Tiialle

 

 

Hälsingissä ja Purjetta

Kävimme siis maanantaina Helsingissä, alunperin piti lähteä ostamaan ponipompulalle heinää, mutta ne tuotiinkin kotiovelle (hyvää palvelua!), joten lähdettiin sitten muuten vain. Katkerana totean, että IKEAssa ei myyty lihapullia. No toisaalta en kyllä olisi niitä syönytkään jos on pienikin mahdollisuus, että niissä on hevosta. : P IKEAssa hiimuilun jälkeen kävimme sitten Hööksissä ja Jumbossa. Tästä tulee siis vihaamani massa-ostospäivitys yök, mutta täytyy joskus kirjoitella jotain muutakin kuin puolihimmeitä tekstejä ponin sielunelämästä. Ja älkää käsittäkö väärin, vihaan ostoksilla käyntiä - kangaskaupat, kirpputorit, askarteluliikkeet ja hevostarvikekaupat menee vielä, mutta ostoskeskukset vaan ei ole mun juttu.

Elikkäs ostin IKEAsta mustat kehykset yhdelle kortille, jonka alkuperäiset kehykset hyödynnettiin piirros-kollaasiin. Jumbosta ostin yhden ihanan villapaidan, jota olin sovittanut jo aiemmin, mutta nyt oli sopiva koko sekä puoleen hintaan. (Ah.) Hööksistä hankin pari kuolainta kepukoille.

Hööksiin oli tullut näitä lyhyempiä sadankahdenkymmenen sentin ohjasajoraippoja, joten sellainen piti tietysti saada. Varsi tuntui vähän löysältä, mutta toimii piiskan ansiosta tosi sähäkästi.

Isoin ostokseni oli viikko sitten ihana klassistinen tuoli, jonka löysin kirpputorilta. Ei mikään halpa, mutta ah, niin ihana.

Eilen lähdimme vihdoin ajamaan Purjeella, Rompun kauhuksi. Kävin katsomassa ponia tarhassa, mutta toinen vain möksäili, mutta voi sitä sydäntä särkevää ilmettä, kun en ottanutkaan häntä vaan marssin hakemaan Purjeen. Pitää mennä elvyttämään raukkaparkaa tänään, niin traumaattista se  oli pienen ponin pienelle mielelle.

Valjastaminen meni odotettua paremmin, vaikka Purje 17-vee vähän jännäilikin kaikkia niitä remmejä ja etenkin häntäkappa oli kauhean kamala. Siloihin jouduttiin ottamaan vastinremmit (joilla kiinnitetään aisat siloihin) Vilin siloista ja ohjat samaten, mutta muuten paketti oli ihan hyvä. Liikkeelle lähtö oli mutkaton, isä talutti vieressä, eikä Purtsi tuntunut olevan moksiskaan kärryjen äänistä. Lähdimme ajamaan hiljalleen Onnelansuoraa, Rion tullessa perässä, eikä paljoa tarvinnut hoputtaa, joskin muutaman kerran näyttää, että joo, me tosiaan mennään eteenpäin, eikä palata tallille. Kun Rio kääntyi kotia kohti ja me jatkettin eteenpäin meinasi Purjeelle tulla koti-ikävä, mutta rauhottui hetken päästä tosi hyvin, kun noustiin taluttamaan. Takaisin tullessa käytiin vielä toisella suunnalla ajamassa, jossa meni todella ihanasti ilman mitään kyselemisiä ja ravattiinkin pitkiä pätkiä.
Yhteenvetona meni tosi hyvin, Purjeelle on tyypillistä kysellä kotiinpääsyä, mutta hienosti osasi hillitä itsensä. : )
Ja loppuun vähän valitusta: en kestä tätä bloggeria, kuvat latautuu tunnissa (miten on mahdollista, että kuvan lataus menee takapakkia? Jos puolet on ladattu, niin puolet on ladattu eikä se siitä vähene 25%'ksi!) ja phonella ei voi kirjoittaa sanaakaan. Pyhpöh.
Viikonloppuna sitten lähtö Turgguseen. : 3

Hieno sukka sukkaponiin.

Esteet on tehty ylitettäviksi

Kerrankin kun olisi ollut juuri sellainen " kirjoitampa blogiin"- moodi, niin tietysti blogger alkaa kettuilemaan. Noh mikäs tässä, toivottavasti saan julkaistua nämä. : ) Loma alkoi sitten vähän kulman takaa, ihan kiva taukohan Tämä on, vaikka olisin vielä jaksanutkin vielä viikon- kaksi koulunpenkillä. Pahoitteken näin etukäteen kirjoitusvirhesadetta.
Viikolla olisi tarkoitus ajaa Purjeella, käydä Helsingissä ja ajaa Rompulla. Ajelutus meni muuten tosi kivasti, Romeo käyttäytyi hyvin, vaikka olikin vähän löysä ajaessa.
Romppu on keksinyt uuden jutun - lumikasan yli hyppäämisen tarhasta tullessa, joka on yllättävää, sillä herra ei koskaan mikään liitokavio ole ollut. Noh, minä olen jollain hämärällä tavalla tyytyväinen, vaikka hölmöilyenergiaa on löytynyt mm. Karkailuun. : D

Ajattelin kirjoittaa tänne nyt keppihevosistakin, koska nekin on osa mun elämää oli kuka mitä mieltä vain. Eli tämä blogi menee jossain vaiheessa totaaliseen remonttiin. Olen nyt suunnitellut yhden aivan IHANAN vanhan ulkan pohjalta ulkkaa hevosten sivuille. Yksi uusi poni on vailla kuvia ja Pyron sivut pitää enää lisätä.
Nyt sitten äikän pakin kimppuun.

Uusi tikkuelukka. : )

 

Tottelevainen poni

Hëlou taasen.
Olemme herr Romeon kanssa viimeaikoina pääasiallisesti ajaneet ja tulleet huomaamaan, että mitä myöhemmin menemme lenkille sen parempi. Eli pimeässä on siis kiva juosta. (Joten kesäajaksi pussi päähän.) Eipä tässä suuremmin mitään uutta, tiistaina ollaan menossa taas ajeluttamaan, toivottavasti suunpielessä olevat haavat ehtivät parantua. : /
     Romeo tosiaan repi suunpielensä ilmeisesti erääseen ihanaan päänhankaamiskoukkuun, joka sattuu sijaitsemaan juuri sopivassa päänhankaamisseinässä päänhankaamiskorkeudella. Noh, Betadinet on nyt kuitenkin laitettu, eikä haava ole syvä tai kipeä, joten paranee toivottavasti nopeasti.
     Kuten olen aiemmin maininnut, harrastamme ponin päätä ajatellen myös paljon maastakäsittelyä. Torstaina irtojuoksutimme ponia ohjasajon jälkeen (avot ja pohkeen väistöt alkavat jo sujua, laukan vaihdoissa vielä vähän kankeutta, vaikka oli tuossa joulun tienoilla on todella hyvällä mallilla) ja sain taas ilokseni todeta herran älykkyyden. Peruutukset tulee nyt vain raipan kosketuksesta, tekee kumarrukset jo ilman lahjontaa ja seuraa perässä käynnissä sekä ravissa (laukan nostaa paikoiltaan, mutta vain todella hyvissä tapauksissa. : D) myös pysähdyksien kanssa. Uutuutena "ensiapu" eli tulee kaatuneen ihmisen luokse ilman pyyntöä. Vaarana on tietysti, että puree nenästä, mutta pikku vikoja. : D
Ehkä turhimpia temppuja ikinä, mutta ainakin pysyy mieli ponilla vireänä ja saa jotain tekemistä. : )

Ihan Hullu Poni.

Rompulla on viimeaikoina ilmennyt lievää hulluutta. Tai ei hulluutta varsinaisesti, mutta tautisesti energiaa, joka johtaa olemattomien asioiden tuijotteluun, spurttailuun ja hillittömään pukitteluun. Olimme muun muassa Vilin ja Idan sekä Idan pikkusiskon kanssa ajamassa, ihan hyvin meni poispäin tallista, antoi Vilille tilaa ja kuolasi Idan selkään, mutta kun käännyttiin takaisin tallille, se kilahti lopullisesti, pahtoi välillä ravia ja välillä laukkaa (hyvin vähän onneksi, pääosin vain silloin, kun pidetin sitä kovemmin) ja välillä pukitellen. Sen vaan sanon, että olisi tullut aika hyvä
kilomertiaika. : D

Böyr



Romppu pienenä pallona. © Piipa Airamo

Viime kesänä

Tätä perää on nyt kateltu kuus vuotta, samalta näyttää yhä. : D

Pienet riiviöt... Vasemmalla sekoava Linnea, Nemo, Kipa, Broki ja Romppu.

Kauniskauniskaunis.

Ah.

Hiittiä

Loma meni ennen kuin kerkesi kunnolla alkaakaan. Ehdittiin kuitenkin hiitillä käydä Jokimaalla. Lastaus ja kuljetus meni erin omaisesti, poni vaikutti tosi pirteältä. Ravi oli hyvää hitaammassa vauhdissa ja etenkin nurjaan kierrokseen, mutta vasempaan kierrokseen ja kovassa vauhdissa rupesi lyömään kavioitaan yhteen. Aikakaan ei ollut kummoinen (olisiko ollut jotain todellan säälittävää neljän minuutin pintaan?), mutta ponille jäi hyvä mieli ja sehän on tärkeintä. : ) Eniten Romppu tykkäsi paahtaa suokin perässä (pahoittelut säikähtäneelle ohjastajalle). : D
   Ohjasajoa ollaan treenattu paljon, se sujuu aika hyvin. : ) Pohkeen väistöt ja laukan vaihdot ovat parantuneet sekä laukannoston reaktio nopeus, nousee aika reippaasti. Hiihtoajoa täytyy vielä päästä kokeilemaan tänä talvena!
  Haluan ehdottomasti vinkata kaikille tätä lukeville Suomen ratsastusjousiampujain liiton sivut, tosi mielenkiintoinen harrastus, itsekin haluaisin joskus kokeilla. Olenkin yrittänyt aloitella jousella ampumista ihan maastakäsin.
  Purjeella ollaan menossa ajamaan joku päivä. : )

Jouluinen tervehdys!

Eilen (päivänä, jolloin maailma loppui) päätin kokeilla Rompun kanssa sovellettua Join up'ia liinassa (en suosittele, helpointa on juoksuttaa irtona pienessä tarhassa). Toimi hyvin, vaikka ponilla ei tuntunut olevan yhtään motivaatiota, mutta alkoi kuuntelemaan ja rentoutui jo muutaman kierroksen jälkeen. Eli niille, jotka eivät tiedä, mitä "Join up" tarkoittaa, se on siis hevosen ja ihmisen välinen yhteistyösopimus, joka tehdään "hevosen kielellä". Siitä lisää täällä.
  Epäilin aluksi, että pystyisinkö tekemään harjoitusta itse, mutta ilmeisesti kaikki meni, kuten piti, sillä Romeo teki kaikki halutut merkit viidessä minuutissa. : D
Joulu lähestyy, emmekä ole vieläkään laittaneet jalaksia koppakärryihin, ehkä kohta olisi jo aika? : D Olen miettinyt, että voisin kokeilla hiihto-ohjasajoa Romeolla, ongelmana on vain, että ratsastajan sijasta minun pitäisi pitää sekä vetokapulasta, että ohjista kiinni ja ohjata samaan aikaan. Haastetta on siinäkin aika lailla, mutta miten pystyssä pysyminen? Kaikkea pitää kokeilla >: D
 Nyt joululomalla olemme menossa hiittaamaan Jokimaalle, siitä raporttia myöhemmin. : )

Hyvää Joulua!