Röntgenissä ei löytynyt mitään, kavion pohjat ovat kyllä ohuet, niistä aiheutuu kompurointi. Kavioluun rotaatio oli vain yhden asteen verran, joten kaviokuumeet eivöt ole tehneet tuhoja. Nivelet olivat siistit, vasemmassa polvessa ihan mikroskooppinen piikki, jonka ei juuri pitäisi vaivata. Samassa jalassa oli myös kummallinen tihentymä, josta ell ei osannut sanoa mitään. Hoidoksi seisontaa (10 päivää ilman liikutusta, 10 päivää talutusta ja sitten kymmenen päivän aikana paluu takaisin normaaliin liikutukseen), kortisoli piikitettynä niveleen, metacam-kuuri ja kivennäissuositukset.
Ensimmäiset kolme päivää menivät mukiin menevästi, mitta sen jälkeen Romeolla alkoi keittää. Talutin herraa alusta alkaen joka toinen päivä, lääkitsemässä käytiin päivittäin. Poni alkoi purra ihmisiä ja riehua taluttaessa, pukitella äkkiarvaamatta ja syöksähdellä. Linneaa se puri kerran kipeäati ja Fabiota kaksi kertaa (koirassakin oli vikaa, kun ei käytävällä kävelevää ponia väistänyt), minuakin potkaisi pohkeeseen. Viehättävää. Ilmeisesti lääkekuuri sai pinnan kiristymään. Aloitin lääkekuurin loputtua kuitenkin jo ajamisen suositusten vastaisesti. (Vähän turvallisempaa.) Koska liikaa ei saanut kääntyä, eikä kovalla tai pehmeällä saanut mennä, piti sitten mennä lönkytellä käyntiä pitkin pitkiä suoria. Ainakin herra oppi kävelemään kovaa. Eh. Kotiinpäin oli sitten aina taistelua, ettei kiihdytettäisi turhaan tahtia (seurauksena koottua laukkaa).
No nyt oeruskunto on alkanut jo palailla ja tömotivaatio on kasvanut silminnähden aiempaan verraten. En kyllä tiedä onko terveyteen tullut muutosta, välillä tuntuu vieläkin pompottelevan päätään. Mutta mitä ei löydä, ei voi hoitaakaan. Eikä tuo nyt niin kipeältä vaikuta (olen saanut roikkua ohjissa kiitolaukassa pitkin Virenojan teitä).
