Oltiin eilen sitten pääkaupunkiseudulla ja käytiin Hööksissä. Ostin ihanan naruriimun Rompulle, joka sopi tosi hyvin, vaikka oli isoa kokoa kun shettiskokoa ei löytynyt. (öh, shettikselläni on cop-koon pää?) Ostin myös ihanan koulutusköyden, jossa on kamala lukko. Jumbossa syötiin jenkki suklaakakkua ja Ikeassa lihapullia. (sydänsydänsydän)
Tallilla sitten ajoin Rompun ja herra oli täynnä energiaa. Nähtiin matkalla pieni kuollut kyy.
Sitten ikävää asiaa. Otin Voiton käsittelyyn ihan vesiboksi harjoitusta ja kävelytystä varten. Ilmeisesti tammojen kiimoista johtuen Voitto oli tosi hermostunut, eikä meinannut pysyä housuissaan. Alku meni ihan normaalisti ja toistettiin karsinaan kävelyä ja seisomista useita kertoja, mutta se ei tuntunut rauhoittuvan. Lopetettiin sitten se harjoitus, ettei ruunalta menisi pinna ja ulostauduttiin pihalle. Kentälle kävely oli vähän katkonaista, jouduttiin pysähtymään hengittämään useasti, että tilanne pysyi lapasessa. Kentällä sitten herra lähti ravaamaan kiihtyneesti ympyrää riimunvarren mitassa, enkä oikein voinut antaa kiihtyä liikaa, joten otettiin vauhti pois ja koetettiin ihan taluttaa (itsekseni ja äidin kanssa kahta puolta), mutta siinä vaiheessa kierroksia oli jo niin paljon, että Voitto halusi vain juosta. Energiaa ilmiselvästi oli, mutta ongelmaa tuotti se, ettei sillä vielä ole kunnon jarruja ja kunnioitusta ihmiseen tai raippaan. Lopulta saatiin kentältä pois peruuttamalla ja ketju turvan ympärillä (mitä en haluaisi käyttää) talliin.
Tultiin keskustelun jälkeen siihen tulokseen, että Voitto on liian vahva ja kouluttamaton minun käsitellä, vaikka sillä on maailman ihanin luonne, niin se tarvitsisi paljonpaljon enemmän aikaa ja harjoitusta kuin mitä minä voin tarjota. Harmittaa luovuttaa, kun se olisi ollut hyvää harjoitusta itselleni ja tekemistä Voitolle, mutta oma ja hevosen terveys menevät edelle. : (
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti