Kun tuo Tanhuvaaran reissu ja paikallisen tallin arvostelu suunnitelmat menivät myttyyn, kun sairastuin heti perjantaina, enkä nyt ole tehnyt mitään mainitsemisen arvoista (=nukkunut ja katsonut telkkarista kaikista huonointa kamaa, mitä sieltä tulee) ajattelin tehdä tällaisen ihmeellisen mielipidekirjoituksen. Kirjoittelinkin aiheesta jo aiemmin, mutta nyt vielä vähän lisää.
Olen tässä lukenut useita eri blogeja ja tullut huomaamaan, että ratsastus se on laji, joka jakaa harrastajiaan. On tuhansia eri tapoja kouluttaa hevosia, harrastaa ja touhuilla hevosten kanssa. Se ei kuitenkaan ole kirjoitukseni aihe - ei - vaan ihmisten suhtautuminen omista näkymyksistään eriäviin mielipiteisiin. Olen suorastaan pettynyt siihen, kuinka ihmiset elävät " laput silmillä", eivätkä suostu edes ajattelemaan, että voisi ajatella toisin kuin itse ajattelee. Tätä ilmenee myös ammattilaisilla ja - kyllä - itsekin siihen sorrun.
Otetaan esimerkki. Ratsastaja 1 on koko elämänsä kuullut, että ratsastaessa on pidettävä appelsiinia suussaan. Hänestä se on normaalia, sillä hän on nähnyt koko elämänsä ajan näin tehtävän, niin hänelle on opetettu ja hänellä on pätevät perustelut appelsiini suussa ratsasteluun. Sitten on Ratsastaja 2, joka on vastaavasti ratsastanut koko elämänsä kirsikka suussaan. (Nämä esimerkit on tietysti ihan järjen vastaisia, mutta en halunnut ottaa tähän mitään realistista esimerkkä, ettei lukija asettuisi saman tien jonkun esimerkin henkilön puolelle.) Niin nämä ihmiset sitten kohtaavat. Miten he reagoivat eroaviin tapoihinsa? Kun hevosihmiset tiedetään, niin seuraa hurjaa spämmimistä jälkeen päin ht-netossä, juoruilua, ylenkatsomista, ehkä suoraa kettuilua? Vai pystyvätkö ylipäätään niin erilaiset ihmiset elämään sovussa? ; ) Etenkin sellainen, joka ei halua ottaa selvää muista tavoista ja haluaa pitää ne omat tapansa ja mielipiteensä tiukasti itsellään, harvoin oppii ymmärtämään toisten näkökulmia. Ihmisissä on myös syntyjään sellaisia eroja, joita on peritty vanhemmilta, kuten kilpailuhenkisyys. Kilpailu-tyyppinen ei välttämättä koskaan ymmärrä "Miksi ihmeessä käyt kävelylenkeillä hevosesi kanssa? Mitä siitä hyötyy? Eihän siinä voi kehittyä! Eihän kävelytyksessä kilpailla maailmanmestaruustasolla! Et siis valmentaudu tavoitteelliseti? Mitä järkeä?". On helpompi ylenkatsoa kuin ymmärtää.
Toinen esimerkki.
Ratsastaja X menee henkilön Y valmennukseen. Miten X suhtautuu Y:n ajattelutapaan, joka eroaa X:n omista?
1. Sulkee korvat ja alkaa laulaa Kari Tapiota. "Eeen kuule, eeeen kuule!".
2. Tympääntyy, istuu paikallaan myrtsinä ja haukkuu valmentajan myöhemmin ht-netissä ja blogissaan.
3. Kyselee piinaavia kysymyksiä ja jälkeenpäin haukkuu valmentajan blogissaan.
4. Kuuntelee ja tekee muistiinpanoja. Arvostelee valmennusta asiallisesti vaikka blogissaan jälkeenpäin.
5. Ottaa vaikutteita uudesta tavasta ja saattaa soveltaa sitä tekemisissään jatkossa.
6. Kokee oivalluksen ja löytää uuden tavan tehdä vanhan rinnalle.
7. Hurahtaa juttuun täysin ja alkaa pitää tapaa ainoana oikeana. Haukkuu muut ja ylistää niitä, jotka näin tekee.
Miten sinä reagoisit?
Tän sekalaisen postauksen syvin olemus on pyyntö: olkaa avoimia. Jos joku tekee toisin kuin sinä, kysy mieluummin miksi hän tekee niin, kuin rupea haukkumaan tätä ht-netissä. Ehkä jutun takana on jotain, jota et tiedä? Saatan poistaa tämän postauksen myöhemmin, kun kuumeisena tämän raapustelin. : D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti