lauantai 2. toukokuuta 2015
Uusmattila 1.5.2015
Kuvia löytyy 2000 kpl, joten jos jota kuta kiinnostaa, niin näitä löytyy kyllä kaikista. : D Yritin katsoa tähän mahdollisimman asiallisia kuvia, jos joku nyppäisee, niin toki poistan (onneksi tällä blogilla ei ole juuri lukijoita : D).
Kuulumisia
En olekaan ehtinyt kirjoittamaan vähään aikaan. Otetaanpa nyt taas pari kuukautta kiinni tiiviisti:
1. Tarjan valmennuksen jälkeen Pinja on ruvennut saamaan paremman otteen Romeosta. Se ei lukkiudu yhtä usein, vaikka ei se meno ole ihan alkuperäiseen laatuun palannut. Pinja on nyt ajanutkin pari kertaa, joka selkeästi auttaa ääniapujen käyttöä. Ensi kerralla ajetaan Pinjan ravikorttikurssia silmällä pitäen kilpakärryillä.
2. Tuohon kyseiseen valmennukseen vielä palaten: hakkaan päätä seinään, kun oma ratsastukseni on mennyt isoja askelia taaksepäin. En saa edes teennäistä rentoutta esiin ja jään liian usein vetämään. Purje on muuten todella ihana ja työteliäs persoona, mutta se jäykkyys asetukselle on raivostuttavaa, varsinkin kun en oikein osaa korjata asiaa rakentavasti.
3. Kävimme Romeon kanssa Friisin tilalla valjakkoajovalmennuksessa ja tsekkaamassa noiden varusteiden sopivuutta läpi. Sain paljon tärkeitä tietoja ja inspistä, kiitos siitä Annelle! Todettiin, että nykyiset valjaat eivät sovi ponille yhtään, vähän joka osassa on jotain vikaa (selustin aiheuttaa painetta, häntäremmiä pitäisi lyhentää, mäkivyöt olivat huonossa kohdassa [eivätkä vieläkään ole mielestäni ihan parhaalla mahdollisella tavalla], vetoliinojen kannakkeet puuttuvat ja rintaremmi on vääränlainen).
Kenttä on siellä ison harjanteen huipulla, jonne nousi hyvä peppujumppa mäki. Tehtiin kouluharjoitusta tarkkuuskeilojen avulla, joka oli tosi tehokas. Poni toimi itseasiassa ihan hyvin, mitä nyt oli epätavallisen luikero (uusi paikka taisi vähän ihmetyttää) ja kyttäisi kentän ulkopuolelle. Se oli tietysti pikku juttu, minkä minun olisi pitänyt osata tosta vain korjata, mutta jotenkin menin itse lukkoon. Olen muutenkin huomannut, että valmennuksissa lopetan ääniapujen käytön, vaikka kotosalla puhun ponille suu vaahdossa kärryiltäkin. Siirtymisistä tuli huonoja ja keskittyminen herpaantui. Noh, ei voi mitään, tietääpä nyt mihin pitää keskittyä jatkossa. Jos olisin itse keskittynyt paremmin, oltaisiin kyllä molemmat saatu enemmän irti tästä retkestä. Poni sai kehuja, että on hyvässä lihaskunnossa. : ) Herra pääsi luomuheinän makuun, eikä olisi ollenkaan halunnut lähteä, kun koppiin piti mennä.
Uusien asioiden lista:
- Muotoiltu rintaremmi on must shettikselle
- Piiska tulee pitää englantilaisessa otteessa vinossa vasemmalle, ei aisan myötäisesti
- Vetoliinoille tulee olla omat lenkit kannattelemaan, mäkivyön lenkki ei käy
- Korjausehdotukset valjaisiin:
JOKO
A) Tekee ja teettää tarvittavat korjaukset nahkaosiin (reikiä ja lenkkejä, uusi otsapanta) ja hankkii uuden rintaremmisysteemin: länget, anatomisesti muotoiltu rintaremmi tai ehkä ranskalainen kaulus? (Viimeisin oli oma ajatukseni, mutta se on kuulemma liian jäykkä shettikselle)
TAI
B) Ostaa kokonaan uudet vehkeet, vaikkapa anatomisella rintaremmillä.
4. Otettiin sitten selvää eri valjasvaihtoehdoista, joiden kanssa valjakkoajoihmiset ihanasti ohjeistivat ja neuvoivat Facebookissa. Sitä kautta Ben Simonsen (ja jos joku ei tunne nimeä, shame on you) otti yhteyttä: hän maahantuo erilaisia valjakkovarusteita ja hänellä oli tarjota shettiskokoiset valjaat muotoillulla rintaremmillä, jota pääsi sovittamaan keskiviikkona. Hyvää palvelua, Simonsen itse tuli tallille ja sovitettiin mallivaljaita (ne oli jo myyty, mutta niitä sai testata). Shettiskoko oli pikkuisen liian iso: kaikki remmit olivat pienimmilleen säädettynä, joten sovittiin, että voitaisiin hyvän hetken tullen sovittaa vaikka minishettiskokoakin. Noloa, shettikseni on minikokoinen. : D
5. Käytiin katsomassa eilen Uusmattilan estekisoja, jossa kilpaili tuttuja: Pinja, Tiia, Nea ja puolet Ponitaivaan väestä. Lisää kuvia myöhemmin.
6. Ajoin torstaina Vilillä, kun Pinja ratsasti Romeolla. On muuten hieno poni ajaa! Ihan oikeasti, tosta saisi hyvän ponin driving classiin. Tuli aikeen voitonmaku suuhun! : D
1. Tarjan valmennuksen jälkeen Pinja on ruvennut saamaan paremman otteen Romeosta. Se ei lukkiudu yhtä usein, vaikka ei se meno ole ihan alkuperäiseen laatuun palannut. Pinja on nyt ajanutkin pari kertaa, joka selkeästi auttaa ääniapujen käyttöä. Ensi kerralla ajetaan Pinjan ravikorttikurssia silmällä pitäen kilpakärryillä.
2. Tuohon kyseiseen valmennukseen vielä palaten: hakkaan päätä seinään, kun oma ratsastukseni on mennyt isoja askelia taaksepäin. En saa edes teennäistä rentoutta esiin ja jään liian usein vetämään. Purje on muuten todella ihana ja työteliäs persoona, mutta se jäykkyys asetukselle on raivostuttavaa, varsinkin kun en oikein osaa korjata asiaa rakentavasti.
3. Kävimme Romeon kanssa Friisin tilalla valjakkoajovalmennuksessa ja tsekkaamassa noiden varusteiden sopivuutta läpi. Sain paljon tärkeitä tietoja ja inspistä, kiitos siitä Annelle! Todettiin, että nykyiset valjaat eivät sovi ponille yhtään, vähän joka osassa on jotain vikaa (selustin aiheuttaa painetta, häntäremmiä pitäisi lyhentää, mäkivyöt olivat huonossa kohdassa [eivätkä vieläkään ole mielestäni ihan parhaalla mahdollisella tavalla], vetoliinojen kannakkeet puuttuvat ja rintaremmi on vääränlainen).
God, se on niin lavan tiellä.
Kenttä on siellä ison harjanteen huipulla, jonne nousi hyvä peppujumppa mäki. Tehtiin kouluharjoitusta tarkkuuskeilojen avulla, joka oli tosi tehokas. Poni toimi itseasiassa ihan hyvin, mitä nyt oli epätavallisen luikero (uusi paikka taisi vähän ihmetyttää) ja kyttäisi kentän ulkopuolelle. Se oli tietysti pikku juttu, minkä minun olisi pitänyt osata tosta vain korjata, mutta jotenkin menin itse lukkoon. Olen muutenkin huomannut, että valmennuksissa lopetan ääniapujen käytön, vaikka kotosalla puhun ponille suu vaahdossa kärryiltäkin. Siirtymisistä tuli huonoja ja keskittyminen herpaantui. Noh, ei voi mitään, tietääpä nyt mihin pitää keskittyä jatkossa. Jos olisin itse keskittynyt paremmin, oltaisiin kyllä molemmat saatu enemmän irti tästä retkestä. Poni sai kehuja, että on hyvässä lihaskunnossa. : ) Herra pääsi luomuheinän makuun, eikä olisi ollenkaan halunnut lähteä, kun koppiin piti mennä.
Uusien asioiden lista:
- Muotoiltu rintaremmi on must shettikselle
- Piiska tulee pitää englantilaisessa otteessa vinossa vasemmalle, ei aisan myötäisesti
- Vetoliinoille tulee olla omat lenkit kannattelemaan, mäkivyön lenkki ei käy
- Korjausehdotukset valjaisiin:
JOKO
A) Tekee ja teettää tarvittavat korjaukset nahkaosiin (reikiä ja lenkkejä, uusi otsapanta) ja hankkii uuden rintaremmisysteemin: länget, anatomisesti muotoiltu rintaremmi tai ehkä ranskalainen kaulus? (Viimeisin oli oma ajatukseni, mutta se on kuulemma liian jäykkä shettikselle)
TAI
B) Ostaa kokonaan uudet vehkeet, vaikkapa anatomisella rintaremmillä.
4. Otettiin sitten selvää eri valjasvaihtoehdoista, joiden kanssa valjakkoajoihmiset ihanasti ohjeistivat ja neuvoivat Facebookissa. Sitä kautta Ben Simonsen (ja jos joku ei tunne nimeä, shame on you) otti yhteyttä: hän maahantuo erilaisia valjakkovarusteita ja hänellä oli tarjota shettiskokoiset valjaat muotoillulla rintaremmillä, jota pääsi sovittamaan keskiviikkona. Hyvää palvelua, Simonsen itse tuli tallille ja sovitettiin mallivaljaita (ne oli jo myyty, mutta niitä sai testata). Shettiskoko oli pikkuisen liian iso: kaikki remmit olivat pienimmilleen säädettynä, joten sovittiin, että voitaisiin hyvän hetken tullen sovittaa vaikka minishettiskokoakin. Noloa, shettikseni on minikokoinen. : D
5. Käytiin katsomassa eilen Uusmattilan estekisoja, jossa kilpaili tuttuja: Pinja, Tiia, Nea ja puolet Ponitaivaan väestä. Lisää kuvia myöhemmin.
6. Ajoin torstaina Vilillä, kun Pinja ratsasti Romeolla. On muuten hieno poni ajaa! Ihan oikeasti, tosta saisi hyvän ponin driving classiin. Tuli aikeen voitonmaku suuhun! : D
lauantai 28. maaliskuuta 2015
Liten galen ponny
Taas ei ole tullut kirjoiteltua vähään aikaan - jotenkin kirjoitan vain silloin, jos on jotain ongelmia. : D
Hevosmessuilla <3 p="">
Jäkitys päkitys
Viikko sitten torstaina ratsastin pitkästä aikaa Purjeella, kun Pinja meni Rompulla. Purje tuntui tosi kivalta, se rentoutui nopeasti ja aloiteltiinkin ympyröillä ja siirtymisillä käytännössä pelkillä painoavuilla, mikä on aika harvinaista, kun Purjeella on useammin tapana puskea pohjetta vastaan. Ilmeisesti säännöllinen ratsastus tekee sille hyvää.
Laukannostoissa herra jännittyi huomattavasti, lähti puskemaan ohjaa ja sisäpohjetta vastaan pääty-ympyröille, meni pitkään, ennen kuin sen sai rauhoittumaan uralle.
Entä Romeo sitten? Noh, viimeisellä kahdella kerralla ukkeli on harrastanut aivan upouutta kiukuttelukeinoa: paikallaan seisomista. Ei kuulosta kovin pahalta, eihän? Ongelma vaan on, että hän ei suostu liikkumaan mihinkään suuntaan, ei ääniavuilla, pohkeilla, istunnalla, ohjilla eikä raipalla. Ratsastajaa ei pystyauttamaan maasta käsin, sillä jos ponia ajaa maasta eteenpäin, se menee tasan pari metriä eteenpäin ja uusii pattitilanteen. Kävin itsekin selässä, eikä siinä mitään ollut, hän tarjosi kaikkia askellajeja, väistöjä, vaihtoja (ja pukkeja), mutta ei kieltäytynyt liikkumasta. Samaten ajaessa ei ole mitään ongelmaa. Kyllä, olen miettinyt mikä voisi olla pielessä, mutta en ole keksinyt mitään fyysistä syytä käytökselle. Ehkä satula on pielessä? Ei pitäisi olla. Onko joku paikka kipeä? Vähän se oli takaa jäykkä, mutta ei senkään pitäisi vaikuttaa noin voimakkaasti. Eikö Romeota kiinnosta mennä kentällä, ovatko tehtävät tylsiä? Ei, se käyttäytyy samoin Pinjalla myös maastossa.
Vähän olen aseeton tämän ongelman kanssa. Raipan loputon käyttäminen on ihan hirveää ja täysin hyödytöntä, poni kun menee "kivunsieto tilaan" ja pysyy paikallaan. Onneksi Tarja on tulossa perjantaina, jos saataisiin jotain ratkaisua asiaan. Se mitä itse pelkään on, että poni siirtää käytöksensä muuhunkin liikutukseen, kun tajuaa, ettei nämä tantat voi sille mitään.
Kerta se on ensimmäinenkin kerta
Romppu on selkeästi "sammunut" kentällä joka kerta, kun olen ajanut siellä valjakkoajokärryillä. Paikansin ongelman rintaremmiin, joka minusta painaa sitä liian suurella voimalla niskaan ja tulee vähän liian korkealle kaulalla. Tämä saa sen pään sukeltamaan ja tulemaan oudon etupainoiseksi ja haluttomaksi liikkumaan. Virittelin siis kauniisti paalinnarulla remmin niin, että se pysyy ylempänä testausta varten.
Poni olikin sitten kentällä innokas ja eteenpäin pyrkivä sekä kivasti kevyt edestä. Laukka tuli todella kevyesti ja ravikin pysyi hyvin eteenpäin pyrkivänä. Kerran-kaksi se yritti pysähtyä ilman lupaa, mutta ne eivät olleet ongelma. Iida juoksutti kentällä Arabellaa ja toisessa päässä pyöri Brune.
Eräs laukannosto oli erityisen hieno ja ponnekas, olin tosi tyytyväinen ponin innokkuuteen. Tarkastellaampa tilannetta kuvan avulla.
1. "Lähtipä kivasti laukkaan, eteenpäin vaan!"
2. "Pitäisiköhän ruveta jarruttelemaan..."
3. "UUUGH! Aitatuleevastaan Romeo KÄÄNNY!" -> Poni tekee hullun äkkikäännöksen, minä groomaan ja menetän samalla kätevästi toisen ohjan, nyt vain vasen ohja enää kädessä.
4. "Romeo prrrrr! Taas seinä vastaan" -> poni arpoo kumpaan suuntaan mennä, minä jarrutan sillä ainoalla ohjalla, mikä on kädessä -> poni kääntyy vasemmalle
5. Kulma tulee vastaan, poni tekee laukassa kahden neliön alalla laukkaympyrän -> kärry kippaa -> onneton kuski putoaa maahan.
Ja poni lähtee rallaamaan ilmoisesti ympäri kenttää, muut tuijottavat haavit auki ("mitä tässä oikein tapahtui?"). Vähän aikaa riehuttuaan Romppu palaa takaisin luokse.
En ollut muuten koskaan aiemmin pudonnut kärryistä. Tyhmyys, tyhmyys ja tyhmyys, tuossa oisi voinut käydä tosi huonosti. *Hakkaa päätä seinään* Noh, onneksi mitään ei sattunut, jatkossa älyän tarkkailla ponia, että ei pääse tuolla lailla ryöstämään. : D Meni muuten poni tosi kauniisti koko loppuajan. Laukatkin nousi pienillä ympyröillä, teki tosi hyviä siirtymisiä ja pysyi molemmilla ohjilla kulmissa.
Että tälläistä taas.
Ette arvaa, kuinka vaikeaa oli pysyä suomen kielessä, kun kuuntelin kirjoittaessa samalla valdebattia på svenska. : D
Jäkitys päkitys
Viikko sitten torstaina ratsastin pitkästä aikaa Purjeella, kun Pinja meni Rompulla. Purje tuntui tosi kivalta, se rentoutui nopeasti ja aloiteltiinkin ympyröillä ja siirtymisillä käytännössä pelkillä painoavuilla, mikä on aika harvinaista, kun Purjeella on useammin tapana puskea pohjetta vastaan. Ilmeisesti säännöllinen ratsastus tekee sille hyvää.
Laukannostoissa herra jännittyi huomattavasti, lähti puskemaan ohjaa ja sisäpohjetta vastaan pääty-ympyröille, meni pitkään, ennen kuin sen sai rauhoittumaan uralle.
Entä Romeo sitten? Noh, viimeisellä kahdella kerralla ukkeli on harrastanut aivan upouutta kiukuttelukeinoa: paikallaan seisomista. Ei kuulosta kovin pahalta, eihän? Ongelma vaan on, että hän ei suostu liikkumaan mihinkään suuntaan, ei ääniavuilla, pohkeilla, istunnalla, ohjilla eikä raipalla. Ratsastajaa ei pystyauttamaan maasta käsin, sillä jos ponia ajaa maasta eteenpäin, se menee tasan pari metriä eteenpäin ja uusii pattitilanteen. Kävin itsekin selässä, eikä siinä mitään ollut, hän tarjosi kaikkia askellajeja, väistöjä, vaihtoja (ja pukkeja), mutta ei kieltäytynyt liikkumasta. Samaten ajaessa ei ole mitään ongelmaa. Kyllä, olen miettinyt mikä voisi olla pielessä, mutta en ole keksinyt mitään fyysistä syytä käytökselle. Ehkä satula on pielessä? Ei pitäisi olla. Onko joku paikka kipeä? Vähän se oli takaa jäykkä, mutta ei senkään pitäisi vaikuttaa noin voimakkaasti. Eikö Romeota kiinnosta mennä kentällä, ovatko tehtävät tylsiä? Ei, se käyttäytyy samoin Pinjalla myös maastossa.
Vähän olen aseeton tämän ongelman kanssa. Raipan loputon käyttäminen on ihan hirveää ja täysin hyödytöntä, poni kun menee "kivunsieto tilaan" ja pysyy paikallaan. Onneksi Tarja on tulossa perjantaina, jos saataisiin jotain ratkaisua asiaan. Se mitä itse pelkään on, että poni siirtää käytöksensä muuhunkin liikutukseen, kun tajuaa, ettei nämä tantat voi sille mitään.
Kerta se on ensimmäinenkin kerta
Romppu on selkeästi "sammunut" kentällä joka kerta, kun olen ajanut siellä valjakkoajokärryillä. Paikansin ongelman rintaremmiin, joka minusta painaa sitä liian suurella voimalla niskaan ja tulee vähän liian korkealle kaulalla. Tämä saa sen pään sukeltamaan ja tulemaan oudon etupainoiseksi ja haluttomaksi liikkumaan. Virittelin siis kauniisti paalinnarulla remmin niin, että se pysyy ylempänä testausta varten.
Kauniit viritykset: kyllä asettuu paljon paremmin noin!
Eräs laukannosto oli erityisen hieno ja ponnekas, olin tosi tyytyväinen ponin innokkuuteen. Tarkastellaampa tilannetta kuvan avulla.
2. "Pitäisiköhän ruveta jarruttelemaan..."
3. "UUUGH! Aitatuleevastaan Romeo KÄÄNNY!" -> Poni tekee hullun äkkikäännöksen, minä groomaan ja menetän samalla kätevästi toisen ohjan, nyt vain vasen ohja enää kädessä.
4. "Romeo prrrrr! Taas seinä vastaan" -> poni arpoo kumpaan suuntaan mennä, minä jarrutan sillä ainoalla ohjalla, mikä on kädessä -> poni kääntyy vasemmalle
5. Kulma tulee vastaan, poni tekee laukassa kahden neliön alalla laukkaympyrän -> kärry kippaa -> onneton kuski putoaa maahan.
Ja poni lähtee rallaamaan ilmoisesti ympäri kenttää, muut tuijottavat haavit auki ("mitä tässä oikein tapahtui?"). Vähän aikaa riehuttuaan Romppu palaa takaisin luokse.
En ollut muuten koskaan aiemmin pudonnut kärryistä. Tyhmyys, tyhmyys ja tyhmyys, tuossa oisi voinut käydä tosi huonosti. *Hakkaa päätä seinään* Noh, onneksi mitään ei sattunut, jatkossa älyän tarkkailla ponia, että ei pääse tuolla lailla ryöstämään. : D Meni muuten poni tosi kauniisti koko loppuajan. Laukatkin nousi pienillä ympyröillä, teki tosi hyviä siirtymisiä ja pysyi molemmilla ohjilla kulmissa.
Että tälläistä taas.
Ette arvaa, kuinka vaikeaa oli pysyä suomen kielessä, kun kuuntelin kirjoittaessa samalla valdebattia på svenska. : D
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
tiistai 2. joulukuuta 2014
7th Doctor's Pullover # Valmistuu valmistuu
Testipala onnistui hyvin, vaikka siellä täällä näkyykin tyhmiä virheitä.
Raviponia ja valjakkoajoa
Viimeiset tapahtumat max. kolmen sanan lauseina. (Yritän etsiä mielenkiintoisia tapoja esittää paljon tavaraa lyhyesti. : D Jos tästä tulisi vaikka perinne.)
Jyväskylän poniravit. Iida ajaa, minä värjöttelen kylmässä. Startti kahdesti uusiksi. Maa on jäässä. Romppua ei huvita.
Hyvä alku, mutta hidas juoksu.
Maaliin päästiin. Poni & kuski tyytyväisiä.
Poni laihtui.
Möyr.
<3 p="">
Valjakkoajovalmennus. Ympyrän pyörimistä. Romppua kyllästytti. Sitten mentiin ulos ja hypeltiin esteitä ja juostiin nurmella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)