Viikonloppuna käytiin ajamassa Rompulla niin, etä isäni ja Fabio käppäili edellä ja me tultiin Rompun kanssa perässä. Herra sitten siitä innosui siin, että ravasi kokoajan turpa iskän selässä kiinni ja välillä nakkeli niskojaan ja syöksähteli (leikkisästi!) koiraa kohti ja sitten taas nakkeli niskojaan. Ilmeisesti kilpailuvietti naksahti, kun kaveri sai mennä edellä. : D (Miksi kaikki muut elukat kelpaa kirittäjiksi kuin shettikset?! Miksi, oi miksi?". Sitten tultiin ihan hillitöntä vauhtia (minullakin päätä huimaa, vaikken ole mitenkään vauhtiarka) kotiin päin ja sitä vauhtia on riittänyt koko syksyn. Lieneekö syyssä jatkuvat tuulet, piristävä sää vaiko onko joku lisännyt ruokintalistalle kauraa? : P Oi miten oli, jos nämä tuulet jatkuvat, Romppu ei koskaan rauhoitu. Mutta täytyy sanoa, että eipä haittaa yhtään, herra on silti todella yhteistyönhaluinen, kulkee kivasti ohjasajossa ja ajaakin on kiva, kun ei tarvitse potkia vauhtia. : D Noh, kun tämän on julkaistu, niin varmaan saan taas kaivaa raipan esiin...
Angry keksi. : P
Niin jäätävää touhua, että karvatkin jäätyy...
Ystävykset Talvikki & Ape
Faabuuu.
Näistä on ollu jo kuva?












Ei kommentteja:
Lähetä kommentti