Romppuhan on tunnetusti ailahtelevainen poni. Tosi ailahtelevainen. Toisena päivänä se voi tarpoa kentällä mukisematta tunteja ja seuraavana ei edes suostu liikauttamaan korvaansakaan.
Viimenen viikko on ollu just tätä. : D Alkuviikosta ohjasjoin ponin ekaa kertaa uudella raipalla, meni paremmin kuin koskaan, jouduin jopa jarruttelemaan, että pysyin perässä. Pohkeenväistöt ja avot tuli älyttömän hyvin ja sulutkin heikommin. Mutta se, mistä olen kovinkovin ylpeä, on laukat. Meinasin pillahtaa itkuun, kun poni nosti kahessa sekunnissa laukan komennosta ja teki kiemurauralla vaihdot suoraan laukasta laukkaan. Olin niin ylpeä. :' D Loppuviikosta sitten ajettiin paljon, mikä ei kauheasti näyttänyt ponia kiinnostavan, kivempi oli pukitella ja säikkyä koiria. (Kyllä, jos koira istuu ja liikauttaa jalkaansa aivan yllättäen kolme senttiä vasemmalla, se on - vähintään - pukkisarjan veroinen kauheus.) Mutta eihän tässä mitään ideaa olisikaan, jos joka päivä olisi samanlainen, Romeo todella antaa elämään sisältöä. >: D
Olen ihan polven korkuisesta asti keräillyt Schlechejä, en enää leikkiäkseni, vaan vain kerätäkseni. Nykyisin niitä on aika kattava kokoelma, jossa ylpeyden aiheitani ovat muutamat harvinaisuudet, kuten vuonohevonen, jota ei ihan jokaiselta löydy. Yritän aina pidättäytyä vain noissa yhden sarjan hevosissa, mutta välillä on pakko ostaa jotain halvempia ei-sarjaan kuuluvia.
Viimeiset hankinnat ovat tenesee-tamma ja sarjaan kuulumaton appaloosa "ori" (=ruuna, vaikka vatsassa toisin lukeekin). Yleensä en ostele muita kuin Schleichejä, mutta tämän yksilän pää ja lihaksisto olivat niin hienot, etten voinut jättää sitä hyllyyn. : )
Täytyy vielä sanoa sananen näistä uusista Schleicheistä. En yhtään tykkää tämän uuden muotoilijan kädenjäljestä, enkä siitä, että hevoset ovat letitettyjä. Osassa on kivoja piirteitä kyllä mutta esim. uusi shire on ihan kummallisen näköinen. (Muutosvastarintaa.)
[Oho, vanha teksti, joka ei ole lähtenyt!]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti