Hälsingissä ja Purjetta

Kävimme siis maanantaina Helsingissä, alunperin piti lähteä ostamaan ponipompulalle heinää, mutta ne tuotiinkin kotiovelle (hyvää palvelua!), joten lähdettiin sitten muuten vain. Katkerana totean, että IKEAssa ei myyty lihapullia. No toisaalta en kyllä olisi niitä syönytkään jos on pienikin mahdollisuus, että niissä on hevosta. : P IKEAssa hiimuilun jälkeen kävimme sitten Hööksissä ja Jumbossa. Tästä tulee siis vihaamani massa-ostospäivitys yök, mutta täytyy joskus kirjoitella jotain muutakin kuin puolihimmeitä tekstejä ponin sielunelämästä. Ja älkää käsittäkö väärin, vihaan ostoksilla käyntiä - kangaskaupat, kirpputorit, askarteluliikkeet ja hevostarvikekaupat menee vielä, mutta ostoskeskukset vaan ei ole mun juttu.

Elikkäs ostin IKEAsta mustat kehykset yhdelle kortille, jonka alkuperäiset kehykset hyödynnettiin piirros-kollaasiin. Jumbosta ostin yhden ihanan villapaidan, jota olin sovittanut jo aiemmin, mutta nyt oli sopiva koko sekä puoleen hintaan. (Ah.) Hööksistä hankin pari kuolainta kepukoille.

Hööksiin oli tullut näitä lyhyempiä sadankahdenkymmenen sentin ohjasajoraippoja, joten sellainen piti tietysti saada. Varsi tuntui vähän löysältä, mutta toimii piiskan ansiosta tosi sähäkästi.

Isoin ostokseni oli viikko sitten ihana klassistinen tuoli, jonka löysin kirpputorilta. Ei mikään halpa, mutta ah, niin ihana.

Eilen lähdimme vihdoin ajamaan Purjeella, Rompun kauhuksi. Kävin katsomassa ponia tarhassa, mutta toinen vain möksäili, mutta voi sitä sydäntä särkevää ilmettä, kun en ottanutkaan häntä vaan marssin hakemaan Purjeen. Pitää mennä elvyttämään raukkaparkaa tänään, niin traumaattista se  oli pienen ponin pienelle mielelle.

Valjastaminen meni odotettua paremmin, vaikka Purje 17-vee vähän jännäilikin kaikkia niitä remmejä ja etenkin häntäkappa oli kauhean kamala. Siloihin jouduttiin ottamaan vastinremmit (joilla kiinnitetään aisat siloihin) Vilin siloista ja ohjat samaten, mutta muuten paketti oli ihan hyvä. Liikkeelle lähtö oli mutkaton, isä talutti vieressä, eikä Purtsi tuntunut olevan moksiskaan kärryjen äänistä. Lähdimme ajamaan hiljalleen Onnelansuoraa, Rion tullessa perässä, eikä paljoa tarvinnut hoputtaa, joskin muutaman kerran näyttää, että joo, me tosiaan mennään eteenpäin, eikä palata tallille. Kun Rio kääntyi kotia kohti ja me jatkettin eteenpäin meinasi Purjeelle tulla koti-ikävä, mutta rauhottui hetken päästä tosi hyvin, kun noustiin taluttamaan. Takaisin tullessa käytiin vielä toisella suunnalla ajamassa, jossa meni todella ihanasti ilman mitään kyselemisiä ja ravattiinkin pitkiä pätkiä.
Yhteenvetona meni tosi hyvin, Purjeelle on tyypillistä kysellä kotiinpääsyä, mutta hienosti osasi hillitä itsensä. : )
Ja loppuun vähän valitusta: en kestä tätä bloggeria, kuvat latautuu tunnissa (miten on mahdollista, että kuvan lataus menee takapakkia? Jos puolet on ladattu, niin puolet on ladattu eikä se siitä vähene 25%'ksi!) ja phonella ei voi kirjoittaa sanaakaan. Pyhpöh.
Viikonloppuna sitten lähtö Turgguseen. : 3

Hieno sukka sukkaponiin.