Hurja VALJAKKOAJOPONIko

Romppu on taas saanut intoa juoksemiseen, painaa menemään kuin ohjus ja taidan tietää syyn. Olen antanut Rompun laukata muutaman kerran, kun se on aina ollut ei ei kärryt perässä - kisalaukkojen pelossa. Nyt se sitten ravaakin paremmin. Eilen se juoksi hullun lailla viikon loman jälkeen ja sekosi lopulta mopoista, jotka tööttäsivät ja rynnivät ohi. Voin sanoo, että Romppu pysyy AINA käsissä, mutta nyt mentiin siinä rajoilla, sen verran hemmo hermostui, että lähti vetämään häntä tötteröllä kaksipyöräisten perään. Jaksoi silti vielä painaa, että huh huh. Huolestuttaa vain yskiminen, se on nyt neljänä kertana yskähtä nyt samassa kohdassa...

Ålandiassa

Uaa pääsin Lyseoon jee!

Eli oltiin siis Hansun kanssa Ahvenanmaalla kun Linnealla oli viikon turnaus siellä. Ohjelmaan kuului tikkuelukoiden uittoa meressä, skörgöjen (meriheinien) kasvattamista, kivien ja näkinkenkien keräämistä, ähkösyömistä laivalla, syöksymistä vesiliukumäessä (Hannan aika 14.3 ja mun 12.5) ja tietysti tunti paikallisessa tallissa, josta arvostelu myöhemmin tässä viestissä. Bongailtiin miljoonia eri koiria ja asuttiin meidän kasariasuntoautossa 60 cm korkeassa nukkumasköngötilassa. : D Ei sovi unohtaa myöskään Hannan siiliä Sinttua, uuttavanhaa teipattua raippaa Yrjöä ja vilkutus-koetta johon osallistui jopa 100 suomalaista autoilijaa. Lyhyesti vilkutus-tsydeemi oli siis koe, jonka aikana vilkutimme sadalle autoilijalle välillä Koski-Åland ja Åland-Koski. Takaisin vilkuttaneita oli sadasta viisi, loput välttelivät katsetta, kaivoivat nenää tai korvaa tai kehittivät muuta sijaistoimintaa. Ainiin, yksi keskisormen näyttäjäkin oli. Lisää matkasta videolla, kun saan ladattua : )

Eli seuraa arvostelu.

Stall Aftonsol

Paikkakunta: Hammarland, Ahvenanmaa
Hevosmäärä: Arviolta 30
Sijainti: Lyhyen matkan päässä Maarianhaminasta, kivalla melko tasaisella paikalla, tarpeeksi kaukana vesistöstä, mutta ranta lähellä, leiriläiset pääsevät varmaan uittamaan. : ) Ympärillä männikköä, ei näkynyt ötökän ötökkää, kuten ei muualla Ahvenanmaallakaan, joka on iso plussa hevosille.
Palvelu ja henkilökunta: Vaikka tallin opetus on pääsääntöisesti Ruotsiksi, saimme tosi hyvää palvelua suomeksikin, ihanaa oli, että opettaja viitsi yrittää mahdollisimman hyvin. Ja olihan meillä tulkkini, äiti. : D Meidät otettiin vähän kuin siivellä sinne, periaatteessa talli ei pidä tunteja kesällä leirien aikana, mutta opettaja päätti pitää kesken ruuanlaiton. : ) Kiitokset sinne siitä.
Tilat: Aivan mahtavat, kaksi maneesia, josta toinen jossa olimme oli valtavan kokoinen ja aivan uusi. tallit olivat siistit, vaikka siellä oli sellaisia ratkaisuja, joihin harvemmin törmää. Ulkotalleja oli paljon, joka varmaan sopii paikalliseen ilmastoon.  Lisäksi sisätiloissa törmäsin johonkin, mitä en ole nähnyt pitkiin aikoihin - pilttuisiin. Ei siinä mitään, ihan toimivat varmasti ja vievät vähemmän tilaa, mutta hevosten täytyy olla tottuneita niihin. Mitään potkijaa avoimeen pilttuuseenhan ei voi laittaa, mutta rauhallisiltahan ne ponit vaikuttivat. Ulkotilat olivat siisti, niin iso kenttä kuin tarhatkin.
Hevoset: Äärimmäisen hyvin koulutettuja, fiksuja ja ennen kaikkea iloisia ja innokkaita hevosia, vaikka minunkin ratsuni Arrie 15-vuotta oli jo ollut samana päivänä tunnilla, se oli eteenpäin pyrkivä ja varmaan herkin ja kuuliaisin tuntihevonen, jolla olen koskaan ratsastanut. Varusteet olivat sopivia, ehkä romaani satuman alla olisi voinut olla vähän isompi, mutta pikki vikoja. Arrie oli vissiin laitumella ottanut yhteen toisen hevosen kanssa, kun lautasilla oli rupia, eivät vaikuttaneet ihmisen tekemiltä. Hannan hevonen Pleksus oli valtava ruuna, joka vaikutti tosi kivalta, ilmeisesti yritti hieman punkea uralta sisään, mutta muita ongelmia en havainnut. Kova poika nukkumaan se ainakin on. : )
Tunnin sisältö ja opetus: Todella perustuntia, pysähdyksiä, kayntiä, ravia ja vähän laukkaa. Toivottiin, että oltaisiin päästy hyppäämään edes kavaletteja, mutta kielimuuri ei vissiin antanut periksi minkään haastavamman harjoittamiseen. Lopputunnista meiltä kysyttiin, että mennäänkö rantaan vai mennäänkö lppuun asti koulua, josta tulkitsimme, että pääsisimme ihan rannalle ratsastamaa, joten valitsimme vaihtoehdon a. Se osoittautuikin sitten vain pieneksi lenkiksi metsäsää, josta meri näkyi pilkahduksena. Arrie veti menomatkasta herneet nenäänsä - ilmeisesti säikkyi metsäneläimen hajua, eikä meinannut pysyä pöksyissään, joten mentiin tosi rauhallisesti. Siinä oli pieni pettymys, kun meren rannalla ratsastus jäi haaveeksi. : )
Oma ratsastus: Huh, ratsastin viimeksi hevosella viime kesänä ja se kyllä näkyi - vanha vaiva, väärä kevennys tuli taas ja jalat heiluivat hillittömästi, kun pohje ei pysynyt tarpeeksi pitkänä. Ja ohjat karkasivat, mutta hevosen totteli hyvin, eikö se ole pääasia? : D
Yleisvaikutelma: Tosi kiva talli, hyvä henki ja kivoja hevosia. Mahtavat puitteet, maastojakin varmasti löytyy kivasti. Suosittelen ruotsinkielen taitoisille! Kuvia yritän saada videoon.

// Nyt se video olisi sitten tehty, niin hämärää materiaalia, että huhuh. : P No kattokaa nyt, jos kinostaa.

Snape, snape, Severus snape

... tuli puskasta Ilmakan tiellä (etsiskeli kenties kuollutta poikastaan, kuka tietää) juuri kun me ajeltiin Rompuskan kanssa siitä ohi. Sitten rouva/herra käärme sihahti, yritti purra Romppui jalasta (joka ei huomannut mitään) ja lirahti takaisin puskaan. Käärmeet on ok niin kauan kun ne pysyy puskissaan mutta mun ponia ei purra! Yrm.
Ja Orimattilalaiset uskaltaa vaan ajaa ponin ohi, ei siis tarvitse pysähtyä sadan metrin päähän odottamaan tai sammmuttaa moottoria, se on hevonen eikä villieläin! (No hyvähän se on olla varovainen menneiden tapahtumien varjossa, mutta ei sitä kaikkien tarvitse jäädä odottelemaan, kyllä se ohjastaja varmasti saa hevosen pidettyä kasassa, jos tulee normaalia vauhtia ohi.)

Käytiin kattomassa Tiian maastotaitokisoja, mutta nähtiin vaan toisen luokan alku. Kuvia löytyy facessa, mutta en saa ladattua tänne. D :

Aina sattuu, skentele.

Tota noin. Maanantaina oltiin tuttuun tapaan tallilla ja juoksutettiin Romppua. Tai siis yritettiin juoksuttaa. Herra nimittäis sekosi aidan toisella puoöella olevasta vihreästä ja kyykki pylly pystyssä yrittäen saada heinää, eikä suostunut liikkumaan metriäkään. Otin sitä sitten kulmassa riimusta kiinni ja maiskautin, niin poni räjähti. Se hyökkäsi pukitellen eteen ja potkaisi samalla mua reiteen. Voin kertoa, että tuntui. Taas sama peli jatkui ja kinkkasin hätyyttämään sitä pois ja hyvä kun ehdin ottamaan sitä riimusta kiinni kun se pyörähti taas ja täräytti suoraan polveen. Sitten se sekosi ja laukkasi kiitolaukkaa ympäri kenttää kuin hullu. Ainut tapa saada se pois kentältä ilman paareja (taluttajalle) oli niin, että talutin sitä kentän ulkopuolelta. On tämäkin hevosurheilua, mutta ei tolle mitään voi kun se kerran sekoaa. loppuviikosta ollaan ajettu.

Vähän tekstiä aiheesta X.

Joo ajattelin nyt kirjoittaa vähän Rompun kengättömyydestä ja jostain hevosharrastuksen arvoista. : D

Kengättömyys ~
Itse en kuulu niihin, jotka olisivat henkeen ja vereen raudattomia ihmisiä (ei hevoselle jalkoihin tai suuhun rautaa), vaan minusta kaikki varusteita ylipäätään kengistä satulaan pitäisiä käyttää niin kuin jokainen hevonen "vaatii" ja mikä sille sopii. En ole perehtynyt hevosen käyttäytymiseen, rakenteeseen tai raudattomuuteen sen enempää, en voi sanoa kuin omat sivistymättömät mielipiteeni. : D Oli miten oli, olemme tulleet siihen tulokseen, että Romeolle vaan eivät kengät sovi. Bootseja aloimme käyttämään kolme vuotta sitten, kun ponilla vaan ei pysynyt kengät enää jalassa ja kavioikuumeilua ilmeni. Sen jälkeen sen kaviot ovat ruvenneet kasvamaan normaalimman muotoisiksi eikä "räpylämäisesti" kuten ennen.
Viime talvena jouduimme kengittämään Romeon liukkaan kelin ja Liinun poniravikorttikurssin takia (ilman bootseja ei meinattu pysyä pystyssä, kun tarhassa ei kuitenkaan voinut pitää, sillä kaverit olisivat auttaneet niiden tuhoamisessa). Kengät otettiin pois kesällä, muistaakseni yksi niistä irtosi inhottavasti lohkeamalla. Nyt tänä keväänä, itseasiassa lopputalvesta Romeon kaviot alkoivat lohkeilla ja kavioaines oli siinä kohtaa huonoa ja heikkoa. Tästä päättelimme, että kengillä oloaikana kavion kasvu häiriöityi kun kenkä esti kavion luonnollista "pumppaus" mekanismia toimimasta ja nyt se sitten heikompana aineksena lohkeili pois. Nyt kaviot ovat taas täysin normaalit. Mitään muuta uutta ei silloin talvella käynyt, eikä muutoksia esim. ruuassa ollut.
Eli bootsit sopivat Romeolle, vaikka onhan niissä aina oma pukemisensa, mutta ei tarvitse hoitaa haavoja ja poljettuja ruununrajoja tai naputella tilsoja ja bootsit ovat edullisetkin - kerran vuodessa voimme käyttää oikealla kengittäjällä ja lopun aikaa viilaamme itse vähä kerrallaan. Bootsit taas ovat kestäneet nyt jo kolme vuotta. : )

Kuolaimettomuus ~
Minusta monilla kuolaimettomilla ihmisillä on hienoja aatteita ja kuolaimet voivat kyllä tehdä hevosen suuhun vaurioita - väärän kokoisena ja väärin käytettynä. Itse käytän kuolaimia koska Romeo on tottunut niihin, ne eivät vaikuta (niin, enhän minä voi sitä tietää muuta kuin käytöksestä ja ulkoisista merkeistä) haittaavan sitä. Hyvä asia on, ettei minun tarvitse juurikaan pistää painetta ohjille, vaan poni herrani tottelee ihan pieniäkin apuja. Olen varma, että Romppukin oppisi kuolaimettomille helpostikin, mutta en ole nähnyt suurempaa syytä (ja shettiksille on vaikeaa & kallista hankkia kunnollisia kuolaimettomia suitsia) siirtyä pois kuolaimista, koska ne toimivat tosi hyvin enkä enää juurikaan ratsastele.

Lisäsin tämän vielä lopuksi: Olen nähnyt kauheita kuvia kuolainten vaikutuksesta ja lukenut paljon aiheeseen liittyvää tekstiä ja ymmärrän tietysti, että kuolaimet voivat vahingoittaa pehmeälläkin kädellä hevosen herkkää suuta ja siksi kuolainten kanssa on oltava erityisen valppaana, kun niitä hankkii, että kuinka terävän ja pitkän kuolaimet hevoselleen laittaa.

Kuitenkin kuolaimettomuudessa on joitain varjopuolia, joita ehkä vain minä näen. Melkein-ravipuolen ihmisenä ohjat ovat olleet aina ainut kunnollinen tapa ohjata hevosta, siksi ehkä turvaudunkin niihin niin paljon. Tietysti ratsastaessa paino ja pohkeet ovat pääosassa. Osa kuolaimettomista suitsista toimii hyvin ja koulutettu hevonen oppii ymmärtämään sen merkityksen ja homma toimii yhtä hyvin tai jopa paljon paremmin kuin kuolainten kanssa (esim. ex-ravureille kuolaimettomat voivat olla paras mahdollinen ratkaisu), mutta kannattaa olla tarkkana millaisia vehkeitä käyttää ja vahtia omaa voiman käyttöään esim. hackamoren kanssa, sillä niilläkin on tuhottu hevosen herkkiä päänalueen luita (joka on mielestäni vielä pahempi asia, kuin vahinko, mitä voidaan suuhun saada aikaan kuolaimilla samalla voimamäärällä). Tavallinen riimu taas ei anna oman näkemykseni mukaan oikeanlaista painetta tai voi valua, jos riimulla haluaa mennä niin omasta mielestäni parempi olisi tarkoitukseen tehty naruriimu. Tietyt suitset taas hirttävät kuulemani mukaan kiinni. (Erilaisia kuolaimettomia malleja ovat mm. LG-bridle, BB-suitset, hackamore, sidepull [orbitless] jne.)

Mitä teet valuvalla riimuun viritetyllä ohjasrakennelmalla, jos hevonen villiintyy? Kuunteleeko pakokauhun valtaama hevonen painoapuja? Eli siis älkää menkö kokeilemaan riimun kanssa kuolaimettomuutta siihen kouluttamattomalla hevosella, jos et tiedä mitä teet, siinä voi tosissaan sattua.

Tiivisteltä: Kuolaimettomuus on hyvähyvähyvä, jos hevonen osaa avut ja ratsastaja osaa käyttää välineitä. : )

Satulattomuus ~
Satulat ei oikein herätä mussa mitään einakaan negatiivisia tuntemuksi. Hyvin sovitetun satulan pitäisi olla kivuton hevoselle. Erilaisia runguttomiakin vaihtoehtoja on, mutta miten ne eroavat rungollisista käytön ja hevosen tuntemusten peruteella, siihen en ole perehtynyt (ilmeisesti jousto on parempi ja ratsastajalle on kivempi olla lähempänä hevosta?). Olen kyllä katsellut ratsastussatulahuopia, joiden toiminta on pikkaisen erilaista, mutta läheltä liippaa. Kai. Täysin satulatta meno taas on juttu erikseen, ihan kivaa ratsastajalle, mutta mitä se tekee hevosen selälle? Joillain hevosilla nikamat saattavat kipeytyä, tai siltä se ainakin vaikuttaa. Satula on kuitenkin tehty suojaamaan hevosen selkää ja jakamaan ratsastajan paino tasaisemmin, minusta se on hyväksi hevoselle.

Kannukset, raipat ja avut ~
Näiden kanssa pitää olla herkkänä, mutta näistä nyt vaahdotaan muutenkin eniten. Iljettää silti nähdä ihan vaikka seuratason kisoissa rajua raipan ja kannusten käyttöä, mutta sitäkin onneksi harvemmin.
Kyllähän minä itsekin saatan näpäyttää raipalla aika huolella, jos poni jukuroi (työntää päänsä kesken kaiken puskaan yms.), mutta en sentään läiski sitä ihan kokoaikaa. ; ) Itse suhtaudun pikkaisen negatiivisesti liian kireisiin apuohjiin, tuntuu tyhmältä, että hevosen päätä väännetään haluttuun asentoon. (Jos hevonen ei mene muotoon, pitääkö se vääntää siihen vai etsiä muita ratkaisuja?)

Maastatyöskentely ~
Harrastamme Rompun kanssa maastakäsitelyä eli kentällä pysähdyksiä, siirtymisiä, temppuja, seuraamista ja vaikka agilityä ihan ponin mielen virkistykseksi. Tehdään harjoituksia liinassa, narussa ja irtona tarkoituksella antaa Rompulle muuta tekemistä kuin ainainen kehän kiertäminen ja aisojen välissä juoksu. Olen käsittänyt, että se on Romeosta mielekästä puuhaa, kun saa välillä vähän pukitella ja oikoa jalkojaankin. : )
Tämä osio siksi, että ei ihmettele, kun juostaan peräkanaa kentällä päättömästi edes takaisin. : D

Pahoittelen kirjoitusvirheita ja mahdollisia asiavirheitä. Jos olen jossain asiassa oikein pahasti väärässä, niin kiinnostaa kuulla asiallisia mielipiteitä.
Ainiin ja vielä, hyvä Suomi ja Brad de Veluwe ja kaikki suomalaiset kouluratsastajat! : )

Hyvät vai huonot uutiset?

Oltiin eilen sitten pääkaupunkiseudulla ja käytiin Hööksissä. Ostin ihanan naruriimun Rompulle, joka sopi tosi hyvin, vaikka oli isoa kokoa kun shettiskokoa ei löytynyt. (öh, shettikselläni on cop-koon pää?) Ostin myös ihanan koulutusköyden, jossa on kamala lukko. Jumbossa syötiin jenkki suklaakakkua ja Ikeassa lihapullia. (sydänsydänsydän)

 Tallilla sitten ajoin Rompun ja herra oli täynnä energiaa. Nähtiin matkalla pieni kuollut kyy.
Sitten ikävää asiaa. Otin Voiton käsittelyyn ihan vesiboksi harjoitusta ja kävelytystä varten. Ilmeisesti tammojen kiimoista johtuen Voitto oli tosi hermostunut, eikä meinannut pysyä housuissaan. Alku meni ihan normaalisti ja toistettiin karsinaan kävelyä ja seisomista useita kertoja, mutta se ei tuntunut rauhoittuvan. Lopetettiin sitten se harjoitus, ettei ruunalta menisi pinna ja ulostauduttiin pihalle. Kentälle kävely oli vähän katkonaista, jouduttiin pysähtymään hengittämään useasti, että tilanne pysyi lapasessa. Kentällä sitten herra lähti ravaamaan kiihtyneesti ympyrää riimunvarren mitassa, enkä oikein voinut antaa kiihtyä liikaa, joten otettiin vauhti pois ja koetettiin ihan taluttaa (itsekseni ja äidin kanssa kahta puolta), mutta siinä vaiheessa kierroksia oli jo niin paljon, että Voitto halusi vain juosta. Energiaa ilmiselvästi oli, mutta ongelmaa tuotti se, ettei sillä vielä ole kunnon jarruja ja kunnioitusta ihmiseen tai raippaan. Lopulta saatiin kentältä pois peruuttamalla ja ketju turvan ympärillä (mitä en haluaisi käyttää) talliin.
Tultiin keskustelun jälkeen siihen tulokseen, että Voitto on liian vahva ja kouluttamaton minun käsitellä, vaikka sillä on maailman ihanin luonne, niin se tarvitsisi paljonpaljon enemmän aikaa ja harjoitusta kuin mitä minä voin tarjota. Harmittaa luovuttaa, kun se olisi ollut hyvää harjoitusta itselleni ja tekemistä Voitolle, mutta oma ja hevosen terveys menevät edelle. : (

Pinkkejä harjoja

Olin eilen juoksuttamassa Romppua ja se innostui laukkaamaan ja hyvä että sain sen edes raville takaisin. : D Saiteiset ja tuuliset päivät todella on Rompun päiviä. Rompun jälkeen otin Voiton käsittelyyn. Tarhasta hakiessa joutui hetken keskustelemaan, että antaako lauman uusi johtaja Krita arvoasteikolla matalammalla olevan Voiton lähteä tarhasta outoon aikaan ennen häntä. Voi sitä pettymyksen määrää, kun käännytettiin pieni parka pois. Krita on kyllä mukava otus, olen aina tykännyt siitä, sillä se ei ole tammamainen tamma vaan vähän lauhkeampi tammuli.

Vein sitten Voiton hetkeksi syömään boksiin ja otin sitten vesiboksiin. Muutaman kertaa kävelimme karsinan läpi ja tutustuimme outoihin esineisiin, ennen kuin herra rauhoittui paikalleen. Harjasin hänet, joka meni hyvin, väisti sivullekin kivasti. Kavioiden puhdistus oli sitten ongelmallisempaa, sillä hän ei suostunut nostamaan kunnolla kuin oikean etusen ja piti hetken takasta ylhäällä. Etenkin vasen etujalka oli hankala, lähti tulemaan heti päälle, mutta edettiin hitaasti ja kyllä se jalka pysyi hetken ilmassa. Tuo tarvitsee vain harjoitusta. Pesin vielä jalat ulkona (astui ukkovarpaalle, au) joka meni hyvin. Taluttaessa näkyy käsittelyn vähäys, sillä ei oikein käänny taluttajasta pois päin, eikä ymmärrä komentoja. Myös oman tilan pitoa pitäisi harjoitella, mutta hyvä tuosta tulee, siihen vain menee aikaa. : )


Mut hei 6 päivää peruskoulua jäljellä ja ainakin parin kyöstiä tulossa. ; )