Hëlou taasen.
Olemme herr Romeon kanssa viimeaikoina pääasiallisesti ajaneet ja tulleet huomaamaan, että mitä myöhemmin menemme lenkille sen parempi. Eli pimeässä on siis kiva juosta. (Joten kesäajaksi pussi päähän.) Eipä tässä suuremmin mitään uutta, tiistaina ollaan menossa taas ajeluttamaan, toivottavasti suunpielessä olevat haavat ehtivät parantua. : /
Romeo tosiaan repi suunpielensä ilmeisesti erääseen ihanaan päänhankaamiskoukkuun, joka sattuu sijaitsemaan juuri sopivassa päänhankaamisseinässä päänhankaamiskorkeudella. Noh, Betadinet on nyt kuitenkin laitettu, eikä haava ole syvä tai kipeä, joten paranee toivottavasti nopeasti.
Kuten olen aiemmin maininnut, harrastamme ponin päätä ajatellen myös paljon maastakäsittelyä. Torstaina irtojuoksutimme ponia ohjasajon jälkeen (avot ja pohkeen väistöt alkavat jo sujua, laukan vaihdoissa vielä vähän kankeutta, vaikka oli tuossa joulun tienoilla on todella hyvällä mallilla) ja sain taas ilokseni todeta herran älykkyyden. Peruutukset tulee nyt vain raipan kosketuksesta, tekee kumarrukset jo ilman lahjontaa ja seuraa perässä käynnissä sekä ravissa (laukan nostaa paikoiltaan, mutta vain todella hyvissä tapauksissa. : D) myös pysähdyksien kanssa. Uutuutena "ensiapu" eli tulee kaatuneen ihmisen luokse ilman pyyntöä. Vaarana on tietysti, että puree nenästä, mutta pikku vikoja. : D
Ehkä turhimpia temppuja ikinä, mutta ainakin pysyy mieli ponilla vireänä ja saa jotain tekemistä. : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti