No lyhyesti:
1. Eräänä kauniina päivällä Hullu-Venla meni ajamaan ponillaan Romeolla. Poni jo pihassa ohjastajan huomion herpaantuessa loikkasi ympäri (kärryjen kanssa saavutus) ja laukkasi pakoon kamalaa mörköä. No sehän tilanne siitä helposti laukesi, jatkettiin matkaa. Virenojantiellä sitten pahis-auto ohitti valjakon ja poni otti jäätävän laukka-pako-pätkän. Sekin tilanne rauhoittui, mutta kappas kun auto tuli Onnelantiellä vastaan, poni ohjastajan tien reunaan siirtymisohjeita vastaan pomppasi _suoraan_kohti_autoa (Onneksi kuski oli pysäyttänyt). Hullu-Venla sai poninsa hallintaan ja tienreunaan (taisteltuaan ensin, lähdetäänkö laukkaamaan tallille vai seisotaanko paikallaan), mutta edessä kiilui pahapaha liikennemerkki. Poni lähti peruuttamaan vaikka lautasilla lätisi, ensin vasemmalle ja sitten oikealle, kunnes kärryt tipahtivat ojaan. Kun ojasta-pyristely-pakokohtaus oli hoidettu, Hullu-Venla talutti poninsa liikennemerkin ohi ja ajoi sen kääntöpaikalle ja sitten mentiin vauhdilla kotiin.
2. Eräänä toisena päivänä, vähän vähemmän kauniina - ehkäpä - sama Romeo-poni Hullu-Venlan kera oli ajelulla ja päätti sitten säikytellä viatonta perhettä. Täysin rauhallisesti hän kaahasi perheen ohi tiellä ja juuri heidän jälkeensä otti täysin hallitsemattoman laukkaspurtin. Niinhän sekin saatiin helposti hallintaan, mutta kas vain kun käännyttiin ja tultiin perheen ohi taas ihan rauhassa, piti herran ottaa jäätävä faarti ja siitä sitten laukata koko matka tallille (ehkä shettisten maailman ennätysvauhtia).
Seuraavina päivinä poni oli taas rauhallinen ja järkevä itsensä.
Niih. Mikä lie mielenterveyden härö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti