Ensimmäinen kenkkuilu tuli vasta ekassa siirtymässä raviin. Ravipohkeesta teki saman kuin tytöillä edellisenä päivänä, eli pysähtyi ja väänsi molemmille sivuille, sitten kun antoi lisää pohjetta niin peruutti. Korjasin istuntaani ja kopautin hellästi ja äidillisesti pohkeilla - > poni ponkaisee pysähdyksestä laukka-askeleen, heittää päänsä alas ja kohottaa pikkuisen peräpäätään. Herran reaktio oli aika hauska, kun en mätkähtänytkään tantereeseen, vaan jatkettiin ravilla eteenpäin. : D Sen jälkeen kipitettiin aika ongelmitta, tosi hyvää rikotonta ravia (siirtymisiä, väistöjä, avoja), kerran meinasi lähteä pullaamaan pohjetta vasten, mutta ei sen suurempaa.
Ihan poniparan jalkoja säästelläkseni en ajatellut laukata, mutta herra sitten ylitulkitsi lisäyspyyntöni ja siirtyi laukkaan, leiskautti komean pukin ja taas jäi odottelemaan maahan mätkähdystä (jota ei kaikkien paitsi minun pettymykseksi tullut), jouduin sitten laukkuuttamaan toisen kerran, että herralle jäi selkeä idea siitä, että laukassa ei pukitella. Mentiin sitten kaupanpäälle myös toiseen suuntaan.
Olin tosi tyytyväinen poniin (ja omaan ratsastukseeni : D). Rompun kenkkuilut on just tuollaista hetkellistä uhmaamista, mutta kun niistä pääsee yli, se on tosi mahtava ratsastaa!
Harmi vaan, että jalat menee ponin alla ympäri, kun näyttää, ettei ketään muuta uskalla päästää herran selkään - sen verran tarvitaan jämäkyyttä.


Rompun maine "lastentappajana" oli levinnyt tallilla hienosti, kohta en enää ikinä saa sen selkään ketään muuta. : D Olisi tietty ollut viisaampaa saman tein ratsastaa poni läpi sunnuntaina, mutta minkäs teet (puolustuksekseni sanon, että äiti esteli : P). Mut puolustetaan nyt Romppua sen verran, että kaksi muutakin hevosta oli lennättänyt viime viikolla ratsastajat alas meidän tallilla, joten täytyyhän Rompun osallista mittelöön. : P

Let’s show a little district pride for a change, Miss Everdeen. Hm?

Joku ihana ihminen oli linkittänyt Sysimarjaan linkin lainauksiin <3 a="">

I’m not going anywhere. I’m going to stay right here and cause all kinds of trouble. Katniss Everdeen

Yes, victors are our strongest. They’re the ones who survived the arena and slipped the noose of poverty that strangles the rest of us.  They, or should I say we, are the very embodiment of hope where there is no hope. And now twenty-three of us will be killed to show how even that hope was an illusion.  Katniss Everdeen, p. 175-176

Pitää joskus tehdä postaus lukemistani blogeista...

Käyttäjä Venla-Maria Uutela on raivoissaan D::

Niih. Meille tuli sitten tytöt Ronja ja Lotta, jotka halusivat kokeilla Rompulla ratsastusta. Ajattelin, että aloitetaan liinassa, kun tytöt oli kuitenkin vasta pari vuotta ratsastaneita. Varustus ja kaikki meni ihan ok, vaikka Romppu heitteli päätään satulavyötä kiristäessä uhmakkaasti, jota ei se yleensä tee, korkeintaan nostaa päätään.
Aluksi tytöt menivät vuorollaan käyntiä ja ravia liinassa, joka meni ihan hyvin, vähän herra kiemurteli, mutta ei sen vakavampaa. Aika normaalia Romppua. Sitten oli vuorossa laukka. Tarkoitus oli, että saataisiin pari askelta laukattua molempien kohdalla, kun oli niin tuulinen kelikin, ettei Romppu hermostuisi. Lotta sai nostettua laukan, mutta sitten herra viskasipäänsä alas ja tyttö tuli (mallikelpoisesti) alas selästä. Ei mitään, takaisin selkään. Siitä alkoivat sitten ongelmat. Herra ei meinannut siirtyä uralle, puski sisäpohjetta vasten eikä tahtonut pitää ravia. (Jälkiviisaus: tässä kohti olisi pitänyt älytä olla laukkuuttamatta, mutta ei.) Kuitenkin saatiin laukattua toiseenkin suuntaan pätkä ja toinen tyttö nousi satulaan. Sama kiemurtelu jatkui. Ei kuitenkaan yritettykään laukata, vaan saada ravi puhtaaksi ja hyvä tempoiseksi. Sitten yllättäen poing ja voitte arvata mitä tapahtui.
Vielä kerran yritettiin, mutta samalla tuloksella. Tytöt olivat molemmat kyllä tosi reippaita, uskalsivat nousta vielä selkään. Sitten minulle riitti ponin sikailu ja otettiin satula pois ja juoksutin sitä pitkän aikaa kunnes herra päätti lähteä ja nykäs liinan mun käsistä ja paino ympäri kenttää. Luojan kiitos Anita oli hereillä Eldiksen kanssa ja portilla oli porukkaa.
Sain Rompun kiinni ja juoksutin häntä hullun lailla (siitähän herra nautti : p) ennen kuin lopetettiin.
Analyysi:
Poni:
Eilen oli ollut vapaapäivä, joten energinaa riitti.
Tuulinen päivä saa aina hulluksi.
Uudet ratsastajat, joita piti koetella.
Viimeisestä ratsastuskerrasta aikaa.
Ulkoiset ärsykkeet:
Minä ärsytin liinan päässä, vaikka yritin olla mahdollisimman hiljaa.
Tuuli.
Ohjaaja ei ollut mikään kunnollinen avustaja. : P
Ratsastajat eivät varsinaisesti tehneet mitään väärää, mutta Rompulle olisi oltava vielä vähän napakampi.

Ymmärrän täysin, jos tytöt eivät enää halua tulla Rompulla ratsastamaan, toivottavasti ei tullut mitään mustelmia pahempia vammoja (etenkään henkisesti!). Reippaita tyttöjä onneksi. Täytyy ensi kerralla tehdä niin kuin Helmi käski ja ratsastaa se itse läpi. Pöh ja pah. Jälkiviisautta: ei laukkaamista jatkossa tuulisella säällä. No ei voi kuin syyttää itseään. Ponin vikahan se ei ollut tietysti...

Valjakkoajokärryt!

Tänne ja heti! Romppu oli viikolla ihan mahtava: oli tuulinen keli, joten herralla oli vauhtia -> vedettiin kentällä kärryt perässä hyytävää vauhtia ja tosi hienoja käännöksiäkin täydessä laukassa. Ah. Se on söpökin vielä. : D Nyt vaan tarvitaan noihin valjakkoajokärryihin uudet aisat, niin pästään kiitämään! : D
Ei täs muuta. : D

Vanha yläkuva. Hyi.

: DD

https://mobile.twitter.com/pienikarhu/status/393630709203881984/photo/1/large?screen_name=pienikarhu
Tällästä sitten. Edelleen kipeänä. D :

Laput silmiltä

Kun tuo Tanhuvaaran reissu ja  paikallisen tallin arvostelu suunnitelmat menivät myttyyn, kun sairastuin heti perjantaina, enkä nyt ole tehnyt mitään mainitsemisen arvoista (=nukkunut ja katsonut telkkarista kaikista huonointa kamaa, mitä sieltä tulee) ajattelin tehdä tällaisen ihmeellisen mielipidekirjoituksen. Kirjoittelinkin aiheesta jo aiemmin, mutta nyt vielä vähän lisää.
Olen tässä lukenut useita eri blogeja ja tullut huomaamaan, että ratsastus se on laji, joka jakaa harrastajiaan. On tuhansia eri tapoja kouluttaa hevosia, harrastaa ja touhuilla hevosten kanssa. Se ei kuitenkaan ole kirjoitukseni aihe - ei - vaan ihmisten suhtautuminen omista näkymyksistään eriäviin mielipiteisiin. Olen suorastaan pettynyt siihen, kuinka ihmiset elävät " laput silmillä", eivätkä suostu edes ajattelemaan, että voisi ajatella toisin kuin itse ajattelee. Tätä ilmenee myös ammattilaisilla ja - kyllä - itsekin siihen sorrun.
Otetaan esimerkki. Ratsastaja 1 on koko elämänsä kuullut, että ratsastaessa on pidettävä appelsiinia suussaan. Hänestä se on normaalia, sillä hän on nähnyt koko elämänsä ajan näin tehtävän, niin hänelle on opetettu ja hänellä on pätevät perustelut appelsiini suussa ratsasteluun. Sitten on Ratsastaja 2, joka on vastaavasti ratsastanut koko elämänsä kirsikka suussaan. (Nämä esimerkit on tietysti ihan järjen vastaisia, mutta en halunnut ottaa tähän mitään realistista esimerkkä, ettei lukija asettuisi saman tien jonkun esimerkin henkilön puolelle.) Niin nämä ihmiset sitten kohtaavat. Miten he reagoivat eroaviin tapoihinsa? Kun hevosihmiset tiedetään, niin seuraa hurjaa spämmimistä jälkeen päin ht-netossä, juoruilua, ylenkatsomista, ehkä suoraa kettuilua? Vai pystyvätkö ylipäätään niin erilaiset ihmiset elämään sovussa? ; ) Etenkin sellainen, joka ei halua ottaa selvää muista tavoista ja haluaa pitää ne omat tapansa ja mielipiteensä tiukasti itsellään, harvoin oppii ymmärtämään toisten näkökulmia. Ihmisissä on myös syntyjään sellaisia eroja, joita on peritty vanhemmilta, kuten kilpailuhenkisyys. Kilpailu-tyyppinen ei välttämättä koskaan ymmärrä "Miksi ihmeessä käyt kävelylenkeillä hevosesi kanssa? Mitä siitä hyötyy? Eihän siinä voi kehittyä! Eihän kävelytyksessä kilpailla maailmanmestaruustasolla! Et siis valmentaudu tavoitteelliseti? Mitä järkeä?". On helpompi ylenkatsoa kuin ymmärtää.
Toinen esimerkki.
Ratsastaja X menee henkilön Y valmennukseen. Miten X suhtautuu Y:n ajattelutapaan, joka eroaa X:n omista?
1. Sulkee korvat ja alkaa laulaa Kari Tapiota. "Eeen kuule, eeeen kuule!".
2. Tympääntyy, istuu paikallaan myrtsinä ja haukkuu valmentajan myöhemmin ht-netissä ja blogissaan.
3. Kyselee piinaavia kysymyksiä ja jälkeenpäin haukkuu valmentajan blogissaan.
4. Kuuntelee ja tekee muistiinpanoja. Arvostelee valmennusta asiallisesti vaikka blogissaan jälkeenpäin.
5. Ottaa vaikutteita uudesta tavasta ja saattaa soveltaa sitä tekemisissään jatkossa.
6. Kokee oivalluksen ja löytää uuden tavan tehdä vanhan rinnalle.
7. Hurahtaa juttuun täysin ja alkaa pitää tapaa ainoana oikeana. Haukkuu muut ja ylistää niitä, jotka näin tekee.
Miten sinä reagoisit?
Tän sekalaisen postauksen syvin olemus on pyyntö: olkaa avoimia. Jos joku tekee toisin kuin sinä, kysy mieluummin miksi hän tekee niin, kuin rupea haukkumaan tätä ht-netissä. Ehkä jutun takana on jotain, jota et tiedä? Saatan poistaa tämän postauksen myöhemmin, kun kuumeisena tämän raapustelin. : D