Hei taas!
Ihana, lahjakas ponini on taas tuohuillut kaikenlaista.
Alkuviikosta kävimme maastossa - oikein ratsain, ponilla oli virtaa, heti kun istui harjoitusraviin herra läksi laukalle. Itku silmässä muistelin aikaa, kun jouduin tekemään tunnin työtä, ennen kuin sain ponin vakuuttuneeksi siitä, että minä todella halusin mennä laukkaa, en kiitoravia.
Perjantaina irtojuoksutimme Romeota, joka oletti heti, että hänet on tilattu leikkamaan ruohot kentän laidoilta. Siinä sitten juostiin juoksutusraipat viuhuen (jatkossa menen tarhaan juoksuttamaan, totesin, että kenttä on liian iso tähän tarkoitukseen, siinähän ihan hengästyy >: D), kunnes poni losautti kavion suoraan käteeni. Tarinan opetus on, älä jahista kiukkuista ja nälkäistä shetlanninponia nurkkaan ja huido kouluraipalla sitä liikkeelle, siinä sattuu enemmän huitojaa kuin ponia, jolla on yllättävän irtonaiset liikkeet.
Tänään kävimme ajelemassa ympäri Virenojaa, ihan hyvin ravasi. Maha taas on ollut vähän löysällä (ponilla, ei minulla, kiitos kysymästä) kuraisen maan ja valitettavien koulutus-omenoiden takia.
Ja taas tällainen tylsä, kuvaton päivitys. Sniif.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti