Kahdella pyörällä, neljällä jalalla

E tiedä miten aloittaisin tämän... Viime viikonloppu oli paraspaskin viikonloppu ikinä. En saanut opiskelupaikkaa (olen varasijalla), joka tietty oli täysin kuraa. Mutta eilinen päivä oli kyllä hieno. Oltiin siis Romeon ja Liisan kanssa valjakkovalmennuksessa Friisillä, Liisa ekaa kertaa oudommassa paikassa (= muualla kuin kotona) groomina. Ajattiin kolme tuntia, kaksi Romeolla ja yhden Annen kilpahevosella, Paletilla.

Jos sitä joskus luulee osaavansa ajaa, niin kyllä sitä aina muistaa erehtyneensä kun valmennuksiin ollaan menossa. Toisaalta jos sitä luulee, että poni on laista ylikypsä spagetti, jota joutuu käskemään joka askeleella eteenpäin, niin kyllä sitä joskus saattaa erehtyäkin. Nimittäin Romeo on kyllä niin. Hyvä. Siis tarkennan, NIIN hyvä, että aivot sulaa. Johtuiko siitä, että on ollut kevyempi viikko?
 Siitä, että hän selkeästi tykkää paikasta? Siitä, että on uusi/mielenkiintoinen ympäristö? Siitä, että kenttä on hyväpohjainen ja siinä on helppo vetää? On sopivasti massaa kyydissä? Tai olisiko mahdollisesti mahdollista että kuski on tiukempi/tarkempi/säästeleväisempi apujen kanssa, kun on jonkun silmien alla? *Nak - ravi* ja *voou, käynti*. Siinä ne avut, ei itään piiskan kanssa suhomista, ei kulmia lapa edellä, kun ei tahdo nostaa.

Kuski. Mustahan ei mitään huippukuskia saa tekemälläkään. Mutta aina voi jotain korjata:
- Ulko-ohja kunnolla tuntumalla, määrää hevosen suunnan
- Sisäohja asettaa
- Napakka, napakka, napakka
- Ohja ja ääni, sitten piiska
- Lisää keiloja harjoitteluun
- Asetukset joka kaarteessa
- Ravin valmistelu paremmaksi, jotta tulee parempia siirtymisiä

Ensimmäisen tunnin aloitin jatkuvalla kämmimisellä - kyllä, en muista tehtäviä kunnolla, tarvitsen groomilta tukea. Heikko kuski. Teimme seuraavia tehtäviä ja niiden eri versioita. Suurimpana ongelmana oli, että vasemman yläkulman tolpilla en meinannut saada tehtyä kunnon suoraan linjaa, vaan tolpat lätisivät oikein kunnolla. Ei muuta auta, kuin pitää poni paremmin jo edellisestä kulmasta alkaen ulko-ohjalla ja asettaa sisäohjalla. Tehtiin paljon asetuksia ja kaarevia linjoja, joka oli aika tehokasta, kun poni oli siirtymisissä ja askellajeissaan todella hyvä ja tasainen. Siirtymiset alas päin ovat aina hyviä, mutta ylöspäin eivät lähes koskaan noin tarkkoja.

Loivat kiemurat. Itse kaarilla kaikki sujui suht hyvin, kun vain keskittyi: keiloille suoraan, poni suorana - ulkokäsi pitää, sisäkäsi asettaa (kaareen nähden) - suoritus - ulkokäden vaihto - suoristus. Keilojen välissä siirtymät (niinhän se meni?) ja lyhyen sivun keskellä pysähdys. Lyhyen sivutkin pidettiin kaarina, joten asetus oli koko ajan sisäänpäin.

Kolmikaariset. Siirtymät keskihalkaisijalla. Aina välillä linja heittelin, mutta se oli minusta, ei ponista kiinni. Pitää uskaltaa ajaa suorana pidemmälle, muistaa asettaa oikein ja valmistella siirtymät. Vaikeaa? Ei kai sitten.

Lisäystehtävä. Halkaisijalla ennen tolppia pieni temmonlisäys, tolppien välissä kokoaminen ja sitten taas seuraavilla lisääminen, halkaisijalta vasemmalle tai oikealle (kääntö hartioilla), jossa tarkkuusnopeudessa loiva kaarre.

Tunnin jälkeen Romeo pääsi levolle ja päästiin kokeilemaan Palettia. Ensin Annea ajoi vähän niin, että me kytättiin groomin paikalla ja sitten pääsin vähän ajamaan "itsekin". Hän on kyllä niin herkkä, voimakas ja kaikin puolin hieno hevonen, että huh huh. minun taidoilla se ei ollut kyllä ajamista, vaan säälittävää räpellystä. Sitten vähän groomattiin maratonesteillä (minä "4-ja-1"-tehtävää laukassa ja Liisa "X-tehtävää"). Joo-o, oli vauhtia ja lentäviä lähtöjä, suhteellisen hurjaa. : D Liisa sai opastusta groomin tehtävissä, mikä oli ihan paikallaan, minä kun en ole mitään osannut opettaa.

Sitten käytiin kahvilla ja laitettiin poni takaisin vaunujen eteen ja ajattelin, että herra olisi vähintään ihan väsynyt ja nuutunut. Mutta vielä mitä, kuopi korskeasti, kun ei ollut varustusvauhti yhtä ripeää kuin hän olisi toivonut, puski ravia jäätävään ylämäkeen ja tahtoi iloisesti ravata kentälle (ja hirnui, se vasta outoa olikin).

X-tehtävä. Tehtiin samaa tehtävää kuin Paletin kanssa maratonesteillä, ensin isoilla kaarilla ja yhä pienentäen. Lisättiin myös lisäykset suorille esteen väliin. Poni toimi tosi hyvin, ei valitellut, eikä tehnyt tarkemmin ajatellen yhtä ainutta rikkoa. Päätään hän vispasi välillä (ei tee sitä kotona?), mikä lie juttu sekin nyt oli.

4-ja-1-tehtävä. Eli keilat, loiva kaarre, tiukka kaarre ja suoralle hanaa. Tiukassa kaarteessa en meinannut saada annettua (etenkin toiseen suuntaan) ponille tarpeeksi tilaa, vaan se joutui "kaatumaan lavalleen", joka hidasti kääntymistä. Näitä harjoitellaan kotona.

Liisa toimi minun mielestäni groomina juuri oikein, vaikka saikin välillä noottia - lähinnä suulaudestaan. : D Raukka joutui toimimaan jarruina alamäessä, tulipahan kuntoiltuakin.

Anjalan käyttöluokat 28.5.2016

Aiemmin keväällä... Ei kovin motivoituneen näköistä. Mahakin möllöttää, siellä on ilmaa.

"Smile".

Romeo oli NIIN hieno. Siis NIIN hieno.
Vaikka pistettiin valjaisiin liian aikaisin, se malttoi odotella. Käppäiltiin ympäriinsä, vähän lämmiteltiin ja herra käyttäytyi loistavasti - kuten tavallista. Normaalistikin ainut ongelmakohta on lähinnä motivaation puute.

Vielä maha möllöttää ennen starttia.

    No luokka viimein alkoi ja yhteisosuudella startattiin. Hetken ehdin ajatella, että Romeo on ehtinyt tylsistyä ja joudun koko matkan käskemään, mutta kun lähdettiin liikkeelle herra sinkosikin jonossa edeltävän perään hyvällä vauhdilla. : D Ilmeisesti hän päätti, että "Volttilähtö, Volttilähtö" ja sain tehdä töitä, että sain sen pysymään poissa edellä ajavan selästä.

*Laah-laah joko se loppui?*

   Sitten se tylsävaihe, eli oman vuoron odottelu. Totta kai oltiin viimeisenä, joka ei tietysti ole ikinä kauhean kiva lähtötilanne, kun joutuu odottelemaan. Noh, siinä vähän seisoskeltiin ja ravailtiin ja otettiin vähän motivaatiolaukkaa, kunnes tuli meidän vuoro. Meidät kutsutaan sisään, Romeo nostaa kiltisti ravin ja PLÄTS. Jotain lentään mun silmään. Silmä vuotaa ihan järkyttävästi ja kun yritän avata sitä, niin tuntuu kuin olisi happoa silmässä. Tuomari antaa jonkun ohjeen, mutta se menee ihan ohi, mutta oletan, että sanoi saman kuin muillekin. Ajoin sitten koko ohjelman toinen silmä kiinni, sillä heti, kun avasin toisen, myös toinen alkoi vuotamaan. Tiedetään, tiedetään: huono kuski syyttää suorituksestaan ulkopuolisia tekijöitä, mutta oli se kyllä kamalaa. : D Olin suunnitellut hymyileväni koko radan ajan, niin kuin minulla on ollut tapana, mutta lempo soikoon se meni lähinnä irvistelyksi.

Kädet kauhean edessä ja hartiat jännittyneinä... Ja keskellä kenttää?

Mitä mun niskalle on käynyt? Näytän vähintään kakskymmentä kiloa isommalta... : D Vähän lisää rentoutta kiitos. Poni sen sijaan näyttää suht hyvältä ja kuuliaiselta.

Käyntiä puolipitkin ohjin.

    Saatiin kuitenkin koko rata suoritettua kohtuudella, mutta siitä saa kyllä kiittää ennemmin Romeota kuin minua. Herra osasi koko radan ulkoa, minun tarvitsi vain pyytää lisää vauhtia ja ohjata ympyröiden muotoa. Kulmat jäivät turhan pyöreiksi, jotkin linjat eivät olleet täydellisen suoria ja siirtymisetkin olisivat voineet olla parempia, mutta mitäs pienistä, Romeo oli innokas ja fiksu!

    

    Palkintojenjaossa minut sijoitettiin ja kuulutettiin viimeisenä, lopullisissa tuloksissa olin neljäs (yksi edelläni ollut hylättiin väärän radan takia ja jostain syystä palkintojenjaossa olimme eri järjestyksessä, ei se mitään). Olin kyllä tositosi tosi tyytyväinen Romeon suoritukseen, omaani en niinkään. Palautteessa seuraavaa:
"Ryhmässä nätisti esiintyvä poni. Ravi alitempoista, ei selkeää eroa lisäyksessä. Rauhallinen hyvä pysähdys. Poni voisi esiintyä pirteämmin yksilösuorituksessa. Rauhallinen ajaja, joka kehuu ponia : ). Tyylikäs kokonaisuus!"
Lausunnossa ihan asiaa, tosin tuota enempää pirteyttä ei Romeosta valitettavasti irti saa. Toinen lisäys olisi kieltämättä voinut olla parempi, se oli ihan minusta kiinni, olisi vain pitänyt pyytää paremmin. Olen huomannut, että Romeo ei toimi pelkällä kepillä, se tarvitsee myös porkkanaa, mieluusti enemmän kuin keppiä. Siksi kehuin sitä kovasti sekä yhteis- että yksilöosuuksien aikana. En tiedä, miten oikeat valjakkotuomarit suhtautuisivat siihen, mutta kai se on parempi, kuin paukuttaa piiskaa. : D Sain kyllä kanssakilpailijoilta pahoja katseita, ilmeisesti häiritsin heitä suunnattomasti. Mutta täytyy sanoa, että voittaja ansaitsi voittonsa, he olivat todella hienoja. Onnea sinne vielä.

Ja sitten seuraa valitusta shettisten käyttöluokista. Aikataulut pitävät - ja pitivät eilenkin hyvin, mutta olisi kiva, jos etukäteen saisi paremmin tietoa aikatauluista. Osaisi paremmin valmistautua ja ajoittaa lämmittelyä etc. Tiedetään, tiedetään, tottuneiden näyttelyjen kävijöiden pitäisi osata arvioida luokkien kesto, mutta niin. Toinen asia, josta haluaisin valittaa on arvostelu. Viimeksi ohjasajon kohdalla valitin siitä, että ponin rakenteella oli enemmän painoarvoa kuin ohjelmalla - jota muuten pidän yhä naurettavana, kun kyseessä on kuitenkin käyttöluokka, ei rakennearvostelu. Tällä kertaa ei ollut pisteytyksiä, eikä mitään arvostelukohtia, vaan handler-luokan tapaan avoin arvostelu. Ja minusta huomiotta jäi monet keskeiset asiat. Olisi kiva, jos arvostelumenetelmät olisivat eri luokissa mahdollisimman yhtenäiset. Jokin ohjasajossa käytetyn arvostelutaulukon tapainen voisi olla tosi kiva, jolloin karsittaisiin mahdollista subjektiivisuutta pois. Näissä kisoissa sitä ei varmaan ollut, mutta ei ole mitenkään harvinaista, että tuomarit ovat hyviä tuttuja joidenkin kisaajien kanssa ja se saattaa vaikuttaa tuloksiin, etenkin, jos arvostellaan vain avoimella suullisella kaavakkeella. Toisaalta tuntuu, että itse en ainakaan saa juuri mitään uutta irti tästä. Minulla ei ole mitään uutta parantamisen aihetta tänään kuin oli viime viikolla ennen kisoja. Itse menen kisoihin saamaan palautetta tehdystä työstä ja kilpailemaan itseäni vastaan, mutta kun palaute jää noin pintapuoliseksi... Noh, minusta se tuntuu aika turhalta. Toisaalta en todellakaan uskalla mennä ihan oikeisiin valjakkokisoihin, kun kerran näissä menestyy niin huonosti.

Mutta onhan tämä selkeästi enemmän meidän laji kuin ohjasajo, silloin kun ponilla on motivaatio kohdallaan. Jos olisi saanut yhdistettyä Romeon suorituksen tästä radasta ja oman suoritukseni edellisestä ohjasajosta, olisi ohjelma ollut tosi hieno. Vähän ketuttaa, mutta samalla olen niin kiitollinen tuosta poniinista. : )

Ja totta kai huomasin ontumisen käynnissä vasta videolta... Eihän se tee sitä kuin pätkissä, mutta ilmeisesti en sitä huomannut kehässä. No kiva. U__U Toivottavasti sillä oli vain kivi kaviossa tai jotain, tätä aiemmin ei ole mitenkään oireillut koko keväänä.
Muita poimittuja virheitä videolta:
- Poni ei alkukäynnissä kunnolla tuntumalla, yrittää hakea sitä itse
- Ympyrät epäsäännölliset
- Ensimmäinen lisäys hiipuu pois, toinen on hädintuskin havaittava (markka sille, joka videolta arvaa, missä kohtaa se tulee)
- Linjat huonoja
- Kuskin outo asento
- Poni ei asetu tai taivu käytännössä koko ohjelman aikana
- Lopetetaan tähän, niin ei tule itselle vielä lisää pahaa mieltä

Huomaatteko, miten mun mieliala laskee tän postauksen myötä? Now I'm just sad.

Sarah Jane Smith #Cosplay

Puolivahinko-cossi The Sontaran Experiment- jaksosta.

 

Takki: Rukan sadetakki, joka löytyy omasta takaa. Se on hitusen haalistunut vuosien saatossa, joten sopii hyvin tarkoitukseen.
Housut: Isäni vanhat "The keltaiset farkut".
Pipo: Linnean vanha harmaa pipo, joudun maksamaan 8 € tästä kaunistuksesta. : P
Kumisaappaat: Vanhat punaiset kumisaappaat kellarista (ei kyllä noin kirkkaat enää, saatan maalailla...)
Mustat sormikkaat: Löytyy omasta takaa.
Neule: Ainoa sitten, mitä ei löydy valmiiksi on villapaita. Ajattelin, etten nyt uhraa aikaani koko villapaidan neulomiseen, vaan nappaan jostain kirpputorilta harmaan neuleen ja taiteilen kuvion jotenkin siihen päälle. Esim. Näin. Sopiva budjetti siihen vaikka 15 € paitaan ja 5 € lankoihin.
Eli budjetti yhteensä 28 €

Talviponiini

Summary

Tehän tiedätte sen lievän ontuman, jota Romeo on ajoittain harrastellut? No nyt oli korkea aika tutkituttaa jalat, kun poni alkaa jo ikääntyä ja pitää suunnitella vähän tulevaa. Saimme ajan lokakuun lopusta. Ell kävi läpi jalat ja selän, mitään ei löytynyt. Juoksutettiin ympyrällä, jossa arkoi lähinnä vasempaan suuntaan. Asfaltilla arvatenkin vielä enemmän. Taivutuksessa oli äkäinen, ei huvittanut juosta ja purikin lääkäriä. (Lol, Romeo.) Reagoi eniten vasemman jalan yläniveliin. Puudutus ei juuri kummoista muutosta tehnyt. 

Röntgenissä ei löytynyt mitään, kavion pohjat ovat kyllä ohuet, niistä aiheutuu kompurointi. Kavioluun rotaatio oli vain yhden asteen verran, joten kaviokuumeet eivöt ole tehneet tuhoja. Nivelet olivat siistit, vasemmassa polvessa ihan mikroskooppinen piikki, jonka ei juuri pitäisi vaivata. Samassa jalassa oli myös kummallinen tihentymä, josta ell ei osannut sanoa mitään. Hoidoksi seisontaa (10 päivää ilman liikutusta, 10 päivää talutusta ja sitten kymmenen päivän aikana paluu takaisin normaaliin liikutukseen), kortisoli piikitettynä niveleen, metacam-kuuri ja kivennäissuositukset. 

Ensimmäiset kolme päivää menivät mukiin menevästi, mitta sen jälkeen Romeolla alkoi keittää. Talutin herraa alusta alkaen joka toinen päivä, lääkitsemässä käytiin päivittäin. Poni alkoi purra ihmisiä ja riehua taluttaessa, pukitella äkkiarvaamatta ja syöksähdellä. Linneaa se puri kerran kipeäati ja Fabiota kaksi kertaa (koirassakin oli vikaa, kun ei käytävällä kävelevää ponia väistänyt), minuakin potkaisi pohkeeseen. Viehättävää. Ilmeisesti lääkekuuri sai pinnan kiristymään. Aloitin lääkekuurin loputtua kuitenkin jo ajamisen suositusten vastaisesti. (Vähän turvallisempaa.) Koska liikaa ei saanut kääntyä, eikä kovalla tai pehmeällä saanut mennä, piti sitten mennä lönkytellä käyntiä pitkin pitkiä suoria. Ainakin herra oppi kävelemään kovaa. Eh. Kotiinpäin oli sitten aina taistelua, ettei kiihdytettäisi turhaan tahtia (seurauksena koottua laukkaa). 

No nyt oeruskunto on alkanut jo palailla ja tömotivaatio on kasvanut silminnähden aiempaan verraten. En kyllä tiedä onko terveyteen tullut muutosta, välillä tuntuu vieläkin pompottelevan päätään. Mutta mitä ei löydä, ei voi hoitaakaan. Eikä tuo nyt niin kipeältä vaikuta (olen saanut roikkua ohjissa kiitolaukassa pitkin Virenojan teitä).

Poniinikuvia

Vermosta.

Vetoharjoitusta.

 

 

 

Videopätkä kesältä. Silloin siirtymät sujuivat paljon paremmin, tuossakin jo loppupuolella käynti-ravi siirtymä on hidas. Eniten olen huolestunut tuosta ontumisesta ravissa vasempaan kierrokseen kaarevilla urilla. Vähän hätäistä ajoa, ei kunnon kulmia ja laukassa rikkoja, mutta tässä sentään on edes jonkinlainen harmonisuus.

Keskiaikailua ja traconia

Ehana uusi mekko <3 p="">