Vähän tekstiä aiheesta X.

Joo ajattelin nyt kirjoittaa vähän Rompun kengättömyydestä ja jostain hevosharrastuksen arvoista. : D

Kengättömyys ~
Itse en kuulu niihin, jotka olisivat henkeen ja vereen raudattomia ihmisiä (ei hevoselle jalkoihin tai suuhun rautaa), vaan minusta kaikki varusteita ylipäätään kengistä satulaan pitäisiä käyttää niin kuin jokainen hevonen "vaatii" ja mikä sille sopii. En ole perehtynyt hevosen käyttäytymiseen, rakenteeseen tai raudattomuuteen sen enempää, en voi sanoa kuin omat sivistymättömät mielipiteeni. : D Oli miten oli, olemme tulleet siihen tulokseen, että Romeolle vaan eivät kengät sovi. Bootseja aloimme käyttämään kolme vuotta sitten, kun ponilla vaan ei pysynyt kengät enää jalassa ja kavioikuumeilua ilmeni. Sen jälkeen sen kaviot ovat ruvenneet kasvamaan normaalimman muotoisiksi eikä "räpylämäisesti" kuten ennen.
Viime talvena jouduimme kengittämään Romeon liukkaan kelin ja Liinun poniravikorttikurssin takia (ilman bootseja ei meinattu pysyä pystyssä, kun tarhassa ei kuitenkaan voinut pitää, sillä kaverit olisivat auttaneet niiden tuhoamisessa). Kengät otettiin pois kesällä, muistaakseni yksi niistä irtosi inhottavasti lohkeamalla. Nyt tänä keväänä, itseasiassa lopputalvesta Romeon kaviot alkoivat lohkeilla ja kavioaines oli siinä kohtaa huonoa ja heikkoa. Tästä päättelimme, että kengillä oloaikana kavion kasvu häiriöityi kun kenkä esti kavion luonnollista "pumppaus" mekanismia toimimasta ja nyt se sitten heikompana aineksena lohkeili pois. Nyt kaviot ovat taas täysin normaalit. Mitään muuta uutta ei silloin talvella käynyt, eikä muutoksia esim. ruuassa ollut.
Eli bootsit sopivat Romeolle, vaikka onhan niissä aina oma pukemisensa, mutta ei tarvitse hoitaa haavoja ja poljettuja ruununrajoja tai naputella tilsoja ja bootsit ovat edullisetkin - kerran vuodessa voimme käyttää oikealla kengittäjällä ja lopun aikaa viilaamme itse vähä kerrallaan. Bootsit taas ovat kestäneet nyt jo kolme vuotta. : )

Kuolaimettomuus ~
Minusta monilla kuolaimettomilla ihmisillä on hienoja aatteita ja kuolaimet voivat kyllä tehdä hevosen suuhun vaurioita - väärän kokoisena ja väärin käytettynä. Itse käytän kuolaimia koska Romeo on tottunut niihin, ne eivät vaikuta (niin, enhän minä voi sitä tietää muuta kuin käytöksestä ja ulkoisista merkeistä) haittaavan sitä. Hyvä asia on, ettei minun tarvitse juurikaan pistää painetta ohjille, vaan poni herrani tottelee ihan pieniäkin apuja. Olen varma, että Romppukin oppisi kuolaimettomille helpostikin, mutta en ole nähnyt suurempaa syytä (ja shettiksille on vaikeaa & kallista hankkia kunnollisia kuolaimettomia suitsia) siirtyä pois kuolaimista, koska ne toimivat tosi hyvin enkä enää juurikaan ratsastele.

Lisäsin tämän vielä lopuksi: Olen nähnyt kauheita kuvia kuolainten vaikutuksesta ja lukenut paljon aiheeseen liittyvää tekstiä ja ymmärrän tietysti, että kuolaimet voivat vahingoittaa pehmeälläkin kädellä hevosen herkkää suuta ja siksi kuolainten kanssa on oltava erityisen valppaana, kun niitä hankkii, että kuinka terävän ja pitkän kuolaimet hevoselleen laittaa.

Kuitenkin kuolaimettomuudessa on joitain varjopuolia, joita ehkä vain minä näen. Melkein-ravipuolen ihmisenä ohjat ovat olleet aina ainut kunnollinen tapa ohjata hevosta, siksi ehkä turvaudunkin niihin niin paljon. Tietysti ratsastaessa paino ja pohkeet ovat pääosassa. Osa kuolaimettomista suitsista toimii hyvin ja koulutettu hevonen oppii ymmärtämään sen merkityksen ja homma toimii yhtä hyvin tai jopa paljon paremmin kuin kuolainten kanssa (esim. ex-ravureille kuolaimettomat voivat olla paras mahdollinen ratkaisu), mutta kannattaa olla tarkkana millaisia vehkeitä käyttää ja vahtia omaa voiman käyttöään esim. hackamoren kanssa, sillä niilläkin on tuhottu hevosen herkkiä päänalueen luita (joka on mielestäni vielä pahempi asia, kuin vahinko, mitä voidaan suuhun saada aikaan kuolaimilla samalla voimamäärällä). Tavallinen riimu taas ei anna oman näkemykseni mukaan oikeanlaista painetta tai voi valua, jos riimulla haluaa mennä niin omasta mielestäni parempi olisi tarkoitukseen tehty naruriimu. Tietyt suitset taas hirttävät kuulemani mukaan kiinni. (Erilaisia kuolaimettomia malleja ovat mm. LG-bridle, BB-suitset, hackamore, sidepull [orbitless] jne.)

Mitä teet valuvalla riimuun viritetyllä ohjasrakennelmalla, jos hevonen villiintyy? Kuunteleeko pakokauhun valtaama hevonen painoapuja? Eli siis älkää menkö kokeilemaan riimun kanssa kuolaimettomuutta siihen kouluttamattomalla hevosella, jos et tiedä mitä teet, siinä voi tosissaan sattua.

Tiivisteltä: Kuolaimettomuus on hyvähyvähyvä, jos hevonen osaa avut ja ratsastaja osaa käyttää välineitä. : )

Satulattomuus ~
Satulat ei oikein herätä mussa mitään einakaan negatiivisia tuntemuksi. Hyvin sovitetun satulan pitäisi olla kivuton hevoselle. Erilaisia runguttomiakin vaihtoehtoja on, mutta miten ne eroavat rungollisista käytön ja hevosen tuntemusten peruteella, siihen en ole perehtynyt (ilmeisesti jousto on parempi ja ratsastajalle on kivempi olla lähempänä hevosta?). Olen kyllä katsellut ratsastussatulahuopia, joiden toiminta on pikkaisen erilaista, mutta läheltä liippaa. Kai. Täysin satulatta meno taas on juttu erikseen, ihan kivaa ratsastajalle, mutta mitä se tekee hevosen selälle? Joillain hevosilla nikamat saattavat kipeytyä, tai siltä se ainakin vaikuttaa. Satula on kuitenkin tehty suojaamaan hevosen selkää ja jakamaan ratsastajan paino tasaisemmin, minusta se on hyväksi hevoselle.

Kannukset, raipat ja avut ~
Näiden kanssa pitää olla herkkänä, mutta näistä nyt vaahdotaan muutenkin eniten. Iljettää silti nähdä ihan vaikka seuratason kisoissa rajua raipan ja kannusten käyttöä, mutta sitäkin onneksi harvemmin.
Kyllähän minä itsekin saatan näpäyttää raipalla aika huolella, jos poni jukuroi (työntää päänsä kesken kaiken puskaan yms.), mutta en sentään läiski sitä ihan kokoaikaa. ; ) Itse suhtaudun pikkaisen negatiivisesti liian kireisiin apuohjiin, tuntuu tyhmältä, että hevosen päätä väännetään haluttuun asentoon. (Jos hevonen ei mene muotoon, pitääkö se vääntää siihen vai etsiä muita ratkaisuja?)

Maastatyöskentely ~
Harrastamme Rompun kanssa maastakäsitelyä eli kentällä pysähdyksiä, siirtymisiä, temppuja, seuraamista ja vaikka agilityä ihan ponin mielen virkistykseksi. Tehdään harjoituksia liinassa, narussa ja irtona tarkoituksella antaa Rompulle muuta tekemistä kuin ainainen kehän kiertäminen ja aisojen välissä juoksu. Olen käsittänyt, että se on Romeosta mielekästä puuhaa, kun saa välillä vähän pukitella ja oikoa jalkojaankin. : )
Tämä osio siksi, että ei ihmettele, kun juostaan peräkanaa kentällä päättömästi edes takaisin. : D

Pahoittelen kirjoitusvirheita ja mahdollisia asiavirheitä. Jos olen jossain asiassa oikein pahasti väärässä, niin kiinnostaa kuulla asiallisia mielipiteitä.
Ainiin ja vielä, hyvä Suomi ja Brad de Veluwe ja kaikki suomalaiset kouluratsastajat! : )

Hyvät vai huonot uutiset?

Oltiin eilen sitten pääkaupunkiseudulla ja käytiin Hööksissä. Ostin ihanan naruriimun Rompulle, joka sopi tosi hyvin, vaikka oli isoa kokoa kun shettiskokoa ei löytynyt. (öh, shettikselläni on cop-koon pää?) Ostin myös ihanan koulutusköyden, jossa on kamala lukko. Jumbossa syötiin jenkki suklaakakkua ja Ikeassa lihapullia. (sydänsydänsydän)

 Tallilla sitten ajoin Rompun ja herra oli täynnä energiaa. Nähtiin matkalla pieni kuollut kyy.
Sitten ikävää asiaa. Otin Voiton käsittelyyn ihan vesiboksi harjoitusta ja kävelytystä varten. Ilmeisesti tammojen kiimoista johtuen Voitto oli tosi hermostunut, eikä meinannut pysyä housuissaan. Alku meni ihan normaalisti ja toistettiin karsinaan kävelyä ja seisomista useita kertoja, mutta se ei tuntunut rauhoittuvan. Lopetettiin sitten se harjoitus, ettei ruunalta menisi pinna ja ulostauduttiin pihalle. Kentälle kävely oli vähän katkonaista, jouduttiin pysähtymään hengittämään useasti, että tilanne pysyi lapasessa. Kentällä sitten herra lähti ravaamaan kiihtyneesti ympyrää riimunvarren mitassa, enkä oikein voinut antaa kiihtyä liikaa, joten otettiin vauhti pois ja koetettiin ihan taluttaa (itsekseni ja äidin kanssa kahta puolta), mutta siinä vaiheessa kierroksia oli jo niin paljon, että Voitto halusi vain juosta. Energiaa ilmiselvästi oli, mutta ongelmaa tuotti se, ettei sillä vielä ole kunnon jarruja ja kunnioitusta ihmiseen tai raippaan. Lopulta saatiin kentältä pois peruuttamalla ja ketju turvan ympärillä (mitä en haluaisi käyttää) talliin.
Tultiin keskustelun jälkeen siihen tulokseen, että Voitto on liian vahva ja kouluttamaton minun käsitellä, vaikka sillä on maailman ihanin luonne, niin se tarvitsisi paljonpaljon enemmän aikaa ja harjoitusta kuin mitä minä voin tarjota. Harmittaa luovuttaa, kun se olisi ollut hyvää harjoitusta itselleni ja tekemistä Voitolle, mutta oma ja hevosen terveys menevät edelle. : (

Pinkkejä harjoja

Olin eilen juoksuttamassa Romppua ja se innostui laukkaamaan ja hyvä että sain sen edes raville takaisin. : D Saiteiset ja tuuliset päivät todella on Rompun päiviä. Rompun jälkeen otin Voiton käsittelyyn. Tarhasta hakiessa joutui hetken keskustelemaan, että antaako lauman uusi johtaja Krita arvoasteikolla matalammalla olevan Voiton lähteä tarhasta outoon aikaan ennen häntä. Voi sitä pettymyksen määrää, kun käännytettiin pieni parka pois. Krita on kyllä mukava otus, olen aina tykännyt siitä, sillä se ei ole tammamainen tamma vaan vähän lauhkeampi tammuli.

Vein sitten Voiton hetkeksi syömään boksiin ja otin sitten vesiboksiin. Muutaman kertaa kävelimme karsinan läpi ja tutustuimme outoihin esineisiin, ennen kuin herra rauhoittui paikalleen. Harjasin hänet, joka meni hyvin, väisti sivullekin kivasti. Kavioiden puhdistus oli sitten ongelmallisempaa, sillä hän ei suostunut nostamaan kunnolla kuin oikean etusen ja piti hetken takasta ylhäällä. Etenkin vasen etujalka oli hankala, lähti tulemaan heti päälle, mutta edettiin hitaasti ja kyllä se jalka pysyi hetken ilmassa. Tuo tarvitsee vain harjoitusta. Pesin vielä jalat ulkona (astui ukkovarpaalle, au) joka meni hyvin. Taluttaessa näkyy käsittelyn vähäys, sillä ei oikein käänny taluttajasta pois päin, eikä ymmärrä komentoja. Myös oman tilan pitoa pitäisi harjoitella, mutta hyvä tuosta tulee, siihen vain menee aikaa. : )


Mut hei 6 päivää peruskoulua jäljellä ja ainakin parin kyöstiä tulossa. ; )

Ohjasajoa (Päivitys vol.2.)

Juu, eli lauantaina meillä oli talkoot tallilla ja videoitiin samalla ohjasajoa. Täytyy taas todeta, että kyllä hevoset on sitten viisaista, niin viisaita eläimiä. Ape ja Arabella oli sairaan sosiaalisia ja avuliaita kun putsattiin niiden tarhaa, Apekin otti talikon tauniiseen suuhunsa ja yritti avustaa hommassa. Arabella muuten vain hiimuili ja vaati huomiota. Putsattiin myös Kritan ja Voiton sekä Reijon tarha ynnä pikkupoikien ja Sisun tarha. (Voitto ei meinannut antaa meidän tehdä koko hommaa, kun kaikki oli niin jännää.) Voitosta puheen ollen saimme luvan Nealta, että voidaan ajaa Voittomiestä. (Jee)

 

VIDEO 1.

 

Yritän kovasti ladata tähän videota tuolta päivältä, mutta pahoin pelkään, etten saa niitä mihinkään. : /

Uh, rakastan tota uutta kameraa, kun se ottaa kuvia videoidessaan <3>

 

VIDEO 2.

 

Sunnuntaina (siitäkin olisi video, mutta wetk ja netti eivät anna ladata) oli sitten kisat Savijärvellä. Aika tyhjentyny pää on mulla siitä, mutta musta meni tosi hyvin. Nähtiin tuttuja jne. Lämmittely meni hyvin, Romppu jopa nosti laukan tuntemattomassa paikassa. Rata meni kaikin puolin hyvin, alussa joo jouduin kampeamaan sitä pois heinä tuppaalta, mutta vähän pienistä. Sijoituimme sitten seitsemänsiksi. Sitten taas huonon häviäjän valitusta: minua ihmetyttää, miten ohjasajossa, joka on siis käyttöluokka näyttelyissä yksi kolmasosa arvostelusta perustetaan ponin rakenteeseen. Eikö tässä pitäisi keskittyä pitemminkin suoritukseen ja ponin soveluvuuteen, kuin ulkonäköön? Minua vähän loukkasi se, että ohjastajan apujen arvostelu oli jätetty pois, varsinkin kun välillä näki aika räikeääkin (omasta mielestäni siis) raipan käyttöä kesken radankin ja nimenomaan hyvin sijoittuneilta. Arvostelukaavake on muutenkin vähän outo, itse painottaisin enemmän teihin ja siirtymisten oikeaikaisuuteen ja napakkuuteen, nyt sille oli vain yksi pieni kohta. Täältä löytyy arvostelukaavake ja säännöt aivan alhaalta. Kumma kyllä tuostakaan ei löydy ohjastajan apuja, vaikka minusta se kyllä on ihan arvostelemista vaativa osa. (Mutta Savijärvellä jokaisen arvostelupaperissa oli kohta "Ohjastajan/ratsastajan apujen käyttö", mutta se oli pyyhitty pois)

Seuraavista on kirjoitettava:
- Kopiointi
- Arvot
- Musiikki, jota kuuntelen

RIP Mimi

Lepää rauhassa maailman paras Mimi.

 

Tikkuelukoita

Jälleen kerran uudelleen ladattu videon loppuosa ja linkki alkuosaan löytyvät tästä hienosta ja pitkästä linkistä. Jee.

 

 

 

Eli SM-kisat on nyt kisattu, huhhuh. Kivaahan se oli, mutta ensi vuonna en enää ota tätä hommaa meidän tehtäväksi, sen verran tulee aina lokaa niskaan olemattomista asioista, ettei enää kiinnostus riitä oikein. Terveisiä vaan sinne. Nyt olen saanut tehtyä hienosti viime talvelta videon, katotaan miten pyörii. Että hyvää kevättä vaan kaikille : D

Uh, ehana somalainen shetlanninponi.

Romppuhan on tunnetusti ailahtelevainen poni. Tosi ailahtelevainen. Toisena päivänä se voi tarpoa kentällä mukisematta tunteja ja seuraavana ei edes suostu liikauttamaan korvaansakaan.
Viimenen viikko on ollu just tätä. : D Alkuviikosta ohjasjoin ponin ekaa kertaa uudella raipalla, meni paremmin kuin koskaan, jouduin jopa jarruttelemaan, että pysyin perässä. Pohkeenväistöt ja avot tuli älyttömän hyvin ja sulutkin heikommin. Mutta se, mistä olen kovinkovin ylpeä, on laukat. Meinasin pillahtaa itkuun, kun poni nosti kahessa sekunnissa laukan komennosta ja teki kiemurauralla vaihdot suoraan laukasta laukkaan. Olin niin ylpeä. :' D Loppuviikosta sitten ajettiin paljon, mikä ei kauheasti näyttänyt ponia kiinnostavan, kivempi oli pukitella ja säikkyä koiria. (Kyllä, jos koira istuu ja liikauttaa jalkaansa aivan yllättäen kolme senttiä vasemmalla, se on - vähintään - pukkisarjan veroinen kauheus.) Mutta eihän tässä mitään ideaa olisikaan, jos joka päivä olisi samanlainen, Romeo todella antaa elämään sisältöä. >: D

Olen ihan polven korkuisesta asti keräillyt Schlechejä, en enää leikkiäkseni, vaan vain kerätäkseni. Nykyisin niitä on aika kattava kokoelma, jossa ylpeyden aiheitani ovat muutamat harvinaisuudet, kuten vuonohevonen, jota ei ihan jokaiselta löydy. Yritän aina pidättäytyä vain noissa yhden sarjan hevosissa, mutta välillä on pakko ostaa jotain halvempia ei-sarjaan kuuluvia.

Viimeiset hankinnat ovat tenesee-tamma ja sarjaan kuulumaton appaloosa "ori" (=ruuna, vaikka vatsassa toisin lukeekin). Yleensä en ostele muita kuin Schleichejä, mutta tämän yksilän pää ja lihaksisto olivat niin hienot, etten voinut jättää sitä hyllyyn. : )

Täytyy vielä sanoa sananen näistä uusista Schleicheistä. En yhtään tykkää tämän uuden muotoilijan kädenjäljestä, enkä siitä, että hevoset ovat letitettyjä. Osassa on kivoja piirteitä kyllä mutta esim. uusi shire on ihan kummallisen näköinen. (Muutosvastarintaa.)
[Oho, vanha teksti, joka ei ole lähtenyt!]