Eeppiset keskiaikapäivät

Jepjep. Pitkään odotetut keskiaikapäivät lähestyivät vauhdilla. Iskä teki viilailuja kärryihin, joista tuli aivan upeat. Täytyy myöntää, että olin hitusen skeptisen sen suhteen, että ehtivätkö ne (tai meidän vaatteet, heh) valmistua ajoissa. Perjantaina menimme kokeilemaan kärryjä, Romeo se rouskutteli heinää sillä ajan mun me virittelimme (huom: uusia, vastatulleita _valjakkoajo-)silloja ja kärryjä herran päälle. Sitten matkaan, eikä herralla ollut mitän ongelmia. En edes tiedä milloin sillä on viimeksi ajettu tuollaisella valjastuksella, mutta se veteli kärryjä korvat hörössä ja erittäin kevyesti. Edes kentän lentohiekka ei herraa hidastanut. : D
Lauantai aamu koitti hikisenä. Kamat oli pakattu, kaikki valmiina, pian käytiin pyöräyttämässä poni koppiin (on kiva, kun on poni, jonka kanssa ei tarvitse taistella. Kiitoskiitoskiitos meille vuosia sitten, kun treenasimme kopitusta, niin, että se sujuu ihan missä tilanteessa vain) ja sitten Hollolaan. Rompulle viritettiin aitaus (tavallinen pika-aitaus ja varo-alue), jonka pohjalle laitettiin pressu estämään liian vihreän syönnin. Nyt te kysytte, että suostuiko poni muka seisomaan siinä, palataan siihen myöhemmin.

Sunnuntailta, odottelemassa rajakiistan loppua

Poni ei ollut ihmeissään paikasta eikä järvestä, eikä ihmisistä, eikä uusista kärryistä eikä jousiammuntapisteestä (jossa heitettiin myös kirvestä ja ristejä) eikä kertakaikkiaan mistään. Puvut päälle, poni aisoihin ja ajeluttamaan. Poni toimi loistavasti koko päivän, ei kysellyt, veti korvat hörössä kärryjä selkeästi hyväntuulisena. Ruokaa oli joka kierroksen välissä ja vettä oli kokoajan tarjolla. Ja herrahan joi paljon. Myös yksi rätti  oli aina välissä kasteltuna selässä, joka piti herran viileänä, vaikka varjossa hän seisoikin.
Kun rannassa alkoi sota (kyllä) otimme ponin valjaista ja kävimme käppäilemässä markkina-alueella (kyllä, kaikkien niiden ihmisten joukossa). Poni oli iloinen, antoi lasten silitellä (välillä oli kymmenen ihmistä silittämässä kerralla, joka suunnalla oli käsiä) ja kuunteli musisointia ja sananvaihtoa leppoisasti. Outo poni. Sitten takaisin töihin.

...ja keskiaikamiehen päästä kasvoi risti.

Ulla-the-perchenhevonen (tunnistin rodun heti <3 comment-3--="">

Niin, kyllähän hän siellä tarhassa oli ennen evakkoon lähtöä pitkän aikaa. Pressu ei ollut mikään ongelma (ei hää kai sitä edes huomannut, marssi vain päälle : D). Iloisesti hän söi ja joi, pissasi ja kakkasi, eikä oikeastaan ollut kiinnostunut vihreästä, jota löytyi tarhan reunoilta. Kun toin edellisen pissan päälle kuiviketta, niin hän pissasi sen kasan päälle uudet pissat (taitava <3 p="">

Sunnuntaina oli aika lailla sama setti, mutta Romppu pääsi vetämään taistelussa käytetyn tykin takaisin leiriin. Oli kyllä eeppinen kulkua ja mahtava poni! Elävöittäjätkin olivat ihan innoissaan. : D

 

Kyllä oli mahtava viikonloppu. Poni käyttäytyi mahtavanupeanhienonawesominmahtavanmahtavasti ja oli niin hieno ja taitava! Tuollaisia poneja ei joka oksalla kasva. : D Ihmiset ihmettelivät Rompun rotua, eivät olisi uskoneet shettikseksi (?!) ja yksikin kysyi, että "niin, onko tämä siis suomenpienhevonen?". Suomenpienhevonen. Suomenpienhevonen. SUOMENPIENHEVONEN.

Ponistani on tullut piekkari, hurraa. : DD

Joo, että sellaista. Nähtiin mahtavia ihmisiä, köyhdyttiin, mutta oli kyllä kaiken vaivan arvoista!

Nomnomnom heinää

Huomautan vielä, että ponia oli treenattu koko talvi tätä varten ja ruokintaa suunniteltu, joten kärryt eivät olleet hänelle liian raskaat. Myöskin ne on tehty mahdollisimman kevyiksi, minäkin niissä jaksan vetää mainiosti vajaa 100kg nurmella - ne ovat täysin mitoitetut ponille
. Poni oli kokoajan valvottuna, myös tarhassa (ei sotkeentumisvaaraa pressuun). Kävimme markkina-alueella hiljaisimpaan aikaan. Kärry oli pehmustettu ja ohjeistimme asiakkaita istumaan koko matkan - mitään putoamisvaaraa ei ollut. 

 

Sekopää, sekopää Roomeo

Jepsis, lauantaina hiiluilimme iloisesti Hevoset takaisin Hennalaan-tapahtumassa. Oli hieno sää, upeasti järjestetyt kisat ja hienot puitteet. Oli kyllä käymisen arvoiset kisat! Jos joku haluaa sieltä kuvia, niin lauantain parista luokasta on aika kattavasti (leikin kuvaajaa iskän kameran jättiläisen kanssa).

       Sunnuntaina pakkauduttiin mekoissa autoon ja matkatiin Koskelle Hannuskan rippijuhliin. Matka meni höpistessä ja Koskella sitten syötiin (nom) ja laulettiin ( kärsittiin korkkareissa). Sitten pitikin lähteä kotiin, kun en töiden takia voinut jäädä leirille (mur).

     Pari päivää menikin töissä iltavuorossa ja vasta keskiviikkona päästiin taas liikuttamaan 

Romppua - Pinja ratsasti. Voitte kuvitella mitä tarkoittaa neljän päivän tauko Romeolla, kun se on kaurakuurilla (kyllä : D). _Pukkeja._

    Pinjalla oli tallilla kaverinsa Iina mukana, minulla luokkakaverini Lilja. Ratsastin aluksi Purjeen (jolloin Pinja ja Romppu ravailivat kivan näköisesti) joka askellajissa ja tein siirtymiä. Purje oli kiva, joskin taipui vähän huonosti. Sitten Lilja meni selkään, käytiin apuja yms. läpi ja sillä aikaa Romppu oli aloittanut hurjan pukittelun laukoilla. Kun Pinja sitten todenteolla läiskähti maahan (neljäs putoaminen ja varmaan kahdeskymmenes pukki), olimme aloittamassa ravaamisen liinassa. Äiti otti Romeon kiinni, vaihdoimme Purjeen ja Romeon keskenään, laitoin satulan paremmin (ja pukissa pudonneen häntäremmin?!?), menin itse selkään. (Normaalisti istuttaisin heti ratsastajan takaisin satulaan, mutta mielestäni Pinja oli taistellut ihan tarpeeksi.) Poni tuntui taas niin pieneltä ja pehmeältä. : D Tein taivutuksia ja voltteja harjoitusravissa, siirtymisiä ja vähän väistöä, poni reagoi hyvin, tosin käytin vähän tavallista napakampia avuja. Kun tultiin lyhyelle sivulle, jossa Pinja yleensä tekee laukka pääty-ympyrää, Poni jännittyi, tarjosi laukkaa. Laukattiin vähän ja sitten sitä pukkia rupesi satamaan. Ekoista en juuri heilahtanut, raippaa vaan joka pukista (tiedän, ei rakentavaa), lopulta tasapaino meni, pysyin vielä parin pukin ajan, mutta sitten otin osumaa kentän pintaan. Veikkaan, että pidemmillä jalustinhihnoilla olisin pysynytkin selässä, kun jätin ne Pinjan pituudelle, että saisin kuitenkin pohkeet kohdalleen, eivätkä ne kolkkaisi yhteen mahan alla. Onnittelin itseäni täydellisestä putoamisesta (ei sattunut mihinkään, vieläkään ei ole yksikään lihas kipeä eikä yhtään mustelmaa ole) ja nousin takaisin selkään. Tällä kertaa poni olisi halunnut jäädä samantien paikoilleen pukittamaan, sen sijaan pyysin hänet pienelle ravivoltille, jonka jälkeen jatkettiin ravia väistöllä. Yksi laukkaympyrä pukilla, jonka jälkeen yksi hieno pukiton, tyylipuhdas ja hallittu laukkapätkä, jonka jälkeen kiittelin, annoin ohjaa ja hyppäsin selästä alas. Sitten vähän maastakäsin tottelevaisuusharjoitusta (tarkistus, ettei poniin ollut missään välissä sattunut, että poni halusi totella ja vähän testausta) käynnissä, pysähdyksiä, peruutusta, ravia ja laukkaa. Sitten Pinja meni selkään, vähän ravasi ja teki tehtäviä. 

    Tällä välin Lilja oli mennyt rauhassa käyntiä, otettiin taas liina, ihmeteltiin ravia ja pikkuisen laukattiin. Hyvin meni.

Että sellainen päivä. Rompun käytösanalyysi vielä pikaisesti:

1. Vapaapäivistä virtaa

2. Kaura

3. Tylsistyminen laukkaan samalla ympyrällä?

4. Satula. Minusta se näytti valuneen heti alussa, joka saattoi ärsyttää?

5. Testaamishalu?

Keppihevostalli Niittyjoki- keppihevosia vuodesta 2006!

Hotmaililla lähetetyt viestit eivät välttämättä saavu perille, joten jos en vastaa kahden vuorokauden kuluessa, laita viestisi uudelleen. Kiitos!

Vääntöponi

Pompun pylly ja villahanskat kesäkuussa

 

Pinjan ratsastusten lisäksi olemme Herra hevosen kanssa ajaneet ympäri Virenojaa iloisesti ja tietysti ohjasajettu. Lontoon matkan jälkeen kävin heti perjantaina ohjasajamassa Rompun, joka Jonnan ja Iidan mukaan oli ollut tosi energisenä (neljän päivän tauko : P) ja laukannut ulos tarhasta ja muuta kivaa. Heitin silan selkään ja sitten vaan kentälle pyörittämään. Herra oli ihan alusta asiti todella todella reipan, käynti oli tavallista pidempää ja energisempää. Pienen lämpän jälkeen herra oli jo tosi joustava, käytti hyvin selkäänsä ja kulki tosi "nipussa". Siirtymät tulivan noin sekunnin reaktioajalla, laukkaa tuli helposti, vaikka isoja pukkeja kyllä sateli. : D Yksi jäätävä laukannosto vei minulta ohjat käsistä, mutta poni vain paineli aidalle, josta sen taas noukin töihin. Toinen livistysyritys oli pitkästä aikaa nähty piehtarointi (jota ei kesänyt kuin pari sekunttia, kunnes poni oli taas jaloillaan, mutta kuitenkin). Kaikenkaikkiaan poni toimi tosi hyvin, mutta en kyllä olisi halunnut olla siellä selässä, yksikin pukki vei herran jalat lähemmäs kahta metriä - pääsi yläpuolelle!

London London

 

Lontoo viikossa - viikko Lontoossa <3 p="">

 

Tennantti telkarissa. Liittymä mainoksessa.

London eye

Big Ben ja Buckinghamin palatsi

 

 

 

"Mul on uus hattu moi"

Westfieldin shoppailuhelvetti

Ompelukoneseinä

Underground

The Who Shop <3 p="">

K9!

TARDIS!

Tuntia kehiin

Eilen limme Purjaan ja Roomeon sekä Pinjan kanssa Tarjan tunnilla - pitkästä aikaa. Aurje oli tavallista laiskempi. Harvinaisen laiska suorastaan, ilmeisesti herraa ei huvittanut juoksennella sateessa prässättävänä. : D Voihan tuo kesä ja kärpäsetkin viedä siltä voimia - kun on kerran kokoajan ulkona. Purje on kyllä aika hyvässä kunnossa, häntä ja harja - kuten aiemmn totesinkin - vain pää on ruvella.  Noh, Purje vähän väänti tyypilliseen tapaansa pohjeapuja vastaan ja muilutteli muutenkin yllättävän paljon, mutta pääasia on, että tunt teki hyvää omalle istunnalleni. Jalathan nuo lenkottavat yhä miten sattuu ja istun vinossa, mutta en mie nyt ratsuttajaksi ajatellutkaan... : P Tunnin sisältö oli pitkälti siirtymiä, taivutteluita ja ympyröitä, hyvää perustreeniä.

Olen pikkuriikkisen huolissani Rompun takasista. Se jo viime viikolla pompotteli takasiaan omituisesti, etenkin vasenta takasta. Mitä mieltä olette, Pinjan blogista löytyy videota. Yritän venyttää ja mobilisoida jalkoja kovasti, mutta en tiedä parantaako se asiaa yhtään. Muuten Romppu meni tosi kivan näköisesti,  vähän oli jäykkä sinne oikealle (johtuisiko jalasta?), mutta oli tosi eteenpäin pyrkivä, nosti kivasti laukkoja (tyytyväinen omistaja onnittelee itseään ohjasajotyöskentelyn onnistuneisuudesta). Juu, Pinja putosi yhden kerran ja pukkeja tuli useampi, mutta ne eivät mun mittapuulla olleet pahoja, Pinjalla pysyi hyvin tasapaino, mitä nyt tuon yhden kerran se epähuomiossa häiriintyi (Romppu on kyllä pirun taitava, käyttää hyväkseen kaikki mahdollisuudet, eikä juuri anna ratsastajalle armoa).
Täytyy seurata Rompun jalan tilanteen kehitystä.

Purjeilua pitkästä aikaa!

Romppu on nyt saanut onnellisesti juosta kärryjen edessä Pinjan käyntejä lukuunottamatta. Viime torstaina ponnistin itse Purjeen selkään, kun Pinja ratsasti. Purje toimi hienosti, mitänyt vähän tunki sisäpohjetta vastaan ja oli ylienerginenlaukkasuokki, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. : D Oma istuntani kusee edelleen, no can do. Ehkä ensi viikon Tarjan valmennus auttaa. : P
Kuviakin tulee jossain vaiheessa. Muha, maailman lyhyin postaus.

Käytiin katsomassa Spirit of Samurai-tapahtumaa. Valitettavasti ei nähty koko ratsastus osaa, sillä (hävettävää kyllä) puuduttavan pitkä rituaaliosuus vei ajasta niin iso osan... : P

Ratsuilua

Romeo pääsi pitkästä aikaa ratsuilemaan, kun Pinja tuli maanantaina mukaan tallille. Minun puolestani yhteistyö näytti sujuvan tosi kivasti, Pinja oli tosi napakka sekä selästä, että maasta käsin. Vielä pitää pehmeyttä käteen ja lisää aktiivisuutta pohkeelle ja istunnalle, niin tuosta kyllä hyvä ratsukko tulee. ; )
Pinja jatkaa käymistä torstaisin, vaikka Romppu kyllä esitteli pukkitaitojaan. Pinjan blogista löytyy juttua täältä. Sieltä löyy myös  tämä   video. : D

Tänään pistin ponin upeassa jäätihkusateessa ja kamalassa tuulessa kärryjen eteen ja kävin pyörittämässä kentällä. Herra oli niin energisenä, että huh huijaa. No, mutta portille vastaan ravaaminen ja talliin kaasuttelukin jo sitä enteili. : P Poni pomppelehti erittäin koottua ravia kentällekin asti, siellä sitten tuijotettiin outoja puskia ja otettiin matavia spurtteja. Ensimmäisillä laukkapätkillä tuli todellisia pierupukkisarjoja (kuuden-kymmenen pukin sarjoja) ja räjähdysmäisiä startteja. Vähän aikaa pyöriteltyä siinä sohjossa alkoi ponikin rentoutua. Laukat meni tosi hyvin ja poni kulki kivasti! Että sellaista.
Ja äiti luuli löytäneensä karhun jätöksen metsästä, mutta - luojan kiitos - se osoittautui isohkoksi hevosen munkiksi. : D
Pari viikkoa sitten Suttu oli käymässä tallilla meidän kanssa ja hämpä puhdisti elämänsä ensimmäisen kavion ja pääsi paahtamaan Rompun kärryillä ja nyppimään talvikarvoja. : D

Siitä on jo kuukausi, mutta mainitsen nyt silti, oltiin Linnean kanssa ajamassa, kun meitä vastaan ajoi iso harmaa Audi. Se pysähtyi meidän kohdalle ja kuski (keski-ikäinen mies) avasi ikkunan ja kysyi "Saako ottaa kuvan, kun näyttää niin hyvältä?". Me oltiin että 888DD "No joo...". Tämä mystinen miekkonen otti sitten kuvan Rompun päästä, kiitti ja katosi.

Kenenköhän Facebook sivule me päästiin? Gulp.