Ping ja Poing

Ollaan tosiaan siis aloitettu ohjasajon treenaaminen, pohkeen väistöt alkavat jo sujua aika kivasti käynnissä ja ravissa. Ruvettiin myös opettelemaan vähän laukan vaihtoja, josta olen ÄLYTTÖMÄN ylpeä, Rompun heikkoushan tosiaan on ollut juuri laukan nostot ja ylipäänsä laukkaaminen, mutta nyt on ruvennut sujumaan jo niin hyvin, ettei ole oikein mielekästä vain rallata ympyrää. Eli kahdeksikko työskentelyä ollaan tehty ja voin ylpeänä sanoa, että Romeo tekee välillä ihan älyttömän taitavia vaihtoja. Ostettiin myös kaulakappale tuulen takia, kun kaula on ollut hillittömän jäykkä.

Eilen jouksutettiin poikaa irtona, lähti käsistä, ennen kuin kerkesin riimunnarun irroittaa. : D Poni sai jonkun hulluuskohtauksen ja juoksi ainakin kaksikymmentä kertaa kentän ympäri kiitolaukassa hitusen keveällä perällä. Todettiin, että onhan se poni äänellä ohjattava, ei me voitu kuin katsoa sivusta, nauraa ja kannustaa, niin Romeo painoi Thelwell-ponin lailla ympäri kenttää. Siihen kyllästyttyään - meidän hämmästykseksi - Romppu rupesi tekemään täsmälleen sitä kahdeksikkotehtävää laukanvaihdoilla, mitä oltiin vasta harjoiteltu ohjasajaen ja vielä hienoilla laukan vaihdoilla! Olisitte nähnyt ponin tyytyväisen ilmeen, kun tuijotettiin vain haavit auki, kun toinen rallasi ja pukitteli aina välistä - sitähän se tuuli teettää. Kentältä pois pääsy oli sitten suurempi haaste, kun herra hevonen ei suostunut kääntämään päätään tuuleen, vaan samantien, kun käännyttiin talliin päin, alkoi sen sortin pukkisarja, ettei paremmasta väliä. Niimpä tultiin sitten pohkeen väistöllä - älyttömän hienolla ja suoralla semmoisella - takaisin talliin. Luojan kiitos, etten ollut selässä eilen, muuten olisi tullut aikamoinen lähtö. Mutta ei tässä voi kuin ihmetellä pienen luontokappaleen viisautta ja taitavuutta. : D

Kuvat © Thelwell