[Muista: Ei omia avustajia jatkossa kisapaikalle.]
jäätiin jälkeen ja tultiin perässä vikoina. Ok, ei siinä mitään oma oli mokani, en edes kuullut kolmen minuutin kuulutusta, eikä siinä sen suurempia vahinkoja käynyt. Ruvettiin volttaamaan, joka meni minun näkökulmastani loistavasti, Romppu jaksoi pyöriä ympyrää - joka on sen heikkous, sillä se ei jaksa keskittyä - ja päästiin ekalla yrittämällä matkaan. Heti startissa tunsin, että Romppu rupes hyytymään, jäätiin jo ekalla suoralla taakse muista ja kipiteltiin sitten siellä hännillä, vaikka kuinka yritin mesoa siellä kärryillä poniin liikettä.
Viimenen tikki oli sitten se, että kun tulimme puoli minuuttia muiden jälkeen maalilinjalle - kaksi metriä ennen tolppaa - herra pysähtyy.
Nostaa häntänsä.
Ja pieraisee.
Kuuluttajan huvittunut ääni : "Numero 11, Lammenpään Romeo hylätään kävelystä".
Ei hävettänyt yhtään. : D Raippa kyllä soi, vaikken sitä normaalisti käytä niin rankalla kädellä, mutta pakko oli näpäyttää... Että sellasta sitten. Niin ja vielä suolaa haavoihin: Sain kuulla seuraavana päivänä, että oltiin saatu stamppari-palkinto. Voi elämän kevät.
Oon kai jotenkin huono häviäjä, mutta kyllä kirpaisi ja ärsytti, kun potentiaaliua ponilla on, niin heittäytyy leikkimään... No ei voi kuin katsoa peiliin ja todeta, että ehkä olisi pitänyt olla lyhyempi lämmitys, vähemmän heinää starttipäivänä jne. Silti ärsyttää.
KUVAT: TIINA H.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti