Ohjasajo & ompelukurssia

Koska shettisyhdistyksellä ei ole enää ohajasajokisoja tänä vuonna, tuli Takkulan järjestämä ohjasajokurssi hyvään saumaan (noh, elokuu on jo sitten aika täynnä... : P). Eli pidemmittä puheitta tässä olisi ilmoitus:



Tulkaa mukaan vaan! : D Olisi kiva saada seuraa, jos joku on kiinnostunut tän vanhan ponitädin kanssa ponin perässä juoksusta. : P

Sitten 3.-4.8. on Hollolan keskiaikaisseuran pukukurssi, sinne mennään äidin kanssa. Pointti on nimittäin se, että tehdään puvut ensi vuoden keskiaikais markkinoille, jonne mennään ajeluttamaan lapsia, jos saadaa kärryt tehtyä tai sitten ratsastuttamaan. Ja taa kopioin ilmoituksen facesta koskaseonkivaa.com.

Niin ja tietysti ollaan menossa Hämeenlinnan keskiaikaispäiville, otan ehkä kepukankin mukaan, jos saan sen siihen mennessä tehtyä. : D Voi jehna, mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan...

En omista oikeuksia kuviin. Ne on kopioitu mainostukseksi ja voin poistaa ne tarvittaessa.

Pipien parantelua

Kuten edellisessä viestissä (josta on kulunutkin jo aikaa, hups) tosiaan kerroin, kuinka Romeo oli urmakkaasti selviytynyt koiran hampaista juoksemalla kuin hullu. Mennäänpä sitten ajassa taaksepäin muutaman viikon taakse...

Heti seuraavana maanantaina kun tämä ikävä välikohtaus oli sattunut käytiin klinikalla pyytämässä antibiootti kuuri. Lisäksi jalkoja hölvälliin useampia viikkoja betadinella ja kylmättiin letkusta, jotta vasempaan takaseen tullut turvotus laskisi. Piirrän tähän alle kuvan haavojen kohdista - en suurennellakseni tapahtunutta vaan ihan omaksi muistutuksekseni, jos joskus täytyy muistaa missä ventit olivat.

Turvotusta kesti ensimmäisen viikon ajan, jonka aikana se pikkuhiljaa laski. Viikon antibiootti kuurin jälkeen jäljellä olivat käytännössä vain ruvet. Ensimmäisen viikon otettiin rauhallisesti, käveltiin ja hoidettiin jalkoja. Vasenta etusta aristi vähän, ei laittanu seisoessaan koko painoaan tasaisesti molemmille jaloilleen, vaan piti vasenta pikkuisen edempänä (varsinkin kun joutuu koko päivän tarhassa kovalla pohjalla seisomaan).

Antibiottikuurin loputtua alettiin liikuttamaan kevyesti - ensin ohjasajoa, seuraavana päivänä lyhyt lenkki ajaen. Mut ollaan loppu aika pidennetty lenkkejä ja treenaussessioita kentällä. Energiaa tuntuu riittävän eikä jalka vaivaa tippaakaan. Kaikki askellajit tulee hyvin molempiin suuntiin, vaikkakin ohjasajaen on joutunut vähän tyynnyttelemään pukkisarjoja : D = hyvä merkki siitä, että poni on iloinen ja terve Romeon kohdalla.
Ollaan harjoiteltu nyt viime päivinä mm. laukan vaihtoja pujotellen (oikea-vasen-oikea ja vasen-oikea-vasen) harjoiteltiin vähän liinassa juoksemista niin, että kääntyisi ranneliikkeellä, hyvin toimii ja pukit ropisee. Koiran hyökkäyksen jälkiä ei näy psyykkeessä muuta kuin herkkyytenä, lisää paremmin vauhdit ylittämällä säkälinjan ja katsoo taakseen, jos joku tulee nopeasti sen taakse. Muuten ei pelkää koiria, pesuboksia tai mitään käsittelytilanteita. Olen katsonut paljon nh-videoita, vaihtoehtoisesta hevosen käsittelystä. Sieltä saa todella paljon vinkkejä siitä, miten hevosen saa luottamaan itseensä ja toimimaan paremmin ilman pakottamista. Toivoisin myös, että se yksi, joka tämän viestin tulee joskus lukemaan menisi ja lainaisi jostain kirjan "Luonnollinen hevostaito - kokemuksia hevosten kanssa", älyttömän hyvä opus varsinkin niille, jotka eivät englanninkielisistä teksteistä kaikkea sulata. : D

Kaikki koulukirjat on hankittu ensimmäiselle kurssille, vähän jännitää, saako kurssivalinnat sopivaan, etenkin ruotsin ja venäjän kohdalla, ne ovat nimittäin aika hankalat...

Keppihevosten saralla on tullut tehtyä URL-hommia, kuvattua kesätöinä ja innostuttua ritariratsastukseen. Aioin tehdä friisiläiskopukan, jolle turnajaisvarusteet! : D Kiva vaihtoehto ainaiselle kehän kiertämiselle. Talli on maalattu ulkoa ja vain valkoiset reunukset puuttuu. Syyskisatkin on tulossa, niistä nettisivuilla lisää. Yhden myyntikepukan olen tehnyt ja muutama vanha kaupan hevonen menee myös myyntiin.

Ainiin, meille tuli pieni piski nimeltänsä Fabio (Rautalapio). Hän on nyt 7kk vanha labbisuros, keltainen. : ) Lisää fabiosta hänen omassa blogissaan, missä hän esittelee mm. hienosti järsimiään kenkiä ja muita mahtavia saavutuksiaan.

Huh, tässä olikin jo aika paljon. : D Toinen kirjoitus tulossa pikapuoliin! Kysymyksiä &kommentteja saa esitää.

Ravit, haaveri ja Tuffe

Huh, taas on tapahtunut ihan liikaa viime kirjoituskerrasta. No mennäänpä dialogisesti.

Oltiin Suur-Hollala ajoissa Jokimaalla. Hieno meininki oli ja mahtavia hevosia! Ostettiin mustat ratsastushousut, kuolaimet (kokoa 14.5, mikä järki? Ei mikään, kun halvalla sai : D) ja valkoiset hanskat. Yritän ladata tähän pari kuvaa, josko onnistuis. Niitä on siis viisisataa, jos joku haluaa jostain tietystä hevosesta, niin varmasti löytyy!

Joo siinä oli pari. Piirsin Turmaliinin kuvasta lyijykynäpiirroksen. Ompa hieno. : D (Vilpitöntä ihailua.)

Noni sitten sunnuntaina mentiin tallille ja ajateltiin juoksuttaa Romppua. Otin pojan vesiboksiin ihan normaalisti ja rupesin pistämään häntä kuntoon. Sitten Katjan, tallityöntekijän koira Tarmo hyökkäsi Rompun päälle. Ekalla kerralla se tuli pois Rompun luota, kun omistaja huusi sitä nimeltä, mutta sitten se "kilahti" ja kävi ihan kunnolla Rompun jalkoihin kiinni (puri ja roikkui jaloissa). Romppu siitä lievästi säikähtäneenä potki, pukitteli ja nousi pystyyn siinä vesiboksissa, itse lamaannuin täysin, yritin vain pitää sen poissa kamoista, ettei teloisi itseään vielä niihinkin. Lopulta Katja sai Rompun narut auki ja poni juoksi koira kintereillään karsinalleen, jonka luota sai ulko-oven auki ja juoksi tarhaan. Siellä se sitten juoksutti Tarmoa ympäri ämpäri, kunnes sain sen koiran kiinni. Ei voi kuin ihmetellä ponin suurta viisautta ja ketteryyttä, se nimittäin samantien pysähtyi ja päästi luokse kun koira oli kiinni. Romppu ei vaikuttanut kovinkaan järkyttyneeltä, selvästi oli poissa tolaltaan hetken, mutta rauhoittui ja käppäiltiin takaisin vesiboksiin, ei ollut moksiskaan ja myöhemmin kun Tarmo vietiin ohi, pärskähti vain ylimielisesti. Vammat olivat pienet: puremajälkiä etusissa, karvaa lähtenyt takasista ja lohjenneet kaviot. Vuoltiin jalat ja nyt putsaillaan. Antibiottikuuri menossa. Tarmo on ihana koira kyllä luonteeltaan, mutta ilmeisesti koki Romeon uhaksi, empä tiedä... Eilen enkä tänään en ole päässyt Romppua katsomaan, mutta maanantaina oli turvotusta vasemmassa etusessa, mutta käveli puhtaasti. Oli taas kyllä suojelusta matkassa, olisi voinut tämä välikohtaus päätyä aivan toisin...

Noh, lähdettiin sitten Tuffea katsomaan - vähän huonolla hetkellä kyllä, mutta kerrankos kuudessa vuodessa sitä herraa pääsee katsomaan. Tuffe oli entisellään, hoikka, kaunis ja herrasmies. Olin niin iloinen siitä, kuinka onnelinen se on, ei voisi Tuherolle parempaa kotia löytyä. : ) Ei se enää meitä muistanut, mikä on aika luonnollista. Oli kyllä tosi kiva nähdä se : )

Piirsin Tuffestakin kuvan ja Rompusta olisi pari, mutten saa ladattua. Sniif. : /

Hurja VALJAKKOAJOPONIko

Romppu on taas saanut intoa juoksemiseen, painaa menemään kuin ohjus ja taidan tietää syyn. Olen antanut Rompun laukata muutaman kerran, kun se on aina ollut ei ei kärryt perässä - kisalaukkojen pelossa. Nyt se sitten ravaakin paremmin. Eilen se juoksi hullun lailla viikon loman jälkeen ja sekosi lopulta mopoista, jotka tööttäsivät ja rynnivät ohi. Voin sanoo, että Romppu pysyy AINA käsissä, mutta nyt mentiin siinä rajoilla, sen verran hemmo hermostui, että lähti vetämään häntä tötteröllä kaksipyöräisten perään. Jaksoi silti vielä painaa, että huh huh. Huolestuttaa vain yskiminen, se on nyt neljänä kertana yskähtä nyt samassa kohdassa...

Ålandiassa

Uaa pääsin Lyseoon jee!

Eli oltiin siis Hansun kanssa Ahvenanmaalla kun Linnealla oli viikon turnaus siellä. Ohjelmaan kuului tikkuelukoiden uittoa meressä, skörgöjen (meriheinien) kasvattamista, kivien ja näkinkenkien keräämistä, ähkösyömistä laivalla, syöksymistä vesiliukumäessä (Hannan aika 14.3 ja mun 12.5) ja tietysti tunti paikallisessa tallissa, josta arvostelu myöhemmin tässä viestissä. Bongailtiin miljoonia eri koiria ja asuttiin meidän kasariasuntoautossa 60 cm korkeassa nukkumasköngötilassa. : D Ei sovi unohtaa myöskään Hannan siiliä Sinttua, uuttavanhaa teipattua raippaa Yrjöä ja vilkutus-koetta johon osallistui jopa 100 suomalaista autoilijaa. Lyhyesti vilkutus-tsydeemi oli siis koe, jonka aikana vilkutimme sadalle autoilijalle välillä Koski-Åland ja Åland-Koski. Takaisin vilkuttaneita oli sadasta viisi, loput välttelivät katsetta, kaivoivat nenää tai korvaa tai kehittivät muuta sijaistoimintaa. Ainiin, yksi keskisormen näyttäjäkin oli. Lisää matkasta videolla, kun saan ladattua : )

Eli seuraa arvostelu.

Stall Aftonsol

Paikkakunta: Hammarland, Ahvenanmaa
Hevosmäärä: Arviolta 30
Sijainti: Lyhyen matkan päässä Maarianhaminasta, kivalla melko tasaisella paikalla, tarpeeksi kaukana vesistöstä, mutta ranta lähellä, leiriläiset pääsevät varmaan uittamaan. : ) Ympärillä männikköä, ei näkynyt ötökän ötökkää, kuten ei muualla Ahvenanmaallakaan, joka on iso plussa hevosille.
Palvelu ja henkilökunta: Vaikka tallin opetus on pääsääntöisesti Ruotsiksi, saimme tosi hyvää palvelua suomeksikin, ihanaa oli, että opettaja viitsi yrittää mahdollisimman hyvin. Ja olihan meillä tulkkini, äiti. : D Meidät otettiin vähän kuin siivellä sinne, periaatteessa talli ei pidä tunteja kesällä leirien aikana, mutta opettaja päätti pitää kesken ruuanlaiton. : ) Kiitokset sinne siitä.
Tilat: Aivan mahtavat, kaksi maneesia, josta toinen jossa olimme oli valtavan kokoinen ja aivan uusi. tallit olivat siistit, vaikka siellä oli sellaisia ratkaisuja, joihin harvemmin törmää. Ulkotalleja oli paljon, joka varmaan sopii paikalliseen ilmastoon.  Lisäksi sisätiloissa törmäsin johonkin, mitä en ole nähnyt pitkiin aikoihin - pilttuisiin. Ei siinä mitään, ihan toimivat varmasti ja vievät vähemmän tilaa, mutta hevosten täytyy olla tottuneita niihin. Mitään potkijaa avoimeen pilttuuseenhan ei voi laittaa, mutta rauhallisiltahan ne ponit vaikuttivat. Ulkotilat olivat siisti, niin iso kenttä kuin tarhatkin.
Hevoset: Äärimmäisen hyvin koulutettuja, fiksuja ja ennen kaikkea iloisia ja innokkaita hevosia, vaikka minunkin ratsuni Arrie 15-vuotta oli jo ollut samana päivänä tunnilla, se oli eteenpäin pyrkivä ja varmaan herkin ja kuuliaisin tuntihevonen, jolla olen koskaan ratsastanut. Varusteet olivat sopivia, ehkä romaani satuman alla olisi voinut olla vähän isompi, mutta pikki vikoja. Arrie oli vissiin laitumella ottanut yhteen toisen hevosen kanssa, kun lautasilla oli rupia, eivät vaikuttaneet ihmisen tekemiltä. Hannan hevonen Pleksus oli valtava ruuna, joka vaikutti tosi kivalta, ilmeisesti yritti hieman punkea uralta sisään, mutta muita ongelmia en havainnut. Kova poika nukkumaan se ainakin on. : )
Tunnin sisältö ja opetus: Todella perustuntia, pysähdyksiä, kayntiä, ravia ja vähän laukkaa. Toivottiin, että oltaisiin päästy hyppäämään edes kavaletteja, mutta kielimuuri ei vissiin antanut periksi minkään haastavamman harjoittamiseen. Lopputunnista meiltä kysyttiin, että mennäänkö rantaan vai mennäänkö lppuun asti koulua, josta tulkitsimme, että pääsisimme ihan rannalle ratsastamaa, joten valitsimme vaihtoehdon a. Se osoittautuikin sitten vain pieneksi lenkiksi metsäsää, josta meri näkyi pilkahduksena. Arrie veti menomatkasta herneet nenäänsä - ilmeisesti säikkyi metsäneläimen hajua, eikä meinannut pysyä pöksyissään, joten mentiin tosi rauhallisesti. Siinä oli pieni pettymys, kun meren rannalla ratsastus jäi haaveeksi. : )
Oma ratsastus: Huh, ratsastin viimeksi hevosella viime kesänä ja se kyllä näkyi - vanha vaiva, väärä kevennys tuli taas ja jalat heiluivat hillittömästi, kun pohje ei pysynyt tarpeeksi pitkänä. Ja ohjat karkasivat, mutta hevosen totteli hyvin, eikö se ole pääasia? : D
Yleisvaikutelma: Tosi kiva talli, hyvä henki ja kivoja hevosia. Mahtavat puitteet, maastojakin varmasti löytyy kivasti. Suosittelen ruotsinkielen taitoisille! Kuvia yritän saada videoon.

// Nyt se video olisi sitten tehty, niin hämärää materiaalia, että huhuh. : P No kattokaa nyt, jos kinostaa.

Snape, snape, Severus snape

... tuli puskasta Ilmakan tiellä (etsiskeli kenties kuollutta poikastaan, kuka tietää) juuri kun me ajeltiin Rompuskan kanssa siitä ohi. Sitten rouva/herra käärme sihahti, yritti purra Romppui jalasta (joka ei huomannut mitään) ja lirahti takaisin puskaan. Käärmeet on ok niin kauan kun ne pysyy puskissaan mutta mun ponia ei purra! Yrm.
Ja Orimattilalaiset uskaltaa vaan ajaa ponin ohi, ei siis tarvitse pysähtyä sadan metrin päähän odottamaan tai sammmuttaa moottoria, se on hevonen eikä villieläin! (No hyvähän se on olla varovainen menneiden tapahtumien varjossa, mutta ei sitä kaikkien tarvitse jäädä odottelemaan, kyllä se ohjastaja varmasti saa hevosen pidettyä kasassa, jos tulee normaalia vauhtia ohi.)

Käytiin kattomassa Tiian maastotaitokisoja, mutta nähtiin vaan toisen luokan alku. Kuvia löytyy facessa, mutta en saa ladattua tänne. D :

Aina sattuu, skentele.

Tota noin. Maanantaina oltiin tuttuun tapaan tallilla ja juoksutettiin Romppua. Tai siis yritettiin juoksuttaa. Herra nimittäis sekosi aidan toisella puoöella olevasta vihreästä ja kyykki pylly pystyssä yrittäen saada heinää, eikä suostunut liikkumaan metriäkään. Otin sitä sitten kulmassa riimusta kiinni ja maiskautin, niin poni räjähti. Se hyökkäsi pukitellen eteen ja potkaisi samalla mua reiteen. Voin kertoa, että tuntui. Taas sama peli jatkui ja kinkkasin hätyyttämään sitä pois ja hyvä kun ehdin ottamaan sitä riimusta kiinni kun se pyörähti taas ja täräytti suoraan polveen. Sitten se sekosi ja laukkasi kiitolaukkaa ympäri kenttää kuin hullu. Ainut tapa saada se pois kentältä ilman paareja (taluttajalle) oli niin, että talutin sitä kentän ulkopuolelta. On tämäkin hevosurheilua, mutta ei tolle mitään voi kun se kerran sekoaa. loppuviikosta ollaan ajettu.