torstai 1. elokuuta 2013
Vähän valitusta.
Nyt olisi aika valittaa jostain. Seuraavat ovat täysin omia mielipiteitäni, eivätkä missään nimessä ole tarkoitettu kenellekään henkilökohtaisesti, vaan yleensä ihmisille. Kiitän.
Suoraan puhuminen...
on asioita, joita minä harrastan - ehkä liiankin suoraan toisinaan ja jonka kanssa minun pitäisi itse muistaa olla varovaisempi - kaikki eivät kestä sitä, että asiat sanotaan suoraan päin naamaa. Minusta silti kauheinta on, että jos ei osata sanoa asioita suoraan vaan mieluummin pidetään mykkäkoulua. Jos osa ihmisistä sanoisi sanottavansa suoraan, eivätkä suotta kiertelisi ja kaartelisi, niin säästyttäisiin varmasti monilta epäselvyyksiltä. Tietysti jokaisen on muitettava, että sillä toisella osapuolella on myös tunteet (se on fakta, siksi sanon sen noin suoraan : D) - seuraavan kerran kun menet(/menen) laukomaan totuuksia jollekin tai sanot vastaan jostain asiasta tai sanot mielipiteesi, asetu tuon vastapuolen asemaan. "Onko tämä kohtuuttomasti sanottu?", "onko tässä asiassa jotain, mitä en tiedä?", "Mitä minä olisin tehnyt hänen asemassaan/minkä takia asia on niin kuin on?", "Onko hän ollut tietoinen tekemisiensä seurauksista?"... Koskaan ei voi olla liian pehmeä. Saman asian voi esittää tuhannella tavalla, mieti millä tavalla sinä haluaisit sen itsellesi esitettävän. Ole asiallinen ja perustele asiasi.
Kritiiin kestäminen...
on kaikille rankkaa, etenkin jos tämä kritiikki ei ole kovin rakentavaa. Itselläni on kieltämättä ollut ongelmia hyväksyä tekemiäni virheitä ja niistä seurannutta kritiikkiä, mutta olen opetellut selviämään siitä. : ) Tässäkin kohdassa kannattaa asettua toisen kannalle "Onko tämä ihminenvihainen tai luokkaantunut? Jos on, niin miksi, johtuuko se teoistani?", "Onko asiassa todella totuuden siemen, jota en itse näe? [Tätä tapahtuu paljon, esim nuoremmat eivät tiedä asioista tarpeeksi ja kun heidän toimintatapojaan kritisoidaan, he suuttuvat, vaikka kirjoittaja olisi tarkoittanut heidän parastaan. Yleensä ilkeimmissäkin jutuissa on totuuden siemen, vaikka pahasti mutatoituneenakin.] "Ajatteleeko kirjoittaja tosiaan minua tekstillään, minun parastani? Vai onko kyse vain kateudesta?". Kun lukee jonkin inhottavan kommentin, tekee mieli paukuttaa hullun lailla takaisin. Kannattaa kuitenkin odottaa hetki, rauhoittua ja lukea teksti uudelleen. Ehkä käsitit väärin? Muutenkin suutuksissaan tulee sanottua asioita, joita ei tarkoita. Älä hauku toista, yritä olla sovitteleva.
Porukalla ei...
koskaan kannata ruveta kirjoittelemaan hulluja vihakirjeitä. Silloin asiat vain paisuvat, kärpäsestä tulee härkänen ja uusia asioita syntyy tyhjästä. Porukassa tyhyys tivistyy, kun ei joudu ysin vastaamaan sanoistaan.
Saamattomuus...
on yksi niistä asioista, joita vihaan. Tällä tarkoitan sitä, että voidaan valittaa ja ruikuttaa, mutta ei tehdä asialle mitään, vaikka mahdollisuus olisi. Jos jotain ikävää tapahtuu (tai arvostelet jotain julkisesti), mieti ensin voisitko sinä tehdä asialle jotain? Olisitko sinä voinut estää sen? Onko sinua mahdollisesti jo pyydetty hoitamaan asiaa, voitko itse olla osasyyllinen? Älkää valittako, tehkää. ; )
Selän takana puhuminen...
on lähes kaikkien ihmisten pahe. Se on ikävää, mutta missä raja menee? Pahan puhuminen ja pelkkä puhuminen jostain ihmisestä? Ennen kaikkea, pitää muistaa pysyä totuudessa ja varmistaa, ettei tämä henkilö, josta puhutaan, kuule puheita. Tai mieluummin mene puhumaan suoraan.Tai anna olla. Kaikkeen ei tarvitse puuhhua, vaikka ärsyttää, arsinkaan, jos asia ei varsinaisesti sinulle kuulu.
Käykää ottamassa uusia näkökulmia...
ei nimittäin ole outoa, että esimerkiksi ratsastaja X ratsastaa tallilla Y kaksi kertaa viikossa viiden vuoden ajan ja tapaa muita hevosihmisiä vain vähäisesti. Sitten kun hän kohtaa ihmisen, jotka näkemykset ovat erilaiset kuin koululla Y, hän pitää tätä kahjona. Siksi. Menkää ja käykää muillakin talleilla. Ja miettikää ja kysykää, miksi jotain tehdään jotenkin.
IP-koodin avulla...
sinut tunnistetaan netissä. Eli jos kirjoitat HT-nettiin älykkäitä mietelmiäsi nimettömänä, oikeastaan kirjoitat omalla nimelläsi. Mieti siis, haluaisitko sanoa sen, mitä sanot sillä, kasvotusten aiheeseen liittyvän henkilön kanssa. Tämä pätee myös kirjaston koneita.
Vielä olisi paljon sanottavaa, mutta nyt ei enää irtoa. Siinä onkin jo elämän ohjeita kerrakseen. : D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti