Hevosmessuilla <3 p="">
Jäkitys päkitys
Viikko sitten torstaina ratsastin pitkästä aikaa Purjeella, kun Pinja meni Rompulla. Purje tuntui tosi kivalta, se rentoutui nopeasti ja aloiteltiinkin ympyröillä ja siirtymisillä käytännössä pelkillä painoavuilla, mikä on aika harvinaista, kun Purjeella on useammin tapana puskea pohjetta vastaan. Ilmeisesti säännöllinen ratsastus tekee sille hyvää.
Laukannostoissa herra jännittyi huomattavasti, lähti puskemaan ohjaa ja sisäpohjetta vastaan pääty-ympyröille, meni pitkään, ennen kuin sen sai rauhoittumaan uralle.
Entä Romeo sitten? Noh, viimeisellä kahdella kerralla ukkeli on harrastanut aivan upouutta kiukuttelukeinoa: paikallaan seisomista. Ei kuulosta kovin pahalta, eihän? Ongelma vaan on, että hän ei suostu liikkumaan mihinkään suuntaan, ei ääniavuilla, pohkeilla, istunnalla, ohjilla eikä raipalla. Ratsastajaa ei pystyauttamaan maasta käsin, sillä jos ponia ajaa maasta eteenpäin, se menee tasan pari metriä eteenpäin ja uusii pattitilanteen. Kävin itsekin selässä, eikä siinä mitään ollut, hän tarjosi kaikkia askellajeja, väistöjä, vaihtoja (ja pukkeja), mutta ei kieltäytynyt liikkumasta. Samaten ajaessa ei ole mitään ongelmaa. Kyllä, olen miettinyt mikä voisi olla pielessä, mutta en ole keksinyt mitään fyysistä syytä käytökselle. Ehkä satula on pielessä? Ei pitäisi olla. Onko joku paikka kipeä? Vähän se oli takaa jäykkä, mutta ei senkään pitäisi vaikuttaa noin voimakkaasti. Eikö Romeota kiinnosta mennä kentällä, ovatko tehtävät tylsiä? Ei, se käyttäytyy samoin Pinjalla myös maastossa.
Vähän olen aseeton tämän ongelman kanssa. Raipan loputon käyttäminen on ihan hirveää ja täysin hyödytöntä, poni kun menee "kivunsieto tilaan" ja pysyy paikallaan. Onneksi Tarja on tulossa perjantaina, jos saataisiin jotain ratkaisua asiaan. Se mitä itse pelkään on, että poni siirtää käytöksensä muuhunkin liikutukseen, kun tajuaa, ettei nämä tantat voi sille mitään.
Kerta se on ensimmäinenkin kerta
Romppu on selkeästi "sammunut" kentällä joka kerta, kun olen ajanut siellä valjakkoajokärryillä. Paikansin ongelman rintaremmiin, joka minusta painaa sitä liian suurella voimalla niskaan ja tulee vähän liian korkealle kaulalla. Tämä saa sen pään sukeltamaan ja tulemaan oudon etupainoiseksi ja haluttomaksi liikkumaan. Virittelin siis kauniisti paalinnarulla remmin niin, että se pysyy ylempänä testausta varten.
Poni olikin sitten kentällä innokas ja eteenpäin pyrkivä sekä kivasti kevyt edestä. Laukka tuli todella kevyesti ja ravikin pysyi hyvin eteenpäin pyrkivänä. Kerran-kaksi se yritti pysähtyä ilman lupaa, mutta ne eivät olleet ongelma. Iida juoksutti kentällä Arabellaa ja toisessa päässä pyöri Brune.
Eräs laukannosto oli erityisen hieno ja ponnekas, olin tosi tyytyväinen ponin innokkuuteen. Tarkastellaampa tilannetta kuvan avulla.
1. "Lähtipä kivasti laukkaan, eteenpäin vaan!"
2. "Pitäisiköhän ruveta jarruttelemaan..."
3. "UUUGH! Aitatuleevastaan Romeo KÄÄNNY!" -> Poni tekee hullun äkkikäännöksen, minä groomaan ja menetän samalla kätevästi toisen ohjan, nyt vain vasen ohja enää kädessä.
4. "Romeo prrrrr! Taas seinä vastaan" -> poni arpoo kumpaan suuntaan mennä, minä jarrutan sillä ainoalla ohjalla, mikä on kädessä -> poni kääntyy vasemmalle
5. Kulma tulee vastaan, poni tekee laukassa kahden neliön alalla laukkaympyrän -> kärry kippaa -> onneton kuski putoaa maahan.
Ja poni lähtee rallaamaan ilmoisesti ympäri kenttää, muut tuijottavat haavit auki ("mitä tässä oikein tapahtui?"). Vähän aikaa riehuttuaan Romppu palaa takaisin luokse.
En ollut muuten koskaan aiemmin pudonnut kärryistä. Tyhmyys, tyhmyys ja tyhmyys, tuossa oisi voinut käydä tosi huonosti. *Hakkaa päätä seinään* Noh, onneksi mitään ei sattunut, jatkossa älyän tarkkailla ponia, että ei pääse tuolla lailla ryöstämään. : D Meni muuten poni tosi kauniisti koko loppuajan. Laukatkin nousi pienillä ympyröillä, teki tosi hyviä siirtymisiä ja pysyi molemmilla ohjilla kulmissa.
Että tälläistä taas.
Ette arvaa, kuinka vaikeaa oli pysyä suomen kielessä, kun kuuntelin kirjoittaessa samalla valdebattia på svenska. : D
Jäkitys päkitys
Viikko sitten torstaina ratsastin pitkästä aikaa Purjeella, kun Pinja meni Rompulla. Purje tuntui tosi kivalta, se rentoutui nopeasti ja aloiteltiinkin ympyröillä ja siirtymisillä käytännössä pelkillä painoavuilla, mikä on aika harvinaista, kun Purjeella on useammin tapana puskea pohjetta vastaan. Ilmeisesti säännöllinen ratsastus tekee sille hyvää.
Laukannostoissa herra jännittyi huomattavasti, lähti puskemaan ohjaa ja sisäpohjetta vastaan pääty-ympyröille, meni pitkään, ennen kuin sen sai rauhoittumaan uralle.
Entä Romeo sitten? Noh, viimeisellä kahdella kerralla ukkeli on harrastanut aivan upouutta kiukuttelukeinoa: paikallaan seisomista. Ei kuulosta kovin pahalta, eihän? Ongelma vaan on, että hän ei suostu liikkumaan mihinkään suuntaan, ei ääniavuilla, pohkeilla, istunnalla, ohjilla eikä raipalla. Ratsastajaa ei pystyauttamaan maasta käsin, sillä jos ponia ajaa maasta eteenpäin, se menee tasan pari metriä eteenpäin ja uusii pattitilanteen. Kävin itsekin selässä, eikä siinä mitään ollut, hän tarjosi kaikkia askellajeja, väistöjä, vaihtoja (ja pukkeja), mutta ei kieltäytynyt liikkumasta. Samaten ajaessa ei ole mitään ongelmaa. Kyllä, olen miettinyt mikä voisi olla pielessä, mutta en ole keksinyt mitään fyysistä syytä käytökselle. Ehkä satula on pielessä? Ei pitäisi olla. Onko joku paikka kipeä? Vähän se oli takaa jäykkä, mutta ei senkään pitäisi vaikuttaa noin voimakkaasti. Eikö Romeota kiinnosta mennä kentällä, ovatko tehtävät tylsiä? Ei, se käyttäytyy samoin Pinjalla myös maastossa.
Vähän olen aseeton tämän ongelman kanssa. Raipan loputon käyttäminen on ihan hirveää ja täysin hyödytöntä, poni kun menee "kivunsieto tilaan" ja pysyy paikallaan. Onneksi Tarja on tulossa perjantaina, jos saataisiin jotain ratkaisua asiaan. Se mitä itse pelkään on, että poni siirtää käytöksensä muuhunkin liikutukseen, kun tajuaa, ettei nämä tantat voi sille mitään.
Kerta se on ensimmäinenkin kerta
Romppu on selkeästi "sammunut" kentällä joka kerta, kun olen ajanut siellä valjakkoajokärryillä. Paikansin ongelman rintaremmiin, joka minusta painaa sitä liian suurella voimalla niskaan ja tulee vähän liian korkealle kaulalla. Tämä saa sen pään sukeltamaan ja tulemaan oudon etupainoiseksi ja haluttomaksi liikkumaan. Virittelin siis kauniisti paalinnarulla remmin niin, että se pysyy ylempänä testausta varten.
Kauniit viritykset: kyllä asettuu paljon paremmin noin!
Eräs laukannosto oli erityisen hieno ja ponnekas, olin tosi tyytyväinen ponin innokkuuteen. Tarkastellaampa tilannetta kuvan avulla.
2. "Pitäisiköhän ruveta jarruttelemaan..."
3. "UUUGH! Aitatuleevastaan Romeo KÄÄNNY!" -> Poni tekee hullun äkkikäännöksen, minä groomaan ja menetän samalla kätevästi toisen ohjan, nyt vain vasen ohja enää kädessä.
4. "Romeo prrrrr! Taas seinä vastaan" -> poni arpoo kumpaan suuntaan mennä, minä jarrutan sillä ainoalla ohjalla, mikä on kädessä -> poni kääntyy vasemmalle
5. Kulma tulee vastaan, poni tekee laukassa kahden neliön alalla laukkaympyrän -> kärry kippaa -> onneton kuski putoaa maahan.
Ja poni lähtee rallaamaan ilmoisesti ympäri kenttää, muut tuijottavat haavit auki ("mitä tässä oikein tapahtui?"). Vähän aikaa riehuttuaan Romppu palaa takaisin luokse.
En ollut muuten koskaan aiemmin pudonnut kärryistä. Tyhmyys, tyhmyys ja tyhmyys, tuossa oisi voinut käydä tosi huonosti. *Hakkaa päätä seinään* Noh, onneksi mitään ei sattunut, jatkossa älyän tarkkailla ponia, että ei pääse tuolla lailla ryöstämään. : D Meni muuten poni tosi kauniisti koko loppuajan. Laukatkin nousi pienillä ympyröillä, teki tosi hyviä siirtymisiä ja pysyi molemmilla ohjilla kulmissa.
Että tälläistä taas.
Ette arvaa, kuinka vaikeaa oli pysyä suomen kielessä, kun kuuntelin kirjoittaessa samalla valdebattia på svenska. : D
