6th Doctor Cosplay: takki kasaan

Takkiprojekti jatkuu.

 

Todella ammattimainen ilmestys: korvasin kasatun kaavatakin palat oikeilla kankailla pala palalta, kun sain hankittua. Näin pysyin kärryillä siitä, mitä vielä puuttuu.

Sitten huolittelut, ompelut yhteen...

Rintamerkikatit maalasin itse pahviin (eivät ehkä kestä sadetta, mutta minkäs teet). Lisäksi liepeen kissat tuli leikeltyä.

Ja hän on valmis. Loppupelissä tuli tosi nopeasti, kun kankaat sai kasaan. Vähän jouduin tekemään kompromisseja, mutta olen loppupelissä aika tyytyväinen. Saumat ovat suht suorat ollakseen mun tekemät, kaulus jäi vähän kuprulle, joka tietysti harmittaa. Halusin alun perinkin, että eteen jää paljon tilaa, mutta ehkä etukappaleet olisivat voineet olla pikkaisen pidemmät. Myös nuo tukikankaalla tuetut palat ei oikeen elä niin kuin nuo muut, ovat vähän paperisen jäykkiä, joten istumista niiden päällä ei varmaan hirveästi kannata harjoittaa, etteivät mene hirveän ryppyyn. Mutta tehtyä tuli ja olen aika ylpeä, varsinkin kun kaavoitus oli vähän omasta päästä.

Rusettinauhaa tuli liian vähän, myyjä oli mitannut metrin, vaikka pyysin kahta (ja urpo tarkistin vasta kotona). Siniseen settiin on myös nauha valmiina, pilkut enää puuttuu.

Suorassa kuin Pisan torni.

It's all about the details.

 

Mallinukke on pikkaisen rintavampi kuin minä, siksi napit ovat piukkina... : D Paita ei ole cossin varsinainen paita, yritän tehdä tuolle vitosen paidalle vielä jotain, kun inhoan sitä tussinjälkeä kauluksissa. Katsotaan, että ompelenko päälle, vai mitä teen.

 

Oikeastaan kaikki muu on nyt kasassa, paitsi, että kengät vielä puuttuu. Jos en löydä vihreäitä nahkakenkiä, joihin askarrella nilkkaimia, niin sitten otan käyttöön omasta takaa vihreät tennarit ja hankin niihin punaiset sukat.

6th Doctor Cosplay: Sateenkaaritakki, raitahame ja ruutuliivi

Tämän vuoden projektina on kuutos Tohtorin ja Acen cossit. Näin välivuodella ehtii - kait - tekemään kaksi tällaista vähän haastavampaa. Molempiin olen ehtinyt keräillä tarvikkeita ajan kanssa, nyt kun sain joululahjaksi porukoilta (kiitos, kiitos) mallinuken, niin sitä uskaltaa ruveta vääntämään kankaista jotain kasaankin.
 Tosiaan olin jo hyvissä ajoin päättänyt, että tästä ja kasitohtorista teen fem-versiot, vaikka normaalisti väkerrän jotain, mitä ehkä voisi kutsua gender bendiksi. Suurena inspiraationa tämä ihana cossi, johon törmäsin joskus vuonna nakki ja peruna.

Takki

Siinä alkuperäisversio suoraan Cardiffin DW Experiencessä. Noita takkeja tosiaan oli useita versioita, itse teen vähän sen mukaan, miten kankaita löytyy (lähinnä "Trial Of The Time Lord"-jaksojen perusteella). Jos ketään kiinnostaa, niin täältä löytyy loistavat selostukset alkuperäisistä kankaista.

Villoissa pääsin vähän helpommalla, kun ennestään löytyi kauluksen keltainen ja punaista (vähän väärä sävy, mutta minkäs teet, niitäkin sai aikanaan metsästää). Vihreä villakangas (vähän liian tumma) löytyi Tippetiltä, sininen ja rusehtava ruutukangas Eurokankaasta. Violettia ja pinkkiä villakangasta ei meinannut löytyä, mutta ostin sitten flanellia oikeahkoissa sävyissä ja silitin niihin tukikankaat. Ovat vähän tönköt, mutta löysenevät varmasti käytössä. Persikanväristä villaakaan ei meinannut löytyä, mutta omasta takaa oli oikean sävyistä mikrovelboaa, joka opi hyvin tarkoitukseen. Laiskuudessani en tehnyt ollenkaan vuorta, samalla ajatellen kesäkuumia. Muutamia värejä vielä puuttuu (tartan, pinkki sametti kaulukseen, vihreä kanttinauha sekä aplikaatiopalan vihreä ja oranssi huopa). Keltaisesta raitakankaasta lisää hameen kohdalla. Arvioin, että kankaat maksoivat +/- kympin kappale, eli takin hinnaksi tulisi näillä tiedoilla n. 80 €, kun ei lasketa valmiiksi olemassa olevia kankaita. Niineen se olisi noin 110 €. Ei paha hinta, kun ebayssä näyttävät myyvän 120-500 €, niissäkään ei tietysti ole oikeita kokoja. Joten kyllä kannatti.

Etsin kaikkialta, mutta en löytänyt takkiin sopivaa kaavaa. Kaikki olivat jotenkin väärän mallisia tai sitten hemmetin kalliita. Niinpä sitten pöllin kaavat vanhasta takista, joka oli suunnilleen sitä mallia, mitä halusinkin. Takin etuosaa ja liepeitä jouduin muuttamaan, samoin lisäämään kiilojen määrää ja helman muotoa.

Merkkasin muutetut sumojen kohdat teipaten.(Ammattimaisuustaso 1000/100.)

Sitten jäjensin kaavoiksi.

Kaavat yhteen.

Merkkailin post-it-noteilla kunkin kankaan paikan, jotta pysyisin kärryillä siitä, mikä kangas on jo leikattuna.

Siinä se odottaa viimeisiä paloja. Tämän jälkeen enää ompelen ylä- ja alaosat valmiiksi, ompelen yhteen, lisään hihat ja kauluksen ja se on sitten siinä.

 

 Liivi

 

Liivin kohdalla menin sieltä, missä aita on matalin. Olin aikanaan ostanut tätä käyttö varten kirpparilta vanhan liivin, jonka ajattelin olevan vähän sinne päin. Kuvio ei ole täydellinen mutta kun eurokangas ei tarjonnut mitään parempaa, niin otin sitten tämän käyttöön. Vähän kavennusta saumoista, uudet napit, feikkitaskut lievekankaasta ja ketjut (kahta väriä, niin voi vaihdella), niin hyvä tuli.

Hinnaksi tuli joku kymppi, itse liivi ei maksanut kuin pari euroa, ketjut muutaman sentin, mutta napeille tuli hintaa reilummin.

 

Hame

 

Alusta asti oli selvää, että housuja en rupeaisi tekemään. Ei niinkään vaikeuden takia, vaan koska halusin klassisen fem-cossin, eli hametta siis kehiin. Sitä paitsi hameeseen menee vähemmän kangasta ja se on huomattavasti miellyttävämpi tehdä, kun ei tarvitse leikkiä kaavojen kanssa. Mistä sitten kangas? Ei mistään, löysin vain yhtä keltaista kangasta raidoilla ja sekin oli kalustekangasta, eikä oikein sopivaa tarkoitukseen. Joten päädyin tekemään kuvion itse. 

Tässä kuvaa kymmentuntisen projektin alusta, olin unohtanut vaihtaa paininjalan, joten kangas oli vähän kupruilla. Kangas oli tavallista puuvillaa, johon brodeerasin raidat kahden sentin välein. Leveyden piti olla 150 cm myyjän mukaan, mutta kotiin päästyäni mittasin 110 cm. No sillä mentiin sitten. Ohuuden takia jouduin tekemään vuoren, senkin samasta kankaasta.

Tällainen kokoelma sitten. Paitana käytän vitosen cossista valkoista kauluspaitaa. Niin ja peruukinhan ostin jo syksystä.

 



The vielä-puuttuu-lista:

• Kankaat: tartan, sametti ja kahta väriä huopaa ✓
• Rusetit, punainen ja turkoosi valkoisilla pilkuilla ✓
• Kissarintaneula (harmaa-valkoinen, musta tai tiikerivärinen) ✓
• Vihreät nahkakengät
• Ankle armourit / nilkkaimet vai kenties pitkät punaiset sukat, enemmän naiselliset?
• Kuusi mustaa kissankuvaa liepeen sisäpuoleen, huovasta. ✓

Lontoo 2016 & Doctor Who Experience

Kolmas kerta Lontoossa ja taas oli yhtä upeaa. Tällä kerralla uskaltauduttiin myös Walesin maaperälle, poikettiin Cardiffissa parin tunnin junamatkan päässä citystä.

Täytyy sanoa, että olikin jo ikävä Lontoon metroa. Jokin siinä tunnelien verkostossa, ihmistungoksessa ja metelissä on kiehtovaa ja onhan se nyt hemmetin kätevä tapa matkustaa.

 

 

Ensimmäiseen päivään kuului perinteinen hortoilu ympäri Lontoon shoppailuhelvettejä. DW- ja nörtti-ihmisille suosittelen lämpimästi Forbidden Planetin megastorea Shaftesbury Avenuella (sieltä ei pääse koskaan ulos tyhjin käsin, vaikka nyt DW-tuotteiden määrä oli paljon vähäisempi kuin aiemmin) ja tietysti Who Shopia, vaikka onkin vähän kauempana. Samalla pääsee näkemään Lontoon monikulttuurista puolta, eikä vain ydinkeskustan vilskettä.

Palace Theatre aivan FP:n kulmilla.

Toisena päivänä noustiin Cardiffin junaan Paddingtonilla. Etukäteen meitä neuvottiin ostamaan mieluiten liput ennakkoon netistä, mutta ei sitten uskallettu, jos jotain olisi sattunut, eikä oltaisi päästy lähtemään. Hinnat olivat vain pari kymppiä kalliimmat ostettuna lippukioskista kuin jos ne olisi ostanut kuukausi aiemmin netistä (paria päivää aiemmin nettiliput olivat itseasiassa melkein viisikymppiä kalliimmat!) ja lipunosto oli todella helppoa. Junaa odottaessa kannattaa malttaa, sillä lähtevien junien raiteet ilmoitetaan aika viime tipassa, kun on tottunut Suomessa siihen, että raide saattaa olla tiedossa jo tunteja aikaisemmin.

Matka kesti parisen tuntia, siinä ehti näkemään niin maaseutua (tinkereitä, hirveä määrä tinkereitä), pikkukyliä kuin teollisuusaluettakin. Cardiff itsessään on kaikkea muuta, kuin mitä Lontoo tarjoilee. Itseasiassa se on aika skandinaavisen oloinen ja vaikka onkin Walesin pääkaupunki, ei se ole koolla pilattu edes suomalaisen näkökulmasta.

Hyppäsimme harhailun jälkeen oikeaan bussiin ja matka kestikin vain muutaman minuutin ja pysäkki sijaitsi ihan Doctor Who Experiencen ovenpielessä.

Cardiff bay.

Tuttuja paikkoja. ; )

 

DWE oli kyllä koko kuudentoista punnan arvoinen elämys. Pelkästään aulatilan propit olivat upeita. (Mulla on isompi käsi kuin McCoyllä, wtf?) Yritän olla spoilaamatta liikaa, mutta jos olette menossa vielä ennen sulkemista, ettekä halua tietää mitään, skipatkaa tämä kohta.

 

Kierros koostuu tosiaan kahdesta osiosta: seikkailusta ja museosta. Seikkailu koostui aina vain uusista huoneista, joissa sekoittui new ja classic who. Kokonaisuutena siihen oli käytetty selkeästi aikaa, vaivaa sekä sarjan tuntemusta. Ajanherrojen museoon eksyneet heitetään tardiksen kyydissä paikkoihin, josta et välttämättä haluaisi itseäsi löytää. Matkalla kohdataan kaikki ikonisimmat alienit ja lennetään itse Tardiksella. Välillä lavasteet olivat ehkä vähän kömpelöitä, mutta kyllä kylmät väreet menivät läpi useampaan kertaan ihan aikuisillakin. Suosittelen, kierros oli todellakin paketti, joka avautuu uusille Whovianeille, mutta antaa todella paljon vanhoillekin faneille.

 

 Valitettavasti kävelykierrokselle emme osallistuneet jäätävän sateen takia, mutta ehtihän siinä bussimatkallakin nähdä jo vaikka mitä.

 

 

 

Seikkailun jälkeen seurasi museo. Otin satoja kuvia, kirjaimellisesti kaikesta, joten tässä vähän kohokohtia. En oikeastaan pysty sanomaan muuta kuin, että upeaa, menkää itse katsomaan ja kokemaan, jos millään voitte. Classicia oli melko vähän, mutta jotenkin odotin sitä olevan vielä vähemmän, joten olin positiivisesti yllättynyt.

Ace <3 p="">

Doctor Who Experiencen jälkeen palasimme keskustaan ja harhailimme siellä kaupasta toiseen. Cardiff on kaunis ja monipuolinen kaupunki, suosittelen visiittiä sielläkin.

Suomi mainittu, torilla tavataan. : P

Viieisinä päivinä kävimme vielä TATEssa (modernin taiteen museossa), mutta oli hieno kokemus. Kuinka usein sitä saa nähdä maailmankuulujen taiteilijoiden upeita teoksia parin sentin päästä? Suosittelen!

Käväisimme myös Sherlock museossa Baker Streetillä. Täytyy sanoa, että se oli vähän pettymys. Sisäänpääsymaksu oli 15 puntaa aikuiselta ja museo oli periaatteessa kolmessa kerroksessa oleva asunto, joka on sisutettu upeasti viktoriaaniseen tyyliin. Kuitenkin Sherlock Holmesista oli aika vähän tietoa museossa ja aiheeseen liittyvät tavaratkin olivat melko vähissä. En tiedä, ehkä olin vielä niin innoissani DWE:stä ja TATEsta, että kaikki tuntui vähän laiealta. Kannatta kuitenkin käydä kaupan puolella ja sen upeassa WC:ssä (joo, se oli oikeasti hieno)! : D

Se olikin sitten siinä. Mukava matka oli kaikin puolin. Ehkä joskus vielä tulee käytyä Warner brosin studiolla.