1. Tarjan valmennuksen jälkeen Pinja on ruvennut saamaan paremman otteen Romeosta. Se ei lukkiudu yhtä usein, vaikka ei se meno ole ihan alkuperäiseen laatuun palannut. Pinja on nyt ajanutkin pari kertaa, joka selkeästi auttaa ääniapujen käyttöä. Ensi kerralla ajetaan Pinjan ravikorttikurssia silmällä pitäen kilpakärryillä.
2. Tuohon kyseiseen valmennukseen vielä palaten: hakkaan päätä seinään, kun oma ratsastukseni on mennyt isoja askelia taaksepäin. En saa edes teennäistä rentoutta esiin ja jään liian usein vetämään. Purje on muuten todella ihana ja työteliäs persoona, mutta se jäykkyys asetukselle on raivostuttavaa, varsinkin kun en oikein osaa korjata asiaa rakentavasti.
3. Kävimme Romeon kanssa Friisin tilalla valjakkoajovalmennuksessa ja tsekkaamassa noiden varusteiden sopivuutta läpi. Sain paljon tärkeitä tietoja ja inspistä, kiitos siitä Annelle! Todettiin, että nykyiset valjaat eivät sovi ponille yhtään, vähän joka osassa on jotain vikaa (selustin aiheuttaa painetta, häntäremmiä pitäisi lyhentää, mäkivyöt olivat huonossa kohdassa [eivätkä vieläkään ole mielestäni ihan parhaalla mahdollisella tavalla], vetoliinojen kannakkeet puuttuvat ja rintaremmi on vääränlainen).
God, se on niin lavan tiellä.
Kenttä on siellä ison harjanteen huipulla, jonne nousi hyvä peppujumppa mäki. Tehtiin kouluharjoitusta tarkkuuskeilojen avulla, joka oli tosi tehokas. Poni toimi itseasiassa ihan hyvin, mitä nyt oli epätavallisen luikero (uusi paikka taisi vähän ihmetyttää) ja kyttäisi kentän ulkopuolelle. Se oli tietysti pikku juttu, minkä minun olisi pitänyt osata tosta vain korjata, mutta jotenkin menin itse lukkoon. Olen muutenkin huomannut, että valmennuksissa lopetan ääniapujen käytön, vaikka kotosalla puhun ponille suu vaahdossa kärryiltäkin. Siirtymisistä tuli huonoja ja keskittyminen herpaantui. Noh, ei voi mitään, tietääpä nyt mihin pitää keskittyä jatkossa. Jos olisin itse keskittynyt paremmin, oltaisiin kyllä molemmat saatu enemmän irti tästä retkestä. Poni sai kehuja, että on hyvässä lihaskunnossa. : ) Herra pääsi luomuheinän makuun, eikä olisi ollenkaan halunnut lähteä, kun koppiin piti mennä.
Uusien asioiden lista:
- Muotoiltu rintaremmi on must shettikselle
- Piiska tulee pitää englantilaisessa otteessa vinossa vasemmalle, ei aisan myötäisesti
- Vetoliinoille tulee olla omat lenkit kannattelemaan, mäkivyön lenkki ei käy
- Korjausehdotukset valjaisiin:
JOKO
A) Tekee ja teettää tarvittavat korjaukset nahkaosiin (reikiä ja lenkkejä, uusi otsapanta) ja hankkii uuden rintaremmisysteemin: länget, anatomisesti muotoiltu rintaremmi tai ehkä ranskalainen kaulus? (Viimeisin oli oma ajatukseni, mutta se on kuulemma liian jäykkä shettikselle)
TAI
B) Ostaa kokonaan uudet vehkeet, vaikkapa anatomisella rintaremmillä.
4. Otettiin sitten selvää eri valjasvaihtoehdoista, joiden kanssa valjakkoajoihmiset ihanasti ohjeistivat ja neuvoivat Facebookissa. Sitä kautta Ben Simonsen (ja jos joku ei tunne nimeä, shame on you) otti yhteyttä: hän maahantuo erilaisia valjakkovarusteita ja hänellä oli tarjota shettiskokoiset valjaat muotoillulla rintaremmillä, jota pääsi sovittamaan keskiviikkona. Hyvää palvelua, Simonsen itse tuli tallille ja sovitettiin mallivaljaita (ne oli jo myyty, mutta niitä sai testata). Shettiskoko oli pikkuisen liian iso: kaikki remmit olivat pienimmilleen säädettynä, joten sovittiin, että voitaisiin hyvän hetken tullen sovittaa vaikka minishettiskokoakin. Noloa, shettikseni on minikokoinen. : D
5. Käytiin katsomassa eilen Uusmattilan estekisoja, jossa kilpaili tuttuja: Pinja, Tiia, Nea ja puolet Ponitaivaan väestä. Lisää kuvia myöhemmin.
6. Ajoin torstaina Vilillä, kun Pinja ratsasti Romeolla. On muuten hieno poni ajaa! Ihan oikeasti, tosta saisi hyvän ponin driving classiin. Tuli aikeen voitonmaku suuhun! : D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti