Takkiprojekti jatkuu.
Todella ammattimainen ilmestys: korvasin kasatun kaavatakin palat oikeilla kankailla pala palalta, kun sain hankittua. Näin pysyin kärryillä siitä, mitä vielä puuttuu.
Sitten huolittelut, ompelut yhteen...
Rintamerkikatit maalasin itse pahviin (eivät ehkä kestä sadetta, mutta minkäs teet). Lisäksi liepeen kissat tuli leikeltyä.
Ja hän on valmis. Loppupelissä tuli tosi nopeasti, kun kankaat sai kasaan. Vähän jouduin tekemään kompromisseja, mutta olen loppupelissä aika tyytyväinen. Saumat ovat suht suorat ollakseen mun tekemät, kaulus jäi vähän kuprulle, joka tietysti harmittaa. Halusin alun perinkin, että eteen jää paljon tilaa, mutta ehkä etukappaleet olisivat voineet olla pikkaisen pidemmät. Myös nuo tukikankaalla tuetut palat ei oikeen elä niin kuin nuo muut, ovat vähän paperisen jäykkiä, joten istumista niiden päällä ei varmaan hirveästi kannata harjoittaa, etteivät mene hirveän ryppyyn. Mutta tehtyä tuli ja olen aika ylpeä, varsinkin kun kaavoitus oli vähän omasta päästä.
Rusettinauhaa tuli liian vähän, myyjä oli mitannut metrin, vaikka pyysin kahta (ja urpo tarkistin vasta kotona). Siniseen settiin on myös nauha valmiina, pilkut enää puuttuu.
Suorassa kuin Pisan torni.
It's all about the details.
Mallinukke on pikkaisen rintavampi kuin minä, siksi napit ovat piukkina... : D Paita ei ole cossin varsinainen paita, yritän tehdä tuolle vitosen paidalle vielä jotain, kun inhoan sitä tussinjälkeä kauluksissa. Katsotaan, että ompelenko päälle, vai mitä teen.
Oikeastaan kaikki muu on nyt kasassa, paitsi, että kengät vielä puuttuu. Jos en löydä vihreäitä nahkakenkiä, joihin askarrella nilkkaimia, niin sitten otan käyttöön omasta takaa vihreät tennarit ja hankin niihin punaiset sukat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti