Oltiin Suur-Hollala ajoissa Jokimaalla. Hieno meininki oli ja mahtavia hevosia! Ostettiin mustat ratsastushousut, kuolaimet (kokoa 14.5, mikä järki? Ei mikään, kun halvalla sai : D) ja valkoiset hanskat. Yritän ladata tähän pari kuvaa, josko onnistuis. Niitä on siis viisisataa, jos joku haluaa jostain tietystä hevosesta, niin varmasti löytyy!
Noni sitten sunnuntaina mentiin tallille ja ajateltiin juoksuttaa Romppua. Otin pojan vesiboksiin ihan normaalisti ja rupesin pistämään häntä kuntoon. Sitten Katjan, tallityöntekijän koira Tarmo hyökkäsi Rompun päälle. Ekalla kerralla se tuli pois Rompun luota, kun omistaja huusi sitä nimeltä, mutta sitten se "kilahti" ja kävi ihan kunnolla Rompun jalkoihin kiinni (puri ja roikkui jaloissa). Romppu siitä lievästi säikähtäneenä potki, pukitteli ja nousi pystyyn siinä vesiboksissa, itse lamaannuin täysin, yritin vain pitää sen poissa kamoista, ettei teloisi itseään vielä niihinkin. Lopulta Katja sai Rompun narut auki ja poni juoksi koira kintereillään karsinalleen, jonka luota sai ulko-oven auki ja juoksi tarhaan. Siellä se sitten juoksutti Tarmoa ympäri ämpäri, kunnes sain sen koiran kiinni. Ei voi kuin ihmetellä ponin suurta viisautta ja ketteryyttä, se nimittäin samantien pysähtyi ja päästi luokse kun koira oli kiinni. Romppu ei vaikuttanut kovinkaan järkyttyneeltä, selvästi oli poissa tolaltaan hetken, mutta rauhoittui ja käppäiltiin takaisin vesiboksiin, ei ollut moksiskaan ja myöhemmin kun Tarmo vietiin ohi, pärskähti vain ylimielisesti. Vammat olivat pienet: puremajälkiä etusissa, karvaa lähtenyt takasista ja lohjenneet kaviot. Vuoltiin jalat ja nyt putsaillaan. Antibiottikuuri menossa. Tarmo on ihana koira kyllä luonteeltaan, mutta ilmeisesti koki Romeon uhaksi, empä tiedä... Eilen enkä tänään en ole päässyt Romppua katsomaan, mutta maanantaina oli turvotusta vasemmassa etusessa, mutta käveli puhtaasti. Oli taas kyllä suojelusta matkassa, olisi voinut tämä välikohtaus päätyä aivan toisin...
Noh, lähdettiin sitten Tuffea katsomaan - vähän huonolla hetkellä kyllä, mutta kerrankos kuudessa vuodessa sitä herraa pääsee katsomaan. Tuffe oli entisellään, hoikka, kaunis ja herrasmies. Olin niin iloinen siitä, kuinka onnelinen se on, ei voisi Tuherolle parempaa kotia löytyä. : ) Ei se enää meitä muistanut, mikä on aika luonnollista. Oli kyllä tosi kiva nähdä se : )
Piirsin Tuffestakin kuvan ja Rompusta olisi pari, mutten saa ladattua. Sniif. : /
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti