Tikkuelukoista

Kuten 50 prosenttia minut tuntevista tietävät, harrastan keppihevostelua. (Tässä vaiheessa ne loput 50 prosenttia kiemurtelee lattialla nauruun tukehtumaisillaan.) Eli tämä postaus kertoo siitä. Minua ei kiinnosta kuulla mitään valituksia tai huomautuksia asiasta - kukin tavallaan. : )

Aloitin keppihevoset vuonna 2006 tai itseasiassa jo vähän aikaisemmin, mutta tallini Kht Niittyjoki sai silloin alkunsa. Aluksi harrastus oli pääasiallisesti ratsastaua eikä niin vakavaa. Pikkuhiljaa kun tein omia hevosia käsin, rupesin kehittelemän hevosiani siihen suuntaan, millaisia ihailemieni tallien pitäjien hevoset olivat (kuten Shadow Stablen, Pikku Kookoksen, Iisan tallin ja myöhemmin Mestenan) ja myös toiminta alkoi saada vähän erilaista väriä.

Foorumin löysin vasta todella myöhään, 2008 tai 2009, mutta en ollut kovin aktiivinen. Kisoja meillä on järjestetty vuosittain - yhdet kilpailut per vuosi tuolta vuodelta 2006 alkaen. Hevosia olen tehnyt ja myynyt varmaan miltein sata? Oma ratsastustyylini on aika hiomaton, varsinkin kun en ole itse päässyt esim. valmennuksiin, kun olen itse ollut valmentaja. Pitkän hevostaustani takia en ole koskaan ollut tämän harrastuksen parissa mitenkään aloittelija, ehkä olen ollut vähän turhankin itsevarma. 2010 julkaistiin kirjoittamani kirja "Keppari - Keppihevosten maailma". Haluan korostaa, etten enää allekirjoita isoa osaa asioista, mitä kirjassa lukee, mutta onhan se ihan ok perusteos, vaikka silloin olisi pitänyt katsoa omia tottumuksiaan pidemmälle. Kirjan julkaisun jälkeen olen ollut monissa haastatteluissa, vienyt harrastusta julkisuuteen (hyvä tai paha asia, riippuen ihmisestä) ja joutunut monien harrastajien epäsuosioon ja suosioon. Mitään ei voi tietysti perua, mutta toivoisin, että olisin kirjaa kirjoittaessani valinnut jotkin sanat toisin tai esitellyt myös toisia näkökulmia, mutta kun on nuori (kirjoitin kirjan 10-vuotiaana, vaikka se julkaistiin, kun oli 12) sitä ei tule ajateltua kaikkea niin laajasti. En kuitenkaan kadu kirjan kirjoittamista, koen että harrastus on hyötynyt siitä ja uusia harrastajia on tullut ripaus lisää. Jos ei muuta, niin ainakin se on osoittanut, että harrastus on oikea, eivätkä ympäri maata siroitellut harrastajat ole yksin.

Kuva © Aili/Sally

Nykyisin harrastukseni ainottuu pääosin hevosten satunnaiseen tekoon ja myyntiin, kisojen sekä leirien
 pitoon ja yhdistysten pitämiseen. Olen SKHRY:n (Suomen Keppihevosraviyhdistys) ja SKY:n (Suomen Keppihevosyhdistys) ylläpitäjä ja ylpeä pesteistäni. Iso osa harrastustani on myös kisojen pito ja valmennukset; joka vuosi peristeiset Niittyjoen Syyskisat ja vuosina 2012 ja 2013 SM-kisojen pääjärjestäjyys.

Niille, jotka vielä epäilevät harrastusta, teille pieni tiivistelmä: Keppihevosharrastus jakautuu useaan osaan, jotka kehittävät eri kykyjä. Hevosten tekoa voi verrata mihin tahansa käsityöharrastukseen ja keräilyyn. URL-puolen hommat on verrattavissa virtuaalitalleihin, ratsastus on kuin mikä vain liikuntalaji, mutta monipuolinen sellainen. Kanssakäynti toisten harrastajien kanssa kehittää kommunikointikykyä. Ja esim. SKY:n ja kisojen kautta pääsee kokemaan yhdistyksenpitoa ja tapahtumien järjestämistä. Tämä ei siis ole mitään leikkiä, vaan ihan vakava ja laaja harrastus - Suomessa on yli tuhat harrastajaa. : )

Terveisin harrastuksestaan ylpeä Venla.